Mikä järki tehdä lapsia!???

  • Viestiketjun aloittaja "Jaana83"
  • Ensimmäinen viesti
"Jaana83"
Seurannu vuosikaudet kavereiden perheitä keillä meni hyvin kunnes tekivät muksut. Nyt on monta perhettä eronpartaalla vuosien tappelujen jälkeen. Äidit sanoo itsekkin mulle et "älä tee ikinä lapsia!!!" Ei kauheesti houkutakkaan jos se elämä tollasta on. Olen töissäkin tavannut muutamia 50 vuotiaita äitejä jotka ihan suoraan sanoo katuvansa lapsien tekoa koska tuhosi elämänsä.
Kaverini eivät kadu lapsia mutta eivät todellakaan siihen kannusta koska he lähes kaikki ovat eronpartaalla.
 
Jaana93
Entä mitä mieltä siitä et kannattaako tehdä lapsia jos ei ole taloudellista vakausta? Tai ei riitä yksinkertasesti varat tarjoamaan lapselle hyvää elämää harrastuksien parissa vaan elämä on yhtä kituuttamista. En haluais tarjota lapselle köyhää lapsuutta kun tiedän millasta se on..
 
"Lissu"
Toi on varmasti hyvin yksilöllistä. Harmi, että lähipiirissäsi on noin käynyt.
Meillä ei lapset ole aiheuttanut ongelmia, vaan päinvastoin. Voi olla, että on sitten unohtunut parisuhteen hoito, tai kasvatusasiat ja lastenhoito ei ole mennyt oikein yksiin.
 
Erikoista porukkaa sun ympärillä pyörii. Mun lähipiirissä on enemmän onnellisia pareja, joilla on lapsia, kuin riiteleviä ja eronneita. Onhan se parisuhteelle ajoittain raskasta, mutta kyllä lapsi tuo paljon hyvääkin elämään ja yhdistää vanhempia. Parisuhteen on syytä olla kunnossa, että se kestää. Mutta eihän niitä lapsia mikään pakko ole tehdä, helpompaa elämä on varmasti ilman.
 
NO, tuskin se ero yleensä niistä lapsista johtuu. Kyllä siihen on ihan eri syyt.
Mut joo, en mäkää olis tehny lapsia jos ois ollu yksin mun päätettävissä se asia...
Elämä tuo tullessaan kaikenlasita.
Siihen vaan vaikuttaa niin monet tekijät...
 
"Jaana83"
Entä mitä mieltä siitä et kannattaako tehdä lapsia jos ei ole taloudellista vakausta? Tai ei riitä yksinkertasesti varat tarjoamaan lapselle hyvää elämää harrastuksien parissa vaan elämä on yhtä kituuttamista. En haluais tarjota lapselle köyhää lapsuutta kun tiedän millasta se on..
 
[QUOTE="jaana83";28711097]Miksi laimeaa? Eikö elämässä muka löydy muita nautintoja enkä tarkota viinaa ja bilettämistä. Tunnen kyllä pariskuntia ketkä eivät voi saada lapsia ja ovat olleet yhdessä yli 20 vuotta onnnellisesti ja ovat edelleen..[/QUOTE]

Tottahan toki löytyy...on mulla mm. nuo koiratkin, jotka on mulle ihan älyttömän tärkeitä ja joiden kanssa tulee treenattua useita tunteja viikossa. Ja jos ei olisi näitä lapsukaisia, mä varmaan kävisin mieheni kanssa useamman kertaa viikossa myös salilla. Kyllä mä tekemistä elämälleni keksisin, mutta kyllä se elämä kovin laimeata olisi verrattuna tähän nykyiseen elämään.

Jos lapsia ei voi saada, niin ei silloin ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla ja elää lapsettomina. Eikä kaikilla ole samanlaista tarvetta lapsiin, kuin mitä mulla...ei kaikki halua lapsia.

Mutta tämäkin asia menee niin, että jos et ole sitä kokenut, et voi tietää, mitä menetät. Lapseton ei voi koskaan ymmärtää 100% sitä, mitä on olla äiti tai isä. Ei, vaikka he olisivat kuuntelemassa 100 tuntia kestävää luentoa.

