mikä on synytys asento esisynnyttäjälle..

Ensin kokeilin sängyllä kyljellään, sitten selällään, sitten jakkaralla...sukka-asennossa syntyi.
Kaikkea kannattaa kokeilla, mikä tuntuu parhaimmalta. Tuskin kannattaa etukäteen "suunnitella", ei se koskaan mene sen mukaan!
 
ite ponnistin perinteisessä puoliistuvassa kokeilin olla jaloillakin mutta vauva oaino niin ettei jalat kantanu edes polvillaan...se selviää vasta itten mikä on silloin paras nyt ois haaveenä jakkaralta ponnistaa ni ei tarvii ylämäkeen tuöntää...
 
mä vain
Mä suunnittelin ihan alusta alkaen et jakkaralla synnytän, ja niin teinkin. Oli erittäin "helppoa" ponnistaa alaspäin, jotenkin luonnollinen suunta.
Seuraavan kans aion jakkaralla ponnistaa maailmaan..
 
Avoimin mielin kannattaa mennä :)

Mä en ehtinyt varsinaiselle synnytyspöydälle, vaan piti alkaa ponnistamaan siinä viereisellä "huilauspöydällä". Ei olisi jalat enää kantaneet minnekään, joten siihen oli jäätävä - tosin en edes ajatellut että pitäisi siirtyä enää siinä vaiheessa.

Asento oli ihan kun elokuvissa, kuten myös hien määrä (1,5 h ponnistusta) ;) Eli puoli-istuva asento ja jalat koholla, kätilön lonkkia tai reisiä vasten. Kädet ohjeistettiin myös omia reisiä vasten.

Itse olisin ollut muutoin tosi mielellään vaikka jakkaralla, mutta ei siinä vaiheessa voinnut muuta kun mennä selälleen...
 
eva
Mulla tuntui ponnistusvaiheen alkaessa, että olen jo niin poikki että tekisi mieli vain maata paikallaan ja "antaa muiden ottaa se pois". Kätilö rupesi kuitenkin ehdottelemaan erilaisia pystyasentoja, niin että vähän reipastuin ja ajattelin että kai sitä toisten tukemana jaksaisi ottaa ne kaksi askelta jakkaralle. Ja yllättäen niistä jaloista sitten löytyikin voimia kun ruvettiin ponnistamaan, piti ihan pidätellä itseään että pysyi suunnilleen istumassa. Hyvä näin, vauvan ulos työntäminen kun oli ihan riittävän työlästä pystyssäkin, olisi varmaan ehtinyt iskeä epätoivo jos olisi päätynyt ponnistelemaan sängyllä...
 

Yhteistyössä