Opettaja
Kivulias endometrioosi vetää mielialankin matalaksi
"Tyt*tö*nä ole*mi*nen on hir*veää", Pai*mios*sa asu*va Miia Ve*han*ti ajat*te*li 12-vuo*tiaa*na, kun ki*vu*liaat ja run*saat kuu*kau*ti*set oli*vat al*ka*neet.
Ve*han*ti ok*sen*si tus*kas*ta, ma*ka*si ko*to*na sän*gys*sään, ei*kä kyen*nyt kuu*kau*tis*ten ai*ka*na päi*vä*kau*siin kou*luun. Iso*äi*ti yrit*ti hel*pot*taa ki*pu*ja läm*pi*mil*lä kää*reil*lä.
Ka*ve*reil*la ei vie*lä tuo*hon ai*kaan ol*lut kuu*kau*ti*sia, jo*ten ku*kaan ei osan*nut ker*toa Ve*han*nil*le, et*tei hä*nen kär*si*män*sä ki*pu ol*lut nor*maa*lia. Sit*ten äi*ti vei tyt*tä*ren*sä gy*ne*ko*lo*gil*le, jo*ka en*sim*mäi*sel*lä käyn*nil*lä mää*rä*si sär*ky*lääk*kei*tä. Myö*hem*min mo*nien käyn*tien jäl*keen gy*ne*ko*lo*gi to*te*si, et*tä ky*se tai*taa*kin ol*la en*do*met*rioo*sis*ta.
Endo*met*rioo*si on sai*raus, jos*sa nai*sen vat*sa*on*te*loon syn*tyy kas*vain*mai*sia pe*säk*kei*tä. Pe*säk*keet muis*tut*ta*vat koh*dun li*ma*kal*voa, ikään kuin koh*dun*pa*la*sia oli*si le*vin*nyt vää*riin paik*koi*hin. En*do*met*rioo*sia sai*ras*taa nai*sis*ta noin jo*ka kym*me*nes. Yleen*sä tau*ti to*de*taan nuo*ril*la ai*kui*sil*la.
13-vuo*tias Miia Ve*han*ti ei ol*lut kos*kaan kuul*lut*kaan sel*lai*ses*ta.
Lää*kä*ri al*koi hoi*taa sai*raut*ta pis*tä*mäl*lä ty*tön pa*ka*raan kol*men kuu*kau*den vä*lein hor*mo*nia. Hoi*don tar*koi*tuk*se*na oli saa*da ke*hon oma hor*mo*ni*toi*min*ta hii*pu*maan, sil*lä en*do*met*rioo*si*pe*säk*keet tar*vit*se*vat elääk*seen mu*na*sar*jois*ta erit*ty*vää est*ro*gee*ni*hor*mo*nia.
Pis*tok*set sai*vat Ve*han*nin kuu*kau*ti*set ja ki*vut ka*toa*maan. Kun pii*kit*tä*mi*nen pi*ti pa*rin vuo*den jäl*keen lo*pet*taa, tus*kat pa*la*si*vat taas.
Turun yli*opis*to*sai*raa*las*sa Miia Ve*han*nin mu*na*sar*jas*ta löy*tyi en*do*met*rioo*ma, suu*ri nes*te*rak*ku*la eli kys*ta, jo*ka täy*tyi lei*ka*ta he*ti. Tä*hys*tys*leik*kauk*ses*sa en*do*met*rioo*sia löy*tyi pal*jon ja mo*nes*ta pai*kas*ta, ei*kä kaik*kea voi*tu leik*kauk*ses*sa edes pois*taa.
Leik*kauk*sen jäl*keen en*do*met*rioo*sin hoi*to*kei*no*na oli*vat eh*käi*sy*pil*le*rit, joi*ta Ve*han*nin pi*ti syö*dä il*man tau*ko*ja, jot*ta kuu*kau*ti*set py*syi*si*vät pois*sa. Mut*ta kun Ve*han*ti oli käyt*tä*nyt e-pil*le*rei*tä vuo*den il*man tau*koa, kuu*kau*tis*vuo*to*ja ja ki*pu*ja al*koi*kin ol*la jat*ku*vas*ti. Tei*ni-ikäis*tä tä*mä tur*haut*ti ja suu*tut*ti.
