Mikä on syynä tähän joidenkin palstalaisten poikavihaan??

ja jos opettaja laittaa viestiä että lapsi ei käyttäydy, syljetään opettaaa, että opettaja ei pidä kuria. kun itse ei saada sitä yhtä kuriin, opettajan pitäisi 10 villipetoa jotka jokainen ovat tottuneet, että saavat tehdä mitä haluaa ja missä haluaa, saada aisoihin.

kyllähän tätä suomen koulua ihmetellään jo esim. sveisissä, jossa täysi kurittomuus (poikien) ihmetyttää lehdistössä suuresti. ketään ei kunnioiteta eikä totella. kun äidit vain hymyilevät, että meidän villepetteri on niin epeli, ei se usko mitään, pojat ovat poikia.

tosiaan, vain suomessa on tällainen poikageeni. ja kumma kyllä seon juuri niillä pojillla, joilta ei vaadita vaan hymähdellään kun meidän jussipetteri on niin vekkuli (kiipeää kylässä pöytään ja aukoo päätään koko ajan)

 

Ihan outoa tulee sellainen olo, kuin pojat ois kaiken pahan alku ja juuri. Poikia tehtäessäkin on harrastettu huonoa seksiä ja poikien äidit on jotenkin alempaa jätkä kastia, kun taas tyttärien äidit on naisellisia ja sivistyneitä. Pojat on aikuisena kusipäitä jotka ei kunnioita heijjän tyttöjä. Tytöthän ei koskaan tee mitään pahaa.

Ne ovat vaan kateellisia tyttölasten vanhempia. Eivät muutakaan keksi kun itsekin haluaisivat poikia tai ainakin sen yhden.

 

No mulla on vilkas poika ja rauhallisempi tyttö. Mutta en ole niin loppuunpalanut vielä tässä iässä, ettenkö jaksaisi pitää kuria yllä. Voisikohan tuota ajatella niin, että ne vilkkaat pojat on kenties väärässä paikassa? Onko se lapsen vika jos äiti tuo pojat muskariin, joka ei välttämättä ole heille se kaikken mielekkäin paikka olla. Ei mulle tulis mieleenkään, lasten kanssa pitää tehdä sellaisia asioita, joka sopii sille lapsille... Ja olipa vilkas poika tai vilkas tyttö, niin väkisin paikoillaan pito ei ole menevälle persoonalle kivaa, se ei ole kenellekään muulle paikallaolijalle kivaa. Jos lapsi kaipaa liikuntaa ja aktiviteettiä, eikö sitä olisi järkevämpi viedä silloin remuamaan.

No en mä ole lapsia siitä syyttänytkään, lähinnä niitä äitejä ihmettelen. Ja siksi viittaan nyt pelkkiin äiteihin, kun nämä esimerkkitapaukset käyvät vain äitiensä kanssa. Vain yksi poika käy liikunnassa isänsä kanssa ja on tosi hyväkäytöksinen poika. Mun on vaan vaikea ymmärtää että miksi viedä lapsi muskariin/jumppaan/kerhoon, jos ei hän siellä tee mitään sellaista mitä kuuluisi. Liittyykö se yleisesti siihen, ettei pojilta odoteta tottelevaisuutta ja hyvää käytöstä, vai mikä tässä on takana? Onhan se tietysti kamalan hassua kun se pikku Luka juoksee ympäri salia kun muut odottaa että saisivat jatkaa jumppatuokiotaan ja sitten salin ulkopuolella naureskella toisen yhtä kurittoman pojan äidin kanssa, että pojat ne on poikia. Toi asenne mua suoraan sanoen kyrsii.

 

No en mä vihaa poikia, mutta toden puhuakseni jokaisessa kerhossa, muskarissa ja jumpassa ne on ne pojat, jotka juoksee ympäriinsä miten huvittaa, kiljuu ja huutaa, ja äidit vaan istuu lampaina paikallaan hiukan vikisemässä, että "tuu nyt Luka tänne, älä tee noin, nyt mä kyllä suutun..." ja mitään ei tapahdu kuitenkaan koskaan. Tietenkään KAIKKI pojat eivät näin käyttäydy, mutta jokainen, joka noin käyttäytyy, on poika. Tytöt ja hyvin käyttäytyvät pojat sitten istuvat odottamassa, kun ne muutamat pojat saavat tehdä mitä tykkäävät eikä äiti kunnolla kiellä tai komenna. En mä siltikään toki noita äitejä minään alempana kastina pidä, mutta ihmettelen kyllä kasvatustapaa ja sitä syytä, miksi pitää käydä paikassa, jossa lapsi ei tee mitään niin kuin pitäisi.

