tähän pitänee kantaa kortensa kekoon, olen mie sen verran tälle palstalle velkaa.
mie vaan söin ja söin sen kummemmin ajattelematta. peilikuva alkoi vähän irviä ja vaatteet kutistu, mutta mitäs siitä, aattelin. on sitä maailmassa muutakin kuin ulkomuoto. toisaalta oli helpottavaa antaa itsensä levitä, niin sai kulkea rauhassa.
lopulta toisessa raskaudessa lääkäri totesi, että miulla on raskausdiabetes. ai miulla vai? vihjaatko, että olen lihava mitä?!
oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni, sillä eihän täällä kukaan ikuisesti elä, mutta saisi se aika olla kuitenkin mahdollisimman pitkä.
sain neuvolasta simppelit ohjeet (sokeriklubin ekalla sivulla) ja määrät mitä syödä. on ollut kohtuuttoman helppoa, täytyy sanoa. hirmu paljon apua noiden ohjeiden lisäksi on ollut siitä, että on voinut käydä täältä hakemassa tukea ja vinkkejä samassa veneessä olleilta.
kyllähän se sokeri vieläkin suussa sulaa, joten tää projekti jatkuu sen ajan mitä tämä elämänkohennus miulle niitä vuosia - toivottavasti - lisää antaa. mutta voin sanoa, että kyllä kannattaa.
kaupassa on kiva ostaa ennen niiltä miniatyyrivaatteilta näyttäneitä takkeja jne, kun pari vuotta sai hakea kampeet sieltä isoimmasta päästä.
siis lookki tuli bonuksena, mutta tärkeintä on tietysti terveys. tehkää ihmiset kaikki riskitestit esim. diabetesliiton sivuilla, varsinkin jos vyöröllä ylimääräistä. ajatelkaa kaikkia sydänvaivoja, jotka seuraavat verenpaineesta ja suonten rasvoittumisesta jne. siis pelotelkaa itsenne henkihieveriin nyt, niin saa elää pidempään
sit.
ja koska tässä motivaatiota kysellään, niin mietitään otsat kurtussa millaista terveystapakasvatusta siirrämme lapsillemme? siis onko se sitä sipsii (meillä syövät just kyllä popkornia olkkarissa
) ja limppaa, vai jotain vähän yksinkertaisempaa ja ihmisystävällisempää?
kaikille isot tsemppi- :hug: ; tämä on just se hyvä päivä aloittaa parempi elämä! :saint: <br><br>