"O*lin kiuk*kui*nen kuin am*piai*nen. Kaik*ki ai*kui*set oli*vat mi*nus*ta idioot*te*ja, ja suu*tus*päis*sä*ni lo*pe*tin lääk*keet. En men*nyt enää lää*kä*riin*kään."
Ku*lui puo*li vuot*ta il*man lääk*kei*tä. Sit*ten ki*vut pa*la*si*vat en*tis*tä kau*heam*pi*na. Edes*sä oli uu*si leik*kaus ja jäl*leen uu*si e-pil*le*ri*kuu*ri. Niis*tä ei ol*lut apua sär*kyyn. Tä*hän saak*ka vain kuu*kau*tis*ten ai*ka*na vai*van*nut ki*pu muut*tui jo*ka*päi*väi*sek*si, jäy*tä*väk*si tus*kak*si.
"Kun ki*pu jat*kuu tar*peek*si kauan, se ru*peaa me*ne*mään kor*vien vä*liin. Si*tä al*kaa epäil*lä, on*ko mi*tään ki*pua ole*mas*sa*kaan, vai on*ko it*se vain heik*ko*her*moi*nen", Ve*han*ti sa*noo.
Jat*ku*va tus*ka vei kes*kit*ty*mis*ky*vyn ja vai*kut*ti mie*lia*laan. Am*mat*ti*kou*lu jäi kes*ken, ja tei*ni-ikäi*nen Miia Ve*han*ti sai ma*sen*nus*lää*ki*tyk*sen. Elä*mä näyt*ti syn*käl*tä.
Kun*nes sit*ten: 19-vuo*tiaa*na Ve*han*ti huo*ma*si ole*van*sa ras*kaa*na. Se oli val*tai*sa yl*lä*tys, kos*ka lää*kä*rit oli*vat jo vuo*sia sit*ten ker*to*neet, et*tei Ve*han*ti voi en*do*met*rioo*sin*sa vuok*si saa*da lain*kaan lap*sia. Li*säk*si hän söi edel*leen eh*käi*sy*pil*le*rei*tä pi*tääk*seen kuu*kau*ti*set pois*sa.
"E-pil*le*rit eh*kä me*net*ti*vät te*hon*sa, kun ki*pu*jen ai*ka*na ri*pu*loin ja ok*sen*sin niin pal*jon", Ve*han*ti ar*ve*lee.
Mo*nel*le muul*le en*do*met*rioo*si*po*ti*laal*le ras*kaak*si tu*le*mi*nen on vai*keaa. Toi*sil*le lap*set*to*muus on en*do*met*rioo*sin ai*noa oi*re.
Lap*set*to*muus*hoi*toi*hin ha*keu*tu*vis*ta nai*sis*ta noin jo*ka kol*man*nel*la to*de*taan ole*van jon*kin*as*tei*nen en*do*met*rioo*si.
Vehan*nin ras*kaus su*jui hie*nos*ti. Las*ta odot*taes*sa ke*hon hor*mo*ni*toi*min*ta hii*puu, ku*ten e-pil*le*rei*tä syö*des*sä. Ki*vut py*syi*vät pois*sa, ja Ve*han*ti voi pa*rem*min kuin kos*kaan.
"Mi*nul*la oli hy*vä ja pir*teä ol*la."
20-vuo*tis*lah*jak*si hän sai ter*veen po*jan.
Kun poi*ka oli kol*me*kui*nen, äi*ti ru*pe*si taas ok*sen*te*le*maan. Kos*ka ok*sen*ta*mi*nen oli en*do*met*rioo*si*ki*pu*jen ajal*ta niin tut*tua, Ve*han*ti ei kiin*nit*tä*nyt sii*hen eri*tyis*tä huo*mio*ta. Ei*kä eten*kään aja*tel*lut, et*tä oli*si jo uu*des*taan ras*kaa*na. Neu*vo*lan tes*ti var*mis*ti asian, ja ty*tär syn*tyi vuo*si iso*vel*jen*sä jäl*keen.