No mulla on vilkas poika ja rauhallisempi tyttö. Mutta en ole niin loppuunpalanut vielä tässä iässä, ettenkö jaksaisi pitää kuria yllä. Voisikohan tuota ajatella niin, että ne vilkkaat pojat on kenties väärässä paikassa? Onko se lapsen vika jos äiti tuo pojat muskariin, joka ei välttämättä ole heille se kaikken mielekkäin paikka olla. Ei mulle tulis mieleenkään, lasten kanssa pitää tehdä sellaisia asioita, joka sopii sille lapsille... Ja olipa vilkas poika tai vilkas tyttö, niin väkisin paikoillaan pito ei ole menevälle persoonalle kivaa, se ei ole kenellekään muulle paikallaolijalle kivaa. Jos lapsi kaipaa liikuntaa ja aktiviteettiä, eikö sitä olisi järkevämpi viedä silloin remuamaan.

just näin ajattelevat poikeien äidit. mutta kun suomen koulusisa ollan paikallaan. kaikkien kuuluu osatta olla paikalaaan ja turpa tukossa, oli se kivaa tai ei.

 

ja jos opettaja laittaa viestiä että lapsi ei käyttäydy, syljetään opettaaa, että opettaja ei pidä kuria. kun itse ei saada sitä yhtä kuriin, opettajan pitäisi 10 villipetoa jotka jokainen ovat tottuneet, että saavat tehdä mitä haluaa ja missä haluaa, saada aisoihin.

kyllähän tätä suomen koulua ihmetellään jo esim. sveisissä, jossa täysi kurittomuus (poikien) ihmetyttää lehdistössä suuresti. ketään ei kunnioiteta eikä totella. kun äidit vain hymyilevät, että meidän villepetteri on niin epeli, ei se usko mitään, pojat ovat poikia.

tosiaan, vain suomessa on tällainen poikageeni. ja kumma kyllä seon juuri niillä pojillla, joilta ei vaadita vaan hymähdellään kun meidän jussipetteri on niin vekkuli (kiipeää kylässä pöytään ja aukoo päätään koko ajan)

Meillä oli oikea häirikköluokka kun kävin ala-astetta, auktoriteetin omaava opettaja sai tunnit sujumaan rauhallisesti ja mukavasti jopa meidän villipetojen kanssa. Kun taas ihminen jolla ei ollut tippaakaan auktoriteettiä ei mahtanut meille mitään.

 

tuo poikalapsi on ihaninmta mitä tiedän! ja osaa kovasti käyttäytyä paikassa kuin paikassa, on osannut ihan pienestä pitäen...pientä ilkikurisuutta löytyy, mutta ei pahalla. en mä ainakaan mitään lammasta haluaisi kasvattaakaan

 

No en mä vihaa poikia, mutta toden puhuakseni jokaisessa kerhossa, muskarissa ja jumpassa ne on ne pojat, jotka juoksee ympäriinsä miten huvittaa, kiljuu ja huutaa, ja äidit vaan istuu lampaina paikallaan hiukan vikisemässä, että "tuu nyt Luka tänne, älä tee noin, nyt mä kyllä suutun..." ja mitään ei tapahdu kuitenkaan koskaan. Tietenkään KAIKKI pojat eivät näin käyttäydy, mutta jokainen, joka noin käyttäytyy, on poika. Tytöt ja hyvin käyttäytyvät pojat sitten istuvat odottamassa, kun ne muutamat pojat saavat tehdä mitä tykkäävät eikä äiti kunnolla kiellä tai komenna. En mä siltikään toki noita äitejä minään alempana kastina pidä, mutta ihmettelen kyllä kasvatustapaa ja sitä syytä, miksi pitää käydä paikassa, jossa lapsi ei tee mitään niin kuin pitäisi.

