muistin syövereistä
menee jotenkin näin:
"hauraita unelmia, miehiä, naisia
iltapäivän ruuhkaan katoaa
ja kadut on kultaa
joku kadulla tarttuu käteen
auttaa ylös eksyneen
joku ääneen kiroaa kohtalon"
"hauraita unelmia, miehiä, naisia
iltapäivän ruuhkaan katoaa
ja kadut on kultaa
joku kadulla tarttuu käteen
auttaa ylös eksyneen
joku ääneen kiroaa kohtalon"