"O*ma äi*ti*ni*kin ih*met*te*li, et*tä ei*hän si*nun pi*tä*nyt saa*da lap*sia ol*len*kaan", Ve*han*ti muis*te*lee.
Hor*mo*ni*toi*min*ta py*syi myös ime*tys*ajan hil*jai*se*na, ja Miia Ve*han*ti sai tyt*tä*ren*sä syn*ty*män jäl*keen elää vie*lä kak*si ki*vu*ton*ta vuot*ta. Sii*tä läh*tien en*do*met*rioo*si on jäl*leen hal*lin*nut ko*ko elä*mää.
Kun tus*ka vie yöu*net, päi*vät ku*lu*vat kuin su*mus*sa. Yh*dyn*tä*ki*vut vai*kut*ta*vat pa*ri*suh*tee*seen. Virt*saa*mis- ja ulos*ta*mis*ki*pu saa pel*kää*mään wc-käyn*te*jä.
Pit*kään Ve*han*ti sel*vi*si työs*tään kau*pas*sa suh*teel*li*sen vä*häi*sin pois*sao*loin, mut*ta sit*ten sai*raus*lo*mia*kin al*koi tul*la. Vuon*na 2010 en*do*met*rioo*si lei*kat*tiin jäl*leen.
"Kah*des*ta vii*kos*ta en*nen leik*kaus*ta en muis*ta ki*pu*lääk*kei*den ta*kia mi*tään."
Miia Ve*han*ti ja hä*nen mie*hen*sä toi*voi*vat kol*mat*ta las*ta, mut*ta ki*pu te*ki toi*veen to*teut*ta*mi*ses*ta pai*na*jais*ta. Vuo*si sit*ten pa*ris*kun*ta päät*ti lo*pet*taa yrit*tä*mi*sen, et*tei*vät van*hem*mat lap*set jou*tui*si ras*kaus*toi*veen ta*kia enää enem*pää kär*si*mään äi*din ki*vuis*ta. Ve*han*ti jat*koi e-pil*le*rei*den syö*mis*tä sai*rau*ten*sa hoi*ta*mi*sek*si, ja se oli per*heel*le hel*po*tus.
"O*len ta*jun*nut, et*ten ki*pu*jen ja vä*sy*myk*sen vuok*si edes jak*sai*si enää hoi*taa vau*vaa", 30-vuo*tias Ve*han*ti sa*noo.
Vii*mei*sim*mäs*sä leik*kauk*ses*sa Miia Ve*han*ti sai her*mo*vau*rion, jon*ka vuok*si hän ei enää tun*ne pis*sa*hä*tää.
Kos*ka pis*saa*mi*nen sat*tuu to*del*la pal*jon, Ve*han*ti ei vält*tä*mät*tä käy työ*päi*vän ai*ka*na lain*kaan ves*sas*sa. Ko*to*na tun*tien pis*saa*mat*to*muus kos*tau*tuu, ja ki*pu on kau*hea. Sii*hen hän syö Pa*na*co*dia.
Kun Miia Ve*han*ti tar*vit*see sai*raus*lo*maa, hän käy Pai*mion ter*veys*kes*kuk*ses*sa. Siel*lä lää*kä*rit ovat usein tar*jon*neet myös ma*sen*nus*lääk*kei*tä, ja Ve*han*ti on ryh*ty*nyt syö*mään nii*tä uu*del*leen.
Mar*ras*kuus*sa hän ta*paa taas eri*kois*lää*kä*rin Tu*rus*sa. Ve*han*ti on pyy*tä*nyt koh*dun*pois*toa, mut*ta il*mei*ses*ti se*kään ei te*ki*si elä*mäs*tä ki*vu*ton*ta.
"En*nen ajat*te*lin, et*tä pois*te*taan vain eli*miä si*tä mu*kaa, kun tar*ve vaa*tii. Nyt mi*nul*le on val*jen*nut, et*tä tä*mä tau*ti ei me*ne ohi."