No mulla on vilkas poika ja rauhallisempi tyttö. Mutta en ole niin loppuunpalanut vielä tässä iässä, ettenkö jaksaisi pitää kuria yllä. Voisikohan tuota ajatella niin, että ne vilkkaat pojat on kenties väärässä paikassa? Onko se lapsen vika jos äiti tuo pojat muskariin, joka ei välttämättä ole heille se kaikken mielekkäin paikka olla. Ei mulle tulis mieleenkään, lasten kanssa pitää tehdä sellaisia asioita, joka sopii sille lapsille... Ja olipa vilkas poika tai vilkas tyttö, niin väkisin paikoillaan pito ei ole menevälle persoonalle kivaa, se ei ole kenellekään muulle paikallaolijalle kivaa. Jos lapsi kaipaa liikuntaa ja aktiviteettiä, eikö sitä olisi järkevämpi viedä silloin remuamaan.

just näin ajattelevat poikeien äidit. mutta kun suomen koulusisa ollan paikallaan. kaikkien kuuluu osatta olla paikalaaan ja turpa tukossa, oli se kivaa tai ei.

Meillä oli oikea häirikköluokka kun kävin ala-astetta, auktoriteetin omaava opettaja sai tunnit sujumaan rauhallisesti ja mukavasti jopa meidän villipetojen kanssa. Kun taas ihminen jolla ei ollut tippaakaan auktoriteettiä ei mahtanut meille mitään.

 

Ihan outoa tulee sellainen olo, kuin pojat ois kaiken pahan alku ja juuri. Poikia tehtäessäkin on harrastettu huonoa seksiä ja poikien äidit on jotenkin alempaa jätkä kastia, kun taas tyttärien äidit on naisellisia ja sivistyneitä. Pojat on aikuisena kusipäitä jotka ei kunnioita heijjän tyttöjä. Tytöthän ei koskaan tee mitään pahaa.

Ne ovat vaan kateellisia tyttölasten vanhempia. Eivät muutakaan keksi kun itsekin haluaisivat poikia tai ainakin sen yhden.

Kun mä odotin ainokaistani, niin toivoin että se olisi tyttö. Jotenkin tiesinkin sen jo etukäteen että se on tyttö, koska aina olin haaveillut omasta tytöstä. Koko raskauden aikana ei käynyt mielessäkään että se olisi ollut poika. Tyttöhän se oli :heart: Eikä haaveissa ole poikalasta ikinä ollutkaan eikä tule

 

just näin ajattelevat poikeien äidit. mutta kun suomen koulusisa ollan paikallaan. kaikkien kuuluu osatta olla paikalaaan ja turpa tukossa, oli se kivaa tai ei.

Meillä oli oikea häirikköluokka kun kävin ala-astetta, auktoriteetin omaava opettaja sai tunnit sujumaan rauhallisesti ja mukavasti jopa meidän villipetojen kanssa. Kun taas ihminen jolla ei ollut tippaakaan auktoriteettiä ei mahtanut meille mitään.

Tuota auktoriteettiakin mä mietin. Mitä se sitten on? Miten sen saa? Ja miten kaikki tottelevat auktoriteettia? Jos minä sanon tiukalla äänellä, että nyt sinä tulet tänne, niinkuin muutkin ja lapsi ei tottele, niin onko se sitten niin, että minulla ei ole auktoriteettia, vai niin, että lasta ei ole opetettu tottelemaan? Jos lapsi vaikkapa kerhoon/pyhäkouluun/jumppaan tms. tullessaan kieltäytyy tekemästä mitään, menee aulaan makailemaan ja sanoo että täällä on tyhmää, niin onko vika ohjaajassa vai kotikasvatuksessa? Ja jos lapsen vanhempi vielä sanoo tuodessaan, että hän nyt on vähän tuollainen, hän tulee sitten kun häntä huvittaa. Musta tuo mystinen auktoriteettikin lähtee vähän kotikasvatuksesta. Siis siitä, että lapsi kasvatetaan tottelemaan sitä, mitä opettaja/ohjaaja/lasta hoitava henkilö sanoo.

