Mikä avuksi liikunnasta innostumiseen?

Mä haluaisin liikkua enemmän, mut kun en yhtään tykkää liikunnasta. Siis se ei innosta mua yhtään! Mulla on tosi huono kunto ja haluaisin vähän petrata sitä ja tukishan se laihdutustakin. Mutta kun ei siis nappaa. Millä ilveellä mä saisin itteni SÄÄNNÖLLISESTI vaikka ihan vaan kävelylenkille? Se riittäis mulle, ei tarvita mitään tehojumppia vielä. Mut se säännöllisyys... mä en saa vaan mentyä ulos ja liikkkumaan!

Tulipa sekavaa, mikä olis hyvä innostin? Toivottavasti pysyitte mun kärryillä...

 

\

Mä haluaisin liikkua enemmän, mut kun en yhtään tykkää liikunnasta. Siis se ei innosta mua yhtään! Mulla on tosi huono kunto ja haluaisin vähän petrata sitä ja tukishan se laihdutustakin. Mutta kun ei siis nappaa. Millä ilveellä mä saisin itteni SÄÄNNÖLLISESTI vaikka ihan vaan kävelylenkille? Se riittäis mulle, ei tarvita mitään tehojumppia vielä. Mut se säännöllisyys... mä en saa vaan mentyä ulos ja liikkkumaan!

Tulipa sekavaa, mikä olis hyvä innostin? Toivottavasti pysyitte mun kärryillä...

Minulla oli aluksi myös vähän samanlainen ongelma,mutta kun kävin pari kertaa lenkillä ja tajusin että miten hyvä olo siitä tuli niin ei voi jättää enää väliin kertaakaan.Siihen jää koukkuun.Eli eikun reipasta lenkkiä kehiin niin kyllä se siitä.

 

https://www.polarpersonaltrainer.com/PersonalTrainer/index/fin/index.html

Mulle oli suunnaton apu tuosta.

 

\

https://www.polarpersonaltrainer.com/PersonalTrainer/index/fin/index.html

Mulle oli suunnaton apu tuosta.

Just rekisteröin itseni tuonne. Minä tartten tarkkoja lukemia Toivottavasti tuota jaksaa sit täyttää, tänään oiskin eka jumppa tulossa.

 

Minullakin samoja fiiliksiä, koulussa orjapiiskuri-liikunnanope kyllä tappoi kaiken innostuksen kaikkeen liikkumiseen, harmi!
Mutta nyt olen sopinut ystäväni kanssa tietyn viikonpäivän jolloin lähdetään kävelemään. Tahti ei ole kova, mutta kerta kerralta on parempi olo ja joka kerta sanonkin miehelleni, että onneksi tuli lähdettyä, vaikka taivaalta sataisi tiskirättejä.. Olisiko sinulla joku ystävä, jonka kanssa voisit sopia kävelypäivän? Tai naapuri? Sen lisäksi, että saa raitista ilmaa, saa myös pääkoppa tuuletusta, kun höpöttelee asioita ystävän kanssa. Haaveena minulla on sitten jossain vaiheessa mennä jonnekin venytysjumppaan, kunhan saan painoa pois, että edes taivun mihinkään suuntaan
TSemppiä! :wave:
P.S. Minäkin olen lukenut tuosta sykemittarista, että se innostaa liikkumaan. Voisi olla seuraava hankinta?

 

\

Minullakin samoja fiiliksiä, koulussa orjapiiskuri-liikunnanope kyllä tappoi kaiken innostuksen kaikkeen liikkumiseen, harmi!
Mutta nyt olen sopinut ystäväni kanssa tietyn viikonpäivän jolloin lähdetään kävelemään. Tahti ei ole kova, mutta kerta kerralta on parempi olo ja joka kerta sanonkin miehelleni, että onneksi tuli lähdettyä, vaikka taivaalta sataisi tiskirättejä.. Olisiko sinulla joku ystävä, jonka kanssa voisit sopia kävelypäivän? Tai naapuri? Sen lisäksi, että saa raitista ilmaa, saa myös pääkoppa tuuletusta, kun höpöttelee asioita ystävän kanssa.