"Tyt*tö*nä ole*mi*nen on hir*veää", Pai*mios*sa asu*va Miia Ve*han*ti ajat*te*li 12-vuo*tiaa*na, kun ki*vu*liaat ja run*saat kuu*kau*ti*set oli*vat al*ka*neet.
Ve*han*ti ok*sen*si tus*kas*ta, ma*ka*si ko*to*na sän*gys*sään, ei*kä kyen*nyt kuu*kau*tis*ten ai*ka*na päi*vä*kau*siin kou*luun. Iso*äi*ti yrit*ti hel*pot*taa ki*pu*ja läm*pi*mil*lä kää*reil*lä.
Ka*ve*reil*la ei vie*lä tuo*hon ai*kaan ol*lut kuu*kau*ti*sia, jo*ten ku*kaan ei osan*nut ker*toa Ve*han*nil*le, et*tei hä*nen kär*si*män*sä ki*pu ol*lut nor*maa*lia. Sit*ten äi*ti vei tyt*tä*ren*sä gy*ne*ko*lo*gil*le, jo*ka en*sim*mäi*sel*lä käyn*nil*lä mää*rä*si sär*ky*lääk*kei*tä. Myö*hem*min mo*nien käyn*tien jäl*keen gy*ne*ko*lo*gi to*te*si, et*tä ky*se tai*taa*kin ol*la en*do*met*rioo*sis*ta.
Endo*met*rioo*si on sai*raus, jos*sa nai*sen vat*sa*on*te*loon syn*tyy kas*vain*mai*sia pe*säk*kei*tä. Pe*säk*keet muis*tut*ta*vat koh*dun li*ma*kal*voa, ikään kuin koh*dun*pa*la*sia oli*si le*vin*nyt vää*riin paik*koi*hin. En*do*met*rioo*sia sai*ras*taa nai*sis*ta noin jo*ka kym*me*nes. Yleen*sä tau*ti to*de*taan nuo*ril*la ai*kui*sil*la.
13-vuo*tias Miia Ve*han*ti ei ol*lut kos*kaan kuul*lut*kaan sel*lai*ses*ta.
Lää*kä*ri al*koi hoi*taa sai*raut*ta pis*tä*mäl*lä ty*tön pa*ka*raan kol*men kuu*kau*den vä*lein hor*mo*nia. Hoi*don tar*koi*tuk*se*na oli saa*da ke*hon oma hor*mo*ni*toi*min*ta hii*pu*maan, sil*lä en*do*met*rioo*si*pe*säk*keet tar*vit*se*vat elääk*seen mu*na*sar*jois*ta erit*ty*vää est*ro*gee*ni*hor*mo*nia.
Pis*tok*set sai*vat Ve*han*nin kuu*kau*ti*set ja ki*vut ka*toa*maan. Kun pii*kit*tä*mi*nen pi*ti pa*rin vuo*den jäl*keen lo*pet*taa, tus*kat pa*la*si*vat taas.
Turun yli*opis*to*sai*raa*las*sa Miia Ve*han*nin mu*na*sar*jas*ta löy*tyi en*do*met*rioo*ma, suu*ri nes*te*rak*ku*la eli kys*ta, jo*ka täy*tyi lei*ka*ta he*ti. Tä*hys*tys*leik*kauk*ses*sa en*do*met*rioo*sia löy*tyi pal*jon ja mo*nes*ta pai*kas*ta, ei*kä kaik*kea voi*tu leik*kauk*ses*sa edes pois*taa.
Leik*kauk*sen jäl*keen en*do*met*rioo*sin hoi*to*kei*no*na oli*vat eh*käi*sy*pil*le*rit, joi*ta Ve*han*nin pi*ti syö*dä il*man tau*ko*ja, jot*ta kuu*kau*ti*set py*syi*si*vät pois*sa. Mut*ta kun Ve*han*ti oli käyt*tä*nyt e-pil*le*rei*tä vuo*den il*man tau*koa, kuu*kau*tis*vuo*to*ja ja ki*pu*ja al*koi*kin ol*la jat*ku*vas*ti. Tei*ni-ikäis*tä tä*mä tur*haut*ti ja suu*tut*ti.