 

Tuo vieras tuossa on tyyppiesimerkki poikien äidistä.
Tytötkään eivät tykkää olla paikallaan. ei se ole kivaa. se ja koulu on heistä ihan yhtä tylsää. itse asiassa tyttäreni sanoi eka koulupäivänä, että oli tylsää. kooko kouluajan on ollut yhtä tylsää.
ei saa kiivetä eikä juosta eikä leikkiä vaan pitää istua. silti hän istuu, koska hänet on kasvatettu kunnioittamaan toisia ihmisiä, hänellä ei ole oikeutta riehua koska koulu on työpaikka. jos yksi saa riehua, se ei ole reilua, koska jos kaikki riehuisivat, kukaan ei oppisi mitään.
suurin osa poikien äideistä antaa lastensa riehua joka paikassa, ei vaadita minkään tasoista käytöstä. ja tiedän että muualla ei ole tällaista poikageennia, vaan se on pelkästään kasvatuksen tulos, koska muualla euroopassa koulut alkavat 4v ja pojat istuvat hiljaa, tottelevat, kunnioittavat opettajaa.
mutta suomessa ihaillaan tätä, että pojat ovat röyhkeitä ja äidit tahallisesti kasvattavat poikansa riehumaan ja olemaan äänessä. sitä ihaillaan. halveksitaan "kympin tyttöjä",koheliaisuutta, hyvätapaisuutta, ahkeruutta.

minusta suomen poikien kasvatus on niin ala-arvoista, että ei sillä ole vertaa missään pain maailmaa.

 

tuo poikalapsi on ihaninmta mitä tiedän! ja osaa kovasti käyttäytyä paikassa kuin paikassa, on osannut ihan pienestä pitäen...pientä ilkikurisuutta löytyy, mutta ei pahalla. en mä ainakaan mitään lammasta haluaisi kasvattaakaan

just näin. suomessa ihaillaan tuota että on itsekäs, ilkeä ja röyhkeä ja halveksuttaan ahkeruutta, hiljaisuutta, toisten kunnioittamista, kiltteyttä.

 

Mä aina kuvittelin, etten osais olla poikalapsen kanssa, mutta nyt olen kolme-vuotiaan pojan äiti eikä tuo nyt niin kauhean villi tapaus ole. Pikemminkin kiltti, välillä toki ilkikurinen ja huumorintajuinen.
Mä olen kokoajan kasvattanut poikaani yksin ja juuri samoin, kuin olisin tyttöäkin kasvattanut. Me leikitään nukeilla, autoilla, eläimillä, pelaillaan yms. Poika osaa keskittyä hyvin ja on aina viihtynyt muskarissa yms.
Luultavasti osa pojista kasvatetaan niin, että heille opetetaan riehumisleikkejä ja heille sallitaan kovemmat leikit kuin tytöille.
Vastapainoksi osa tytöistä kasvatetaan aroiksi hissukoiksi tai prinsessoiksi, jonka ainut tarkoitus on olla kaunis.

 

No en mä vihaa poikia, mutta toden puhuakseni jokaisessa kerhossa, muskarissa ja jumpassa ne on ne pojat, jotka juoksee ympäriinsä miten huvittaa, kiljuu ja huutaa, ja äidit vaan istuu lampaina paikallaan hiukan vikisemässä, että "tuu nyt Luka tänne, älä tee noin, nyt mä kyllä suutun..." ja mitään ei tapahdu kuitenkaan koskaan. Tietenkään KAIKKI pojat eivät näin käyttäydy, mutta jokainen, joka noin käyttäytyy, on poika. Tytöt ja hyvin käyttäytyvät pojat sitten istuvat odottamassa, kun ne muutamat pojat saavat tehdä mitä tykkäävät eikä äiti kunnolla kiellä tai komenna. En mä siltikään toki noita äitejä minään alempana kastina pidä, mutta ihmettelen kyllä kasvatustapaa ja sitä syytä, miksi pitää käydä paikassa, jossa lapsi ei tee mitään niin kuin pitäisi.

