Mikä oli inhottavinta sektiossa?

Mulla on tehty 1 nukutuksessa ja 2 puudutuksessa. Se puudutuksen loppuminen tuntui kaikista inhottavimmalta.

Viimeeksi puudutus laitetettiin, kun toinen jalka oli koukussa ja tuntui etten jaksa pitää sitä koukussa vaikka se olikin laitettu suoraksi. Eikä pystynyt liikuttamaan jalkoja.

Muuten kaikki on mennyt hyvin ja olen päässyt nopeasti kävelemään.

 

Toisesta jalasta ei meinannut millään lähteä puudutus pois!

 

Spinaalista tuli jäkivaikutuksena hartioiden jumahtaminen. Melkein 2 päivää tuntui siltä kuin joku olisi painanut puukolla olkapäähän, kun kättä yritti liikuttaa. :kieh:

 

Vatsa auki eikä lääkäri saanut vauvaa ulos.
Huusi koko leikkaussalin työntekijät apuun ja sitten he kaikki painoivat ja vetivät....

 

\

Vatsa auki eikä lääkäri saanut vauvaa ulos.
Huusi koko leikkaussalin työntekijät apuun ja sitten he kaikki painoivat ja vetivät....

Hirveetä.

 

Taju lähti kun laittoivat puudutuksen Olin useita minuutteja taju pellolla, verenpaineet romahti :/

 

katetrin laittaminen oli pahinta, eikä sekään kovin pahaa.

 

Jälkikivut. Vatsa oli niin turvoksissa leikkauksen jälkeen, että kätilötkin ihmettelivät missä mennään. Lisäksi sänkyyn pääseminen ja sieltä pois tuleminen olivat todella hankalia operaatioita, koska loen melko lyhyt ja joka paikkaan sattui.<br><br>

 

Sektiossa inhottavinta oli maata kallistetulla pöydällä ja pelätä että putoaa.
Sen jälkeen se kun jaloissa ei tunto meinannut palata.
Ja sitten kipu kun maha oli ilmaa täynnä eikä sitä meinannut saada millään pois . Myös katetri oli inhottava.

 

TIPAN LAITTAMINEN. Hyi kamala! Katetrin laitto vähän kauhistuttaa.
Viimeks laitettiin kun puudutus oli laitettu...onneks en edes huomannu.

 

Meni hyvin. Jälkikäteen ilmaa kertyi todella paljon suolistoon, oli hyvin kipeä 1 vrk. Kipulääkkeiden ja leikkauksen yhteisvaikutus.

 

Seuraavana päivänä sängystä ylös pääseminen.

 

AIVAN, kyllä seuraavan päivän ylösnousu oli jotain aivan tajuja raapivaa!!! heräsin itseäni tsemppaamaan jo klo 5 aamuyöllä, 10 mg Oxynorm x2 siivittämänä.lisäksi voisin mainita HB 88:n ja suolen toimimattomuuden viikoksi (lupasivat just ennen kriisitilannetta nauttia sitten lounaan..) \|O en suinkaan väheksy alatiesynnytyskipuja, mutta..aivan ponnistusvaiheen loppuun edenneeseen muuten täysin normaaliin synnytykseeni olisin, näin jos valinta olisi ollut, ottanut pari tikkiä pyllyyn mieluummin, siis..koska jo tähän kuitenkin orientoiduin koko ajan. Mutta sainpahan aikaan terveen vauvan, ja henkilökunnan pienen ihmetyksen tapahtuneesta! ei sitä ensikertalainen niin osaa pelätä :heart:

 

\

Vatsa auki eikä lääkäri saanut vauvaa ulos.
Huusi koko leikkaussalin työntekijät apuun ja sitten he kaikki painoivat ja vetivät....

Mulla vähän samantapaiset kokemukset oli tyttö juuttunut kiinni. Ja inhottavaa oli myös heräämöön joutuminen! Heti eroon tytöstä ja kuitenkin huoli pienestä oli kamala!

 

Se, että vauva vietiin niin nopeasti pois ja ei nähnyt moneen tuntiin.

Lisäksi se, että kipupumppu puudutti toisen reiden, eikä haava-aluetta ja kukaan ei sitä ottanut pois ennen kuin oli pistetty vessaan kävelemään. Toinen jalka ei siis kantanut, muulloin kun suorassa. Se oli melkoisen tuskallinen 10m ja loput matkasta hoitajat kantoi sitten, kun en päässyt enää kävelemällä.
Ensimmäinen vuorokausi oli siis pahin ja todella kivuliasta mielestäni.

 

Toipuminen. Mulle jouduttiin tekemään uusi leikkaus verenvuodon vuoksi, joten se varmaan hidasti toipumista. Olin tosi kipeänä, ja kolmeen viikkoon en pystynyt vauvaa itse hoitamaan. Toivottavasti ensi kerralla voidaan kokeilla alakautta.

 

Kauheinta oli se että leikkaushaava aukesi ja tulehtui. Jouduin syömään 2 lääkekuuria että sain sen kuntoon. Haavan tikit oli laitettu liian harvaan ja otettiin liian aikaisin pois. Haava ei meinannut umpeutua ollenkaan ja vuoti kauan.En pystynyt kävelemään kunnolla moneen viikkoon kun alavatsa oli niin arka.
Sektio tehtiin ensimmäisen lapsen kanssa. Toinen syntyi alakautta. Nyt odotan kolmatta ja toivon että voin synnyttää alakautta taas.