Eikä se meidänkään kohdallamme tule todennäköisesti edes jäämään ns. vain siihen äitiyteen ja isyyteen...aika suurella todennäköisyydellä (meillä neljä lasta) meistä tulee aikoinaan myös isovanhempia. Ja sitäkin odotan jo innolla.

Mä en keksi mitään sellaista asiaa, mitä haluaisin tehdä, mutta en voisi tehdä, koska mulla on lapsia. Ne lapset eivät siis vähennä elämästäni pois mitään.

Mutta keksin kyllä noin miljoona asiaa, jota en voisi tehdä, jos mulla ei olisi lapsia. Eli jos mulla ei olisi lapsia, mun elämäni olisi paljon laimeampaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Señora
maaaam
No jos ihan JÄRJESTÄ nykymaailmassa puhutaan, niin ei juuri mikään. Mutta jos syistä, niin paljonkin :)

Meidän parisuhde on nyt parempi kuin ikinä, kun viimeisestä vauva-ajasta on kulunut vuosi. Seksielämä on parantunut todella paljon lasten jälkeen, minusta synnytykset ovat vapauttaneet minua huomattavasti. Meillä on tosi kivaa perheen kesken. Käydään milloin missäkin, mikä nyt sattuu huvittamaan. Tänä kesänä kotimaan matkalla, huvipuistoissa, mökillä, rannoilla, leikkipuistoissa, ravintoloissa ym. Meillä on tosi kivat lapset ja mulla on kiva mies, joka tykkää touhuta lasten kanssa. Ja kyllä me kahdestaankin tehdään paljon juttuja, lasten mentyä nukkumaan ja ovat ne joskus hoidossakin sen takia. Molemmilla on myös omia juttuja, kuten ystävien tapaamista ym.

Asioihin voi vaikuttaa paljon itse. Omat neuvoni ovat seuraavat:
1. Mitoita tulot ja menot niin, ettei talous ole koko ajan veitsenterällä. Meillä ei ole kovin isot tulot, mutta menot ovat oikein mitoitetut.
2. Ala kasvattaa lapsiasi siitä hetkestä, kun mukelo avaa silmänsä. Jaksa olla johdonmukainen, rakasta ja pidä rajat. Joidenkin lasten kanssa se vaatii enemmän toistoa, mutta kasvatuksella voi kyllä paljon vaikuttaa siihen millaista elämä lasten kanssa on.
3. Panosta parisuhteeseen. Helli, hali, muista toista.
4. Panosta itseesi. Siitähän se kaikki lähtee.

...eikä elämä toki ole mustavalkoista eikä helppoa, ei todenteolla ole ollut meilläkään. Mutta parisuhde on vain parantunut ja nautin lapsistani! Niistä saa voimaa raskaisiin asioihin, joita tässä on.
 
  • Tykkää
Reactions: undercovergirl
---
Mutta onhan niitäkin jotka katuvat lapsien teon lykkäämistä ja lapsettomuutta. Pitäiskö tästä sitten vetää johtopäätös, että kaikkien pitäis tehdä lapsia heti vaan kun siihen ikään tulee!
 
"Miili"
Mä en oo koskaan ollu mikään äitityyppi. Nyt on kaks lasta ja kyllä se elämä aika köyhää olis ilman lapsia.
Ehdittiin viettää villejä ja vapaita vuosia paljon ennen lapsia ja aina oli tekemistä, kavereita, kivaa.
Nytkin on kivaa, mutta eritavalla.
 
"jaana"
Entä mitä mieltä siitä et kannattaako tehdä lapsia jos ei ole taloudellista vakausta? Tai ei riitä yksinkertasesti varat tarjoamaan lapselle hyvää elämää harrastuksien parissa vaan elämä on yhtä kituuttamista. En haluais tarjota lapselle köyhää lapsuutta kun tiedän millasta se on.. Sellasia kiusataan koulussakin.
 