No mulla on vilkas poika ja rauhallisempi tyttö. Mutta en ole niin loppuunpalanut vielä tässä iässä, ettenkö jaksaisi pitää kuria yllä. Voisikohan tuota ajatella niin, että ne vilkkaat pojat on kenties väärässä paikassa? Onko se lapsen vika jos äiti tuo pojat muskariin, joka ei välttämättä ole heille se kaikken mielekkäin paikka olla. Ei mulle tulis mieleenkään, lasten kanssa pitää tehdä sellaisia asioita, joka sopii sille lapsille... Ja olipa vilkas poika tai vilkas tyttö, niin väkisin paikoillaan pito ei ole menevälle persoonalle kivaa, se ei ole kenellekään muulle paikallaolijalle kivaa. Jos lapsi kaipaa liikuntaa ja aktiviteettiä, eikö sitä olisi järkevämpi viedä silloin remuamaan.

just näin ajattelevat poikeien äidit. mutta kun suomen koulusisa ollan paikallaan. kaikkien kuuluu osatta olla paikalaaan ja turpa tukossa, oli se kivaa tai ei.

Meillä oli oikea häirikköluokka kun kävin ala-astetta, auktoriteetin omaava opettaja sai tunnit sujumaan rauhallisesti ja mukavasti jopa meidän villipetojen kanssa. Kun taas ihminen jolla ei ollut tippaakaan auktoriteettiä ei mahtanut meille mitään.

Tuota auktoriteettiakin mä mietin. Mitä se sitten on? Miten sen saa? Ja miten kaikki tottelevat auktoriteettia? Jos minä sanon tiukalla äänellä, että nyt sinä tulet tänne, niinkuin muutkin ja lapsi ei tottele, niin onko se sitten niin, että minulla ei ole auktoriteettia, vai niin, että lasta ei ole opetettu tottelemaan? Jos lapsi vaikkapa kerhoon/pyhäkouluun/jumppaan tms. tullessaan kieltäytyy tekemästä mitään, menee aulaan makailemaan ja sanoo että täällä on tyhmää, niin onko vika ohjaajassa vai kotikasvatuksessa? Ja jos lapsen vanhempi vielä sanoo tuodessaan, että hän nyt on vähän tuollainen, hän tulee sitten kun häntä huvittaa. Musta tuo mystinen auktoriteettikin lähtee vähän kotikasvatuksesta. Siis siitä, että lapsi kasvatetaan tottelemaan sitä, mitä opettaja/ohjaaja/lasta hoitava henkilö sanoo.

Se auktoriteetti vaan on, en osaa sanoa miten sen saa... Kai se on luonnetta, toisen ei tarvitse edes sanoa paljoa kun saa lapset uskomaan ja sitten on niitä jotka mäkättää ja jäkättää, menettää äänensä ja lapset hyppii silti silmille. Tärkeää on myös kyky ajatella ja ennakoida tilanteita, tietää ns. toimintasuunnitelma mitä lapsen kanssa tehdään ja saada tällätavalla lasta käyttäytymään ns. "oikein" kyllähän lapsille kuuluu rajojen hakeminen ja kaikki sitä enemmän tai vähemmän tekee. Mutta tuo muskari-esimerkki vaikkapa vilkkaan lapsen kanssa... Onko se ihan oikea paikka mennä rajoja uhmaamaan ja viemään vilkas lapsi paikkaan jossa todennäköisesti turhautuu..

 

Mä aina kuvittelin, etten osais olla poikalapsen kanssa, mutta nyt olen kolme-vuotiaan pojan äiti eikä tuo nyt niin kauhean villi tapaus ole. Pikemminkin kiltti, välillä toki ilkikurinen ja huumorintajuinen.
Mä olen kokoajan kasvattanut poikaani yksin ja juuri samoin, kuin olisin tyttöäkin kasvattanut. Me leikitään nukeilla, autoilla, eläimillä, pelaillaan yms. Poika osaa keskittyä hyvin ja on aina viihtynyt muskarissa yms.
Luultavasti osa pojista kasvatetaan niin, että heille opetetaan riehumisleikkejä ja heille sallitaan kovemmat leikit kuin tytöille.
Vastapainoksi osa tytöistä kasvatetaan aroiksi hissukoiksi tai prinsessoiksi, jonka ainut tarkoitus on olla kaunis.

enpä kyllä tiedä ketään kuka olisi kasvatettu olemaan kaunis. sensijaan 9 kymmenestä pojasta on villipeto, joka on kasvatettu "olen ylpeä, kun poikani ei ole hissukka vaan riehuu, eikä poikien kuulu istua hiljaa".

toivottavasti tulevaisuudessa miestenkin töihin vaaditaan koulutusta, ja näin nämä riehujat jäävät ilman koulu ja työpaikkoja.