"O*lin kiuk*kui*nen kuin am*piai*nen. Kaik*ki ai*kui*set oli*vat mi*nus*ta idioot*te*ja, ja suu*tus*päis*sä*ni lo*pe*tin lääk*keet. En men*nyt enää lää*kä*riin*kään."
Ku*lui puo*li vuot*ta il*man lääk*kei*tä. Sit*ten ki*vut pa*la*si*vat en*tis*tä kau*heam*pi*na. Edes*sä oli uu*si leik*kaus ja jäl*leen uu*si e-pil*le*ri*kuu*ri. Niis*tä ei ol*lut apua sär*kyyn. Tä*hän saak*ka vain kuu*kau*tis*ten ai*ka*na vai*van*nut ki*pu muut*tui jo*ka*päi*väi*sek*si, jäy*tä*väk*si tus*kak*si.
"Kun ki*pu jat*kuu tar*peek*si kauan, se ru*peaa me*ne*mään kor*vien vä*liin. Si*tä al*kaa epäil*lä, on*ko mi*tään ki*pua ole*mas*sa*kaan, vai on*ko it*se vain heik*ko*her*moi*nen", Ve*han*ti sa*noo.
Jat*ku*va tus*ka vei kes*kit*ty*mis*ky*vyn ja vai*kut*ti mie*lia*laan. Am*mat*ti*kou*lu jäi kes*ken, ja tei*ni-ikäi*nen Miia Ve*han*ti sai ma*sen*nus*lää*ki*tyk*sen. Elä*mä näyt*ti syn*käl*tä.
Kun*nes sit*ten: 19-vuo*tiaa*na Ve*han*ti huo*ma*si ole*van*sa ras*kaa*na. Se oli val*tai*sa yl*lä*tys, kos*ka lää*kä*rit oli*vat jo vuo*sia sit*ten ker*to*neet, et*tei Ve*han*ti voi en*do*met*rioo*sin*sa vuok*si saa*da lain*kaan lap*sia. Li*säk*si hän söi edel*leen eh*käi*sy*pil*le*rei*tä pi*tääk*seen kuu*kau*ti*set pois*sa.
"E-pil*le*rit eh*kä me*net*ti*vät te*hon*sa, kun ki*pu*jen ai*ka*na ri*pu*loin ja ok*sen*sin niin pal*jon", Ve*han*ti ar*ve*lee.
Mo*nel*le muul*le en*do*met*rioo*si*po*ti*laal*le ras*kaak*si tu*le*mi*nen on vai*keaa. Toi*sil*le lap*set*to*muus on en*do*met*rioo*sin ai*noa oi*re.
Lap*set*to*muus*hoi*toi*hin ha*keu*tu*vis*ta nai*sis*ta noin jo*ka kol*man*nel*la to*de*taan ole*van jon*kin*as*tei*nen en*do*met*rioo*si.
Vehan*nin ras*kaus su*jui hie*nos*ti. Las*ta odot*taes*sa ke*hon hor*mo*ni*toi*min*ta hii*puu, ku*ten e-pil*le*rei*tä syö*des*sä. Ki*vut py*syi*vät pois*sa, ja Ve*han*ti voi pa*rem*min kuin kos*kaan.
"Mi*nul*la oli hy*vä ja pir*teä ol*la."
20-vuo*tis*lah*jak*si hän sai ter*veen po*jan.
Kun poi*ka oli kol*me*kui*nen, äi*ti ru*pe*si taas ok*sen*te*le*maan. Kos*ka ok*sen*ta*mi*nen oli en*do*met*rioo*si*ki*pu*jen ajal*ta niin tut*tua, Ve*han*ti ei kiin*nit*tä*nyt sii*hen eri*tyis*tä huo*mio*ta. Ei*kä eten*kään aja*tel*lut, et*tä oli*si jo uu*des*taan ras*kaa*na. Neu*vo*lan tes*ti var*mis*ti asian, ja ty*tär syn*tyi vuo*si iso*vel*jen*sä jäl*keen.