En ole lukenut koko ketjua, mutta mutta... kyllähän lasten saaminen usein koettelee parisuhdetta. Jos sitä pelkää, ei lapsia kannata tehdä. Myöskään ei kannata matkustella, remontoida, muuttaa tms. koska nekin koettelevat suhdetta. Moni on remontin takia eron partaalla tai riitelee matkalla niin rajusti, että on kotiin tullessa jo melkein eron partaalla.
 
M32
NO, tuskin se ero yleensä niistä lapsista johtuu. Kyllä siihen on ihan eri syyt.
Lasten saamisen myötä on ihan tavallista, että parisuhdetyytyväisyys heikkenee huomattavasti. Pariskunta eroaakin todennäköisimmin lasten pikkulapsiaikana. Äitimyyttiin ei tietenkään mahdu ajatus siitä, että lapsista voisi seurata mitään negatiivista, mutta kyllä niistä vain seuraa. Toki moni riskeeraa parisuhdeonnensa ihan mielellään saavuttaakseen vanhemmuuden mutta olsii epärehellistä teeskennellä etteikö riskiä olisi. Se ei myöskään ole ihan samanlainen riski kuin jokin ulkomaanmatka.
 
Vela
Mutta keksin kyllä noin miljoona asiaa, jota en voisi tehdä, jos mulla ei olisi lapsia. Eli jos mulla ei olisi lapsia, mun elämäni olisi paljon laimeampaa.
Jännä miten ihmiset katsovat asioita eri lailla. Minä taas keksin miljoona asiaa joita minun ei _tarvitse_ tehdä kun minulla ei ole lapsia, ja en yhtään mitä _saisin_ tehdä jos minulla olisi lapsia. Eli minulle kaikki ne asiat jotka ovat mahdollisia vain lasten kanssa (ööö.. no vaipanvaihto, pakolliset yöheräämiset, neuvolat ja koulu ja sellaiset) ovat negatiivisia asioita. Yhtä ainoaa en keksi sellaista joka olisi mielestäni kivaa ja johon vaaditaan se että on lapsia. Mitähän ihmettä sellainen voisi olla?

Samoin lapsiperhe-elämä näyttää kaikkine pakollisine rutiineineen ja väsyttävine toimintoineen nimenomaan LAIMEALTA. Siinähän on huomattavasti vähemmän valinnan varaa kuin lapsettomassa elämässä, kun on PAKKO tehdä joka päivä ruokaa, pakko huolehtia lapsen rytmistä, lähes pakko siivota enemmän ja niin edelleen. En näe tuollaisia pakollisia rutiineja mitenkään elämän sisältönä, vaan juuri sellaisina asioina jotka VÄHENTÄVÄT elämän monimuotoisuutta ja mahdollisuutta täyttää elämänsä vapaaehtoisilla kivoilla asioilla. Eli ne tekevät elämästä laimeaa, kun lähes koko elämä täyttyy päivästä toiseen toistuvilla pakollisilla rutiinihommilla.
 
"vieras"
Eihän siinä mitään järkeä olekaan, yleensä ne on muut syyt kuin järkisyyt jotka ajavat lapsen hankintaan.

Välillä on älyttömän rankkaa ja toisinaan todella ihanaa kun pieni poika työpäivän jälkeen kyselee että äiti menikö sinun työpäivä hyvin? Tai tulee näyttämään piirrustustaan jonka on tehnyt hoidossa.

Vanhemmuus on aika kokonaisvaltaista. Joitakin asioita on mitä ei niin helposti voi tehdä kun on äiti/isä mutta sit taas paljon kaikkea kivaa mitä voi tehdä lasten kanssa yhdessä. Ei ehkä miehen kanssa kahdestaan katsottaisi piirrettyjä, grillattaisi vaahtokarkkeja tai hypittäisi trampalla. Taikka rakennettaisi majaa. Ne on asioita joista pidän, mutta aikuista joka käyttäytyy lapsen lailla ilman lapsia pidetään vähän outona.
 
"vieras"
No itse kyllä olen perustanut perheen (= ottanut miehen) vain koska halusin lapsia. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä aikuinen ihminen tekee toisella ihmisellä saman katon alla, jos ei halua lapsia. Elämästä voisin toki nauttia ilman lapsiakin, tosin silloin eläisin kyllä yksin. Mutta kyllä lapset ovat ihan varmasti parasta, mitä elämä on milulle antanut.
 