 

Tuo vieras tuossa on tyyppiesimerkki poikien äidistä.
Tytötkään eivät tykkää olla paikallaan. ei se ole kivaa. se ja koulu on heistä ihan yhtä tylsää. itse asiassa tyttäreni sanoi eka koulupäivänä, että oli tylsää. kooko kouluajan on ollut yhtä tylsää.
ei saa kiivetä eikä juosta eikä leikkiä vaan pitää istua. silti hän istuu, koska hänet on kasvatettu kunnioittamaan toisia ihmisiä, hänellä ei ole oikeutta riehua koska koulu on työpaikka. jos yksi saa riehua, se ei ole reilua, koska jos kaikki riehuisivat, kukaan ei oppisi mitään.
suurin osa poikien äideistä antaa lastensa riehua joka paikassa, ei vaadita minkään tasoista käytöstä. ja tiedän että muualla ei ole tällaista poikageennia, vaan se on pelkästään kasvatuksen tulos, koska muualla euroopassa koulut alkavat 4v ja pojat istuvat hiljaa, tottelevat, kunnioittavat opettajaa.
mutta suomessa ihaillaan tätä, että pojat ovat röyhkeitä ja äidit tahallisesti kasvattavat poikansa riehumaan ja olemaan äänessä. sitä ihaillaan. halveksitaan "kympin tyttöjä",koheliaisuutta, hyvätapaisuutta, ahkeruutta.

minusta suomen poikien kasvatus on niin ala-arvoista, että ei sillä ole vertaa missään pain maailmaa.

Mulla on hyvin käyttäytyvä poika kuitenkin, kaikesta huolimatta vaikka aluksi tilanne on meilläkin ollut mikä on. Että en mä varmaan ihan tyyppiesimerkki silloin ole

 

en tiedä mistä johtuu, että suomessa ihaillaan tuota riehumista ja halveksitaan ahkeruutta ja kauneutta ja älykkyyttä.

 

Se auktoriteetti vaan on, en osaa sanoa miten sen saa... Kai se on luonnetta, toisen ei tarvitse edes sanoa paljoa kun saa lapset uskomaan ja sitten on niitä jotka mäkättää ja jäkättää, menettää äänensä ja lapset hyppii silti silmille. Tärkeää on myös kyky ajatella ja ennakoida tilanteita, tietää ns. toimintasuunnitelma mitä lapsen kanssa tehdään ja saada tällätavalla lasta käyttäytymään ns. "oikein" kyllähän lapsille kuuluu rajojen hakeminen ja kaikki sitä enemmän tai vähemmän tekee. Mutta tuo muskari-esimerkki vaikkapa vilkkaan lapsen kanssa... Onko se ihan oikea paikka mennä rajoja uhmaamaan ja viemään vilkas lapsi paikkaan jossa todennäköisesti turhautuu..

Mä kysyn tätä siksi, että olen usein ohjaajan asemassa jumppa/muskari/pyhäkoulu/kerho-tyyppisessä toiminnassa, ja niissä käy tosiaan tuollaisia lapsia, joita ei selvästi huvita tehdä mitään. Mitään, mikä ei liity ympäriinsä juoksemiseen tms. Mielesäni mulla on aina ollut hyvä auktoriteetti, esim suhteessa omiin ja sisarusten lapsiin sekä hoitolapsiin, mikäli sellaisia on ollut. Mutta ohjaajan roolissa en toki voi alkaa huutamaankaan, lasta ei saa muiden kanssa samaan tilaan kuin väkisin kantamalla, ja jäähyllekään ei voi laittaa. Tosi kinkkinen tilanne. Ja kaikki noin käyttäytyvät tapaukset ovat poikia.

 

Meillä molemmat lapset istuivat oikein nätisti tänään lääkärin odotushuoneessa. Sekä tyttö että poika.
Molemmat ovat nätisti myös esim. bussissa ja lastentapahtumissa.
Ja molemmat ovat aika ajoin villejä ja riehaantuvat. Sekä tyttö että poika.

