Ihan kaikki jotka joudun yksin tekemään, tai niin että pitää sitä "apuria" koko ajan ohjata. Silloin kun on ihminen joka ne käskyt antaa minulle ja minun ei tarvitse yksin tehdä niin siivoaminenkin on jopa kivaa. Ja tietenkin se että se toinenKIN siivoaa ihan oma-aloitteisesti, saan itsekin enemmän tehtyä kun on toinen hyvänä esimerkkinä. Päinvastainen vaikutus oli exsäni kanssa asuessa, hänellä kun oli ihana tapa aina kun pesin pyykkiä/tyhjensin tiskikonetta/imuroin/pyyhin pöydän taaperon syömisen jäljiltä todeta todella veemäisellä äänensävyllä "OHO! Mites sinä nyt noin innostuit (tekemään asian x)?!?!". Paskat minä mitään innostunut ollut kertaakaan, alkoi vaan aina tarpeeksi ahdistamaan joskus tekemättä olevat jutut. Ja sitten tietenkin tuli ja arvosteli ihan kaiken mitä olin tehnyt, joko olin väärään kellonaikaan tehnyt jotain tai hän oli AJATELLUT että juuri sinä päivänä pesisi pyykkiä, ei voinut pestä niitä edellisenä kuutena päivänä kun kone ja pyykkiteline oli tyhjät. Hänen vaatteitaan siis en pessyt oikeastaan koskaan paria tiettyä paitaa lukuunottamatta, omia ja lapsen vaatteita vain. Mitään en koskaan hänen mielestään osannut tehdä oikein, arvatkaa vain kuinka motivoivaa se on prkl.
Jopas tuli avautuminen exästä, mutta taitaa hän olla se pahin punainen vaate viimeiseltä viideltä vuodelta.
Yksi asia jonka kanssa en osaa vieläkään elää on se ettei täällä ole hyvää kierrätyssysteemiä jätteille. Niin tottunut lajittelemaan kaikki että ei vain osaa tunkea kaikkea sinne sekajätteeseen. Sitten niitä hedelmän kuoria pyörii jollain lautasella aivan liian kauan kun ei ole erikseen biojätettä täällä ja sekajätepussikin täyttyy hitaasti.
missä ne odottaa muutaman päivän kuljetusta vaatekaappiin 