Vela
[QUOTE="vieras";28711449]Ei ehkä miehen kanssa kahdestaan katsottaisi piirrettyjä, grillattaisi vaahtokarkkeja tai hypittäisi trampalla. Taikka rakennettaisi majaa. Ne on asioita joista pidän, mutta aikuista joka käyttäytyy lapsen lailla ilman lapsia pidetään vähän outona.[/QUOTE]

Mutta se juuri on todella surullista, ettei ihminen uskalla tehdä sitä mitä haluaa, vaan "joutuu" hankkimaan lapsia joiden varjolla voi tehdä noita asioita. Monen monituista kertaa olen kuullut tuota samaa tarinaa, ja esim. monet miehet tuntuvat olevan innoissaan lapsesta vain siksi että "sitten voi ostaa pleikkarin ja mopon ja rakennella legoja"! Eikö terveempää olisi tehdä juuri sitä mitä tykkää, ja olla välittämättä muiden mielipiteistä? Todellakin olen katsonut piirrettyjä ja grillannut vaahtokarkkeja, ja käynyt jopa leikkikentällä kiikkumassa erilaisissa telineissä ja IHAN ILMAN LAPSIA!

Ja absurdeintahan on, että monet noista "lasten varjolla saa leikkiä" tyypeistä ovat ihan ekana moittimassa aikuista joka vaikka pelaa tietokonepelejä, keräilee jotain sarjakuvahahmoja tai muuten hassuttelee. Ehkä siellä taustalla onkin oma katkeruus kun itse ei uskalleta noita asioita enää tehdä itsekseen?
 
Vela
[QUOTE="vieras";28711453]No itse kyllä olen perustanut perheen (= ottanut miehen) vain koska halusin lapsia. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä aikuinen ihminen tekee toisella ihmisellä saman katon alla, jos ei halua lapsia. Elämästä voisin toki nauttia ilman lapsiakin, tosin silloin eläisin kyllä yksin. Mutta kyllä lapset ovat ihan varmasti parasta, mitä elämä on milulle antanut.[/QUOTE]

:eek: toivottavasti et ole tosissasi. Jos olet, niin etkä ikinä ole kuullut sellaisista asioista kuin rakkaus ja kumppanuus? Voi että säälin miestäsi, hän ei varmaan tiedä että ainoa arvonsa sinulle on toimia siitossonnina ja perheen elättäjänä :(.
 
No ei siinä oikeesti ookkaan mitään järkeä!
Oma vapautesi on mennyttä. Tilalle tulee joku täyshoitoa vaativa ipana. Se pitäis ruokkiakkin, vaatettaa, elättää näin yleisesti. Se siis syö sun lompakkoaskin. Hyvästi kampaajakäynnit ja kylpylähoidot!

Sit sitä pitäis kasvattaakkin. Takoa sinne tyhjään päähän jonkinlaisia käytöstapoja. Eikä ne muuten todellakaan mee kerralla perille, vaan saat toistaa ittesä hermoromahdukseen asti. Samalla kun koitat opettaa niitä käytöstapoja, huomaat kuinka se lapsi on piirrellyt sun vasta tapetoidut seinät täyteen kukkasia. Voi S........!!

Ja entäs sitten ku ne kasvaa... Lompakko tyhjenee entisestää. Se syö jo enemmän, käyttää isompia (lue: kalliimpia) vaatteita, ja nyt se alkaa käyttää vielä taskurahaaki!
Eikä siltikään osaa viedä edes astioita tiskiin syönnin jälkeen. Oman huoneen siisteyden ylläpitämisestä puhettakaan. Ollaan vaan käsiojossa kuitenkin rahaa kinuamassa. Ja uutta skootteria. Nii ja tarvii siihen skootterilla ajoon sen kortinkin.. Ja kypärän ja ja..

Mutta.
On ne lapset elämän rikkauskin.
Järkeä ei ehkä ole tässä hommassa sitten niin yhtään, ei sitä kaikkea tehdäkkään aina järjen mukaan, vaan tunteen.
 

Yhteistyössä