Onneksi olen saanut tytön ja pojan - siitähän minä jo lapsena haaveilin :heart:

 

En vihaa poikia, mutta en osaisi hoitaa poikalasta. Pojat on villejä rymypäitä. Mä oon ennemmin prinsessaleikki tyyppiä. En jaksais riehua puistossa. Autot sotaleikit yms, en vaan ymmärrä niistä mitään

muoks, ei kiinnosta sota auto leikit

Ei varmaan niin kun ei osaa edes kirjoittaa oikein. Poikien kanssa oppii olemaan ja hehän keksivät leikkinsä itse. Rauhallisia poikia itselläni, rehtiä, reiluja.

 

koska ruumiillinen rangaistus on poistettu, ainoa keino saada suomen pojatt kuriin ja antamaan tytöille opiskelurauha, olisi se, että jos ei käyttäydy, erotetaan, ja vanhemmat saavat ihan omasta kukkarosta maksaa lasetnsa koulut/yksityisopettajat tai jääköön metsäläisiksi, kun sitä niin kovasti näiden poikien vanhemmat ihailevat.

1v täytyy jo osata keskittyä tekemään juttuja, 2v enemmän, 3v jo reilusti yli tunnin, 4v on jo iso ja 5 v täytyy osata keskittyä istumaan hiljaa. 7v joutuu osata 4 tuntia päivässä pitää turpansa tukossa. ja istua hiljaa.

 

Mun poikani on aina käyttäytynyt nätisti ja jaksoi jo alle kaksi-vuotiaana esim. keskittyä lastenteatterissa esityksiin, kun tuolloin useita vuosia vanhempi tyttö itki ja parkui kun säikkyi 3-vuotiaille suunnatun teatteriesityksen ääniä ja valoja.
Mä en missään nimessä haluaisi riehujapoikaa, mutta en myöskään moista hissukka tyttöä...
On toki olemassa reippaita tyttöjäkin, mutta myös rauhallisempia poikia.

 

No jaa, en tiedä onko pojat villimpiä kuin tytöt tai no kuuluuhan heidän olla....metsästää ja tutkia, seikkailla. Mutta en ole huomannut siinä mitään eroa, että tytöt tai pojat eroasivat kovasti toisistaan. Niin tytöt kuin pojat osaavat käyttäytyä huonosti. Pojat voivat olla villejä mutta tytöt taas häijyjä.
Koulussa olen huomannut, että molemmat räkii ja haistattelee opettajille ihan yhtä vierekkäin. Nykyisin näkee tytöissä hyvinkin agressiivista käytöstä. Jos lapsi käyttäytyy huonosti niin sukupuolella ei ole silloin merkitystä vaan kasvatuksella.

 

Ihan outoa tulee sellainen olo, kuin pojat ois kaiken pahan alku ja juuri. Poikia tehtäessäkin on harrastettu huonoa seksiä ja poikien äidit on jotenkin alempaa jätkä kastia, kun taas tyttärien äidit on naisellisia ja sivistyneitä. Pojat on aikuisena kusipäitä jotka ei kunnioita heijjän tyttöjä. Tytöthän ei koskaan tee mitään pahaa.

Ne ovat vaan kateellisia tyttölasten vanhempia. Eivät muutakaan keksi kun itsekin haluaisivat poikia tai ainakin sen yhden.

Kun mä odotin ainokaistani, niin toivoin että se olisi tyttö. Jotenkin tiesinkin sen jo etukäteen että se on tyttö, koska aina olin haaveillut omasta tytöstä. Koko raskauden aikana ei käynyt mielessäkään että se olisi ollut poika. Tyttöhän se oli :heart: Eikä haaveissa ole poikalasta ikinä ollutkaan eikä tule

Harmi, jäät paljosta paitsi, rehtiydestä, reiluudesta. Toki tyttärenikin ihana on ja onneksi hänetkin sain.