 

Ensimmäinen vuorokausi leikkauksen jälkeen oli tosiaan aika kamalaa. Mulla tuntui myös inhottavalta se, että koko puutumisen ajan tuntui kuin toinen jalka olisi koukussa eikä millään jaksaisi sitä niin pitää.

 

\

Ensimmäinen vuorokausi leikkauksen jälkeen oli tosiaan aika kamalaa. Mulla tuntui myös inhottavalta se, että koko puutumisen ajan tuntui kuin toinen jalka olisi koukussa eikä millään jaksaisi sitä niin pitää.

Just toi ihan ihmeellistä..

Toisessa sektiossa anestesia lääkäri ei osannu laittaa puudutuspiikkiä oikeeseen kohtaan ja kaiveli sitä kolme kertaa ja joutui pyytämään toisen lääkärin avuksi. Se oli myös aika kauheeta.

 

Kaikin puolin sektio oli MIELLYTTÄVÄ KOKEMUS.

- Ei sattunut katetri, olin jo puudutettu.
- Spinaalipuudutus jouduttiin pistämään kahteen kertaan kun ensimmäinen ei löytänyt oikeata paikkaa, mutta sekään ei sattunut ollenkaan.
- Ensimmäisen vuorokauden makasin sängyssä kipupumpun kanssa ja uusi annos tuli kun kivut tuliat. Siis painelin pumppua kyllä ahkerasti...
-
- Ja henkilökunta sairaalassa oli BUONEOA!!! Taysille suuri KIITOS!
- Ensimmäiset viikot kotona; tietenkin varoa äkkinäisiä liikkeitä, mutta vauvan kanssa yöt samassa sängyssä helpottivat elämää.
- Haava aukesi hieman kotiin päästyä, mutta parani nopeasti eikä ole haitannut elämää mitenkään.

Minulla erittäin positiivinen kokemus sektiosta -(VAIKKA SE OLI JUURI SE AINOA ASIA MITÄ EN RASKAUDELTANI HALUNNUT) - kaikkien kohdalla tosin asia omanlainen!

 

Sektio suunniteltu siis meni erinomaisesti. Olen hyväkuntoinen ja toipuminen oli nopeaa. Nousin jo ekana päivänä istumaan ja menin pyörätuolilla keskolaan katsomaan tarkkailussa olevsaa vauvaa (hyvin voi, ei huolta). Seuraavan päivän jalkeille lähtö olikin ok, mutta ilmaa kertyi vatsaan, huh, oli kamala 1 vrk...Alkoi toimia kunnolla vasta kotona runsaskuituisella ruokavaliolla. Kotiin lähdin heti kun pääsi eli 4 pv kuluttua. Oli pakko reipastua, esikoisen takia. Vuorottelu yöheräilyissä miehen kanssa joudutti myös toipumista.

 

Se kun vauvaa vaan vilautettiin ja vietiin sitte pois. Mut kärrättiin leikkauksen jälkeen heräämöön ja sanottiin et täällä pitää maata kaks tuntia. Mä sain hysteerisen huuto ja itkukohtauksen, et mä en voi olla täällä niin kauan ilman vauvaa. Olin sitte heräämössä vaan puol tuntia :kieh:

Kaikista kauheinta oli leikkauksen aiheuttama ummetus :x Neljä päivää kaikki pysy sisällä, neljäntenä päivänä en enää pystyny syömään ku maha oli kauhee kipee pallo :$ Sit ku ummetus helpotti ni toipuminen lähti vasta kunnolla käyntiin.

 

\

Jälkikivut. Vatsa oli niin turvoksissa leikkauksen jälkeen, että kätilötkin ihmettelivät missä mennään. Lisäksi sänkyyn pääseminen ja sieltä pois tuleminen olivat todella hankalia operaatioita, koska loen melko lyhyt ja joka paikkaan sattui.

Sama juttu. Ilmaa keräänty paljon ja joka paikkaan sattui. Maha oli saman näköinen kun ennen synnytystä..
Ei pystynyt nostamaan vauvaa eikä menemään sänkyyn saatikka nousta sieltä... Vessaan en kyennyt. Onneksi on katetri keksitty =)
Olin kipeä seuraavat 2 kk. tyttö nyt 4,5kk ja suurin osa on jo unohtunut. Seuraavaa yritetään ens kesänä häiden jälkeen. Ei jäänyt pahaa pelkoa.
Aluksi kyl ilmoitin isännälle että seuraava lapsia adoptoidaan

Mukavaa joulua kaikille!!! :xmas: :xmas:

 

Se, että katetri oli mennyt leikkauksen aikana tukkoon ja puudutuksen kadotessa kivut olivat aivan hel........!!!!! Suoneen oli pumpattu nesteitä yli 3 litraa ja pissaa pussissa vaan 100ml..... helpotti hieman kun katetri saatiin auki ja pissaa tuli reilu 2litraa.....

 

Kamalinta oli ehdottomasti se, että tunto palasi monta kertaa eli tunsin kun mun mahaa viillettiin auki ja sit tunsin myös haavan ompelemisen :\| "Huippua" oli vielä se, että tyyppi, joka ompeli mun haavaa, olisi jatkanut ompelemista vaikka mä sanoin, että mä tunnen sen. Anestesialääkäri otti vähän pulttia tuolle ompelijalle ja sanoi, että sinä lopetat sen haavanompelemisen heti ja minä lisään puudutusainetta. Olipa hiukka jäinen tunnelma leikkaussalissa...