Mikä on hyvä ikäero lapsille ja miksi?

Kaks ekaa on ikäerolla 1v1kk,toinen ja kolmas ikäerolla 3v4kk.Tuo pienempi ikäero oli parempi..

 

Meillä 4,5 vuotta ja tämä on meille aivan loistava!
Itse en haluaisi pientä ikäeroa, joku muu taas haluaa.

 

Meillä kahden vanhimman ikäero oli 15 kk; hyvä ikäero, vanhin ei tajunnu olla viellä mustasukkainen ja lapset oli siihen asti "samanikäisiä" kunnes vanhin meni kouluun. Nuorempi on poika, vanhempi tyttö, nyt ikäero tuntuu lisääntyvän päiväpäivältä, eikä ne enää ole parhaita kavereita, kummallekin on tullu omiakin kavereita ja menoja.
Nuorin on 2 vuotia, eli isommat oli jo 6 ja 7 kun nuorin syntyi ja taas ikäero oli hyvä; vanhemmat ei enää ollu mustasukkaisia, kun olivaat jo pitkään ehtineet toivoa vauvaa perheeseen.
Eli mun vastaus on: jokoniin lyhyt ikäero, ettei vanhin vielä tajua olla mustis tai niin pitkä ikäero, ettei se enää ole mustis.

 

Meille ikäeroa tuli 2v3kk ja aivan mahtava ikäero on ollut ainakin tähän asti.

Älyttömästi hoitaa vauvaa ja auttaa minua vauvan hoidossa, eikä mustasukkainen ole ainakaan vielä ollut =)

Illallakin käy pussaamassa vauvaa ja sanoo *Piip* tykkää vauvasta, hyvää yötä vauva :heart:

 

Meillä lapsilla on ikäeroa 3 vuotta ja se oli mielestäni hyvä.Esikoinen on jo niin omatoiminen että auttaa hirmusti.Ja ei tarvitse tuplavaunuja yms.
Mutta toiset pärjää varmasti pienemmälläkin ikäerolla.

 

8.5 vuotta :saint:
Hyviä puolia: Isompi ei ole enää mustasukkainen. Hänestä on apua vauvan hoidossa. On innokas vauvan "leikittäjä"... :heart:

 

Tuo mustasukkaisuuskin varmaan on yksilöllistä? Siis että missä iässä sitä eniten on ja millälailla ilmenee? Mutta joo, sitä tässä itsekin ajattelin, että ei varmaan vielä 1½ vuotias kovin mustasukkainen ole ainakaan heti... Mutta se jää nähtäväksi

 

nuorimmaisilla on 1v. 8kk ikäeroa. päätettiin jo ennen syntymää, ettei ehkäisyä, et toinen tulee heti kun on tullakseen, muuten voi olla ei on isokin ikäero. ja mä tunsin itseni vanhaksi (32v.), et senkin takia halusin pienen ikäeron. sit heistä on toisilleen seuraakin...

 

En osaa sanoa noin pienestä ikäerosta mitään, omilla 3vuotta tasan, ja niin haluttiin ja olen todella tyytyväinen näin. MOlemmat tykkää toisistaan ihan älyttömästi, ja elämä on helppoa vaikka onkin vauva, sillä isompi osaa jo niin paljon itse! Ei ole ahta vaippaikäistä samaan aikaan. Olisin halunnut lapset 2v ikäerolla, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen ettei mies suostunut! Olisihan sekin mennyt, mutta nyt on ollut todella ihanaa tämä vauva-aika!
Mutta, yritä suhtautua myönteisesti, sitä kaikista pahinta ja raskainta aikaa on oikeasti vain eka vuosi, ei ihan niinkään paljon, sitten kyllä helpottaa. Ja onhan se niin, että lapsilla ehkä seuraa toisilleen todella paljon!
Kaverini lapsilla ikäeroa tuo 1,5v ovat nyt jo 3v ja 1,5v, mutta yhtään eivät tule toimeen toistensa kanssa. Mutta sehän ei ole niinkään ikäerosta kiinni, vaan luonteista.
Tsemppiä sinulle, jaksamista, ja oikein paljon onnea!!