 

Se auktoriteetti vaan on, en osaa sanoa miten sen saa... Kai se on luonnetta, toisen ei tarvitse edes sanoa paljoa kun saa lapset uskomaan ja sitten on niitä jotka mäkättää ja jäkättää, menettää äänensä ja lapset hyppii silti silmille. Tärkeää on myös kyky ajatella ja ennakoida tilanteita, tietää ns. toimintasuunnitelma mitä lapsen kanssa tehdään ja saada tällätavalla lasta käyttäytymään ns. "oikein" kyllähän lapsille kuuluu rajojen hakeminen ja kaikki sitä enemmän tai vähemmän tekee. Mutta tuo muskari-esimerkki vaikkapa vilkkaan lapsen kanssa... Onko se ihan oikea paikka mennä rajoja uhmaamaan ja viemään vilkas lapsi paikkaan jossa todennäköisesti turhautuu..

Mä kysyn tätä siksi, että olen usein ohjaajan asemassa jumppa/muskari/pyhäkoulu/kerho-tyyppisessä toiminnassa, ja niissä käy tosiaan tuollaisia lapsia, joita ei selvästi huvita tehdä mitään. Mitään, mikä ei liity ympäriinsä juoksemiseen tms. Mielesäni mulla on aina ollut hyvä auktoriteetti, esim suhteessa omiin ja sisarusten lapsiin sekä hoitolapsiin, mikäli sellaisia on ollut. Mutta ohjaajan roolissa en toki voi alkaa huutamaankaan, lasta ei saa muiden kanssa samaan tilaan kuin väkisin kantamalla, ja jäähyllekään ei voi laittaa. Tosi kinkkinen tilanne. Ja kaikki noin käyttäytyvät tapaukset ovat poikia.

Onko sulla itselläsi poikia? En tiedä mutta mä olen aina tullut hyvin juttuun miessukupuolen kanssa ja myös poikalasten kanssa, en pelkää tätä sukupuolta ja minun silmilleni ei miehet yleensäkään hypi Olen aina kokenut pärjääväni ja tulevani juttuun, voihan se olla myös ihan sellaista.

En osaa sanoa näkemättä mikä menee mönkään mutta siis ilmeisesti joku jos kuitenkin poikia on monta joihin ei mene mikään päähän. Voihan se olla että jo kotona on jokin heidän osalla mennyt pieleen tai sitten ohjaajanrooli rajoittaa ehkä toimimasta niinkuin haluaisit tai näkisit oikeaksi itse tilanteissa?

 

Onko sulla itselläsi poikia? En tiedä mutta mä olen aina tullut hyvin juttuun miessukupuolen kanssa ja myös poikalasten kanssa, en pelkää tätä sukupuolta ja minun silmilleni ei miehet yleensäkään hypi Olen aina kokenut pärjääväni ja tulevani juttuun, voihan se olla myös ihan sellaista.

En osaa sanoa näkemättä mikä menee mönkään mutta siis ilmeisesti joku jos kuitenkin poikia on monta joihin ei mene mikään päähän. Voihan se olla että jo kotona on jokin heidän osalla mennyt pieleen tai sitten ohjaajanrooli rajoittaa ehkä toimimasta niinkuin haluaisit tai näkisit oikeaksi itse tilanteissa?

Ei mulla ole poikia. Mutta on kummipoikia ja on ollut lukuisia hoitolapsia, jotka ovat poikia. Ja kyllä mä miesten kanssa toimeen tulen, mutta en tietenkään sitten, jos he ryhtyisivät vaikka kokouksen aikana kiljumaan, tönimään toisia tai makaisivat pöydän alla kun pitäisi jutella yhdessä. Tää ei kyllä tunnu olevan ollenkaan vain mun ongelmani, vaan nuo pojat toimivat samalla lailla ihan jokaisen ohjaajan kanssa samanlaisessa tilanteessa. Itse näkisin siinä tilanteessa oikeaksi ottaa lapsen puhutteluun (mihin eivät reagoi vaan heittäytyvät lattialle makaamaan silmät kiinni), puhua rauhallisesti lapsen kanssa (mikä ei onnistu, koska silloin koko muu ryhmä odottaa toimintaa), laittaa jäähylle, mikä ei sekään onnistu, koska sellaista ei ole yhden tai kahdenkaan ohjaajan resursseilla mahdollisuuksia toteuttaa.