"O*ma äi*ti*ni*kin ih*met*te*li, et*tä ei*hän si*nun pi*tä*nyt saa*da lap*sia ol*len*kaan", Ve*han*ti muis*te*lee.
Hor*mo*ni*toi*min*ta py*syi myös ime*tys*ajan hil*jai*se*na, ja Miia Ve*han*ti sai tyt*tä*ren*sä syn*ty*män jäl*keen elää vie*lä kak*si ki*vu*ton*ta vuot*ta. Sii*tä läh*tien en*do*met*rioo*si on jäl*leen hal*lin*nut ko*ko elä*mää.
Kun tus*ka vie yöu*net, päi*vät ku*lu*vat kuin su*mus*sa. Yh*dyn*tä*ki*vut vai*kut*ta*vat pa*ri*suh*tee*seen. Virt*saa*mis- ja ulos*ta*mis*ki*pu saa pel*kää*mään wc-käyn*te*jä.
Pit*kään Ve*han*ti sel*vi*si työs*tään kau*pas*sa suh*teel*li*sen vä*häi*sin pois*sao*loin, mut*ta sit*ten sai*raus*lo*mia*kin al*koi tul*la. Vuon*na 2010 en*do*met*rioo*si lei*kat*tiin jäl*leen.
"Kah*des*ta vii*kos*ta en*nen leik*kaus*ta en muis*ta ki*pu*lääk*kei*den ta*kia mi*tään."
Miia Ve*han*ti ja hä*nen mie*hen*sä toi*voi*vat kol*mat*ta las*ta, mut*ta ki*pu te*ki toi*veen to*teut*ta*mi*ses*ta pai*na*jais*ta. Vuo*si sit*ten pa*ris*kun*ta päät*ti lo*pet*taa yrit*tä*mi*sen, et*tei*vät van*hem*mat lap*set jou*tui*si ras*kaus*toi*veen ta*kia enää enem*pää kär*si*mään äi*din ki*vuis*ta. Ve*han*ti jat*koi e-pil*le*rei*den syö*mis*tä sai*rau*ten*sa hoi*ta*mi*sek*si, ja se oli per*heel*le hel*po*tus.
"O*len ta*jun*nut, et*ten ki*pu*jen ja vä*sy*myk*sen vuok*si edes jak*sai*si enää hoi*taa vau*vaa", 30-vuo*tias Ve*han*ti sa*noo.
Vii*mei*sim*mäs*sä leik*kauk*ses*sa Miia Ve*han*ti sai her*mo*vau*rion, jon*ka vuok*si hän ei enää tun*ne pis*sa*hä*tää.
Kos*ka pis*saa*mi*nen sat*tuu to*del*la pal*jon, Ve*han*ti ei vält*tä*mät*tä käy työ*päi*vän ai*ka*na lain*kaan ves*sas*sa. Ko*to*na tun*tien pis*saa*mat*to*muus kos*tau*tuu, ja ki*pu on kau*hea. Sii*hen hän syö Pa*na*co*dia.
Kun Miia Ve*han*ti tar*vit*see sai*raus*lo*maa, hän käy Pai*mion ter*veys*kes*kuk*ses*sa. Siel*lä lää*kä*rit ovat usein tar*jon*neet myös ma*sen*nus*lääk*kei*tä, ja Ve*han*ti on ryh*ty*nyt syö*mään nii*tä uu*del*leen.
Mar*ras*kuus*sa hän ta*paa taas eri*kois*lää*kä*rin Tu*rus*sa. Ve*han*ti on pyy*tä*nyt koh*dun*pois*toa, mut*ta il*mei*ses*ti se*kään ei te*ki*si elä*mäs*tä ki*vu*ton*ta.
"En*nen ajat*te*lin, et*tä pois*te*taan vain eli*miä si*tä mu*kaa, kun tar*ve vaa*tii. Nyt mi*nul*le on val*jen*nut, et*tä tä*mä tau*ti ei me*ne ohi."