 

Meillä jätkillä ikäero 1v7kk. Ihan tietoisesti halusimme lapset pienellä ikäerolla. Nyt ovat pojat 2v4kk ja kohta 9kk ja voin sanoa, että aika haastava ja rankkaa noi 9kk ovat olleet. Mustasukkaisuutta ei ollut alussa, mutta nyt kun pienempikin on lähtenyt liikkeelle ja häiritsee isoveikan leikkejä, niin isoveli on alkanut käymään kovakouraiseksi. Mutta toki välillä leikivät jo nyt aika hienosti yhdessä. Univelka on melkoinen, kun kuopus on valvottanut syntymästä lähtien kaikkina öinä :/ Että varmaan toi väsymyskin on tehnyt tosta arjesta haastavan. Ja onhan siinä aina kaksi vaipatettavaa (onneksi isompi on nyt osittain jo kuiva) ja puettava ja välillä syötettäväkin.... Mutta kyllä siitä selviä! Vaikka rankkaa on ollutkin, niin siltikin olen onnellinen, että tuli lapsille pieni ikäero =) Tosin kolmatta en enään saman syssyyn niin pienellä ikäerolla halua

 

Meillä on lapsia todella pienillä ikäeroilla ja kyllä se menee, kun kaikki on pieniä. Nyt, kun katras on murkkuja, niin kähinä on välillä melkoista.

 

2-4v, mieluummin tuo 4.
-jaksaa itse paremmin olla sekä vauvan että isomman kanssa
-isompi on jo itsenäisempi eikä vaadi jatkuvaa peräänkatsomista
-helpompi liikkua kun isompi jo kävelee (ei tarvi tuplarattaita jne)

 

Niinpä minkä sitten kokee sopivaksi.
Mulla on vanhimman lapsen ja keskimmäisen ikäero 15 vuotta ja kuopukseen jo 19 vuotta,hellyyttä ja paijaamista riittää tuolla vanhimmalla veljilleen.
Taasen poikien väliin jäi 4 vuotta(minulla ja siskolla sama) ja se ei ihan passeli minusta.
Jos olisin voinut asiaan vaikuttaa 2-3 vuotta olisi ollut hyvä.

 

Meillä ikäero on 4v2kk. Olis ehkä haluttu pienempi ikäero, mutta kun ei niitä lapsia aina niin vaan suunnitella ja tehdä. Ei voi päättää, että mikä on hyvä ikäero. Ikäeroksi meillä tuli siis tuo ja hienosti leikkivät keskenään, tytöt nyt 6v ja pian 2v.

 

Meidän lapsilla on ikäeroa 1v5kk, 1v9kk ja 1v1kk. Vanhin on nyt 4-vuotias ja pienin vastasyntynyt. Minulle passaa pieni ikäero. "Käsitöitähän" tässä riittää, kun esikoisellakin on vielä yövaippa ja kakkosesta eteenpäin kaikki vaipoissa. Ja pääasiallinen elämänihän on nyt lasten tarpeiden täyttämistä yötäpäivää. Se on varmaan asenteesta kiinni. Kyllä sitä pärjää. Huomion jakamista ja kaikkea muutakin täytyy opetella, mutta lohduttavaa on, että me äidit ollaan sopeutuvaisia ja mukautuvaisia ja lapset opettaa. Jokainen yksilö vaatii ja tarvitsee omanlaisensa kohtelun. Antoisaa odotusaikaa!

 

Puhtaasti lapsen kannalta tarkastelutuna on Tiina Kaitaniemen kirjassa "Luonnollinen lapsuus" määritelty n. 4 vuotta. Näkökulma on evoluutiossa sekä biologiassa ja perustelut kattavat. Suosittelen lukemaan, ketä aihe kiinnostaa.