Ei oo tässä lähellä ketään tuttua joka vois lähtee mun kans kävelylenkille, sehän täs onki harmi. Naapurin rouva kerran sano et vois tulla mua hakemaan, mut mä vähän pelkään et se tulee hakemaan, koska sillä taitaa olla paljon parempi kunto ku mulla ja sit en pysy sen perässä :ashamed: Mut ei oo ketään samantasoista rapakuntoilijaa ei oo. Täytyy vaan päättää itekseen ja saada itsekuri kohdalleen. Mulle kun on jo paljon et vahtaan syömisiäni, liikunnan aloittaminen ihan itsekseen vapaaehtoisesti on jo suorastaan saavutus. Mut muukaan ei taida auttaa. :/

 

Voisitko ajatella, että sanoisit naapurillesi olevasi rapakunnossa ja että jos se ei haittaa, niin mentäisiinkö kävelylle sinun tahtiisi? Jos hänellä hyvä kunto, niin ehkä hän voisi lähteä muuten vaan sinun tueksesi höpöttelemään? Tunnen yhden ainoan ihmisen, joka käveli minua hitaammin (se on sentäs saavutus) ja tiesin aina silloin laittaa vain vähän enemmän päälleni, ettei tullut vilu hitaassa menossa, mutta milloinkaan ei tullut mieleeni kieltäytyä kävelystä.
Rohkeasti vaan :wave:

 

\

Voisitko ajatella, että sanoisit naapurillesi olevasi rapakunnossa ja että jos se ei haittaa, niin mentäisiinkö kävelylle sinun tahtiisi? Jos hänellä hyvä kunto, niin ehkä hän voisi lähteä muuten vaan sinun tueksesi höpöttelemään? Tunnen yhden ainoan ihmisen, joka käveli minua hitaammin (se on sentäs saavutus) ja tiesin aina silloin laittaa vain vähän enemmän päälleni, ettei tullut vilu hitaassa menossa, mutta milloinkaan ei tullut mieleeni kieltäytyä kävelystä.
Rohkeasti vaan :wave:

No ei olla naapurin rouvan kans niin tutuissa väleissä et viittin sille kauheesti mitään puhua. Ja luulenpa et hänellä on joku toinen vakikaveri lenkille jo olemassa. Eikä se mitään haittaa, menen kyllä mieluummin yksin kuin sellasen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ihan tiedä mitä puhuiskaan, ei olla nääs mitään sydänystäviä.

 

Mä alotin lenkkeilyn myös itsekseni, tai olihan mulla aina neiti rattaissa seurana. Mutta ilman aikuista seuraa. Alota pienin pienin askelein. Käy jonain päivänä vaikka vaan vartin lenkki korttelin ympäri. Kävele vähän kauemmaksi, ei sille omaa kotia lähinnä olevalle, bussipysäkille, tai ei siihen lähinnä sijaitsevaan kauppaan vaan seuraavaan. Mutta kuitenkin niin, ettei ajatus lenkistä ole painostava, vaan mukava pieni kävely. Ja se siitä. Sitä pikkuhiljaa innostuu kävelemään aina vaan vähän lisää, kun alottaa tarpeeksi vähästä. Ja kun se innostus on lähtenyt käyntiin, muista vaihdella sitä lenkin pituutta ja maisemaa, se auttaa jo paljon!! Että jos jonain päivänä edellinen lenkki tuntuu tosi tosi pitkältä, kävele hyvällä omalla tunnolla lyhyempi. Tehoakin on kuulemma paljon enemmän vaihtelevalla lenkkeilypituudella, kuin sillä yhdellä ja samalla aina. Lähteminen on hankalaa, mutta kun se on tehty... B) Tulee hyvä olo.

 

Nappi korvaan ja lempimusiikki soimaan. Lenkki menee joteinkin ihan itsestään tahdissa marssien.

 

suosittelen vesijumppaa, siellä on seuraa

 

Jos mahdollista hanki itsellesi koira, vaikka ihan pikkuinen, ei tarvi juoksuttaa ja lenkittää ihan niin paljon kuin isoa koiraa. Meillä on bernin paimenkoira (iso koira) ja kyllä tulee ulos lähdettyä joka päivä, vaikka sataisikin, kyllähän se välillä vähän kyllästyttää, mutta ei siinä muu auta kun tossut jalkaa ja takki päälle kun toinen tulee istumaan nenän eteen ja kallistelee päätään että jokos mennään!

 

\

Jos mahdollista hanki itsellesi koira, vaikka ihan pikkuinen, ei tarvi juoksuttaa ja lenkittää ihan niin paljon kuin isoa koiraa. Meillä on bernin paimenkoira (iso koira) ja kyllä tulee ulos lähdettyä joka päivä, vaikka sataisikin, kyllähän se välillä vähän kyllästyttää, mutta ei siinä muu auta kun tossut jalkaa ja takki päälle kun toinen tulee istumaan nenän eteen ja kallistelee päätään että jokos mennään!

Tätä on jo pakko kommentoida. Ei oo mahdollista hankkia koiraa, ollaan sen verran allergista porukkaa ja tuskin muutenkaan hankittais, ei olla mitään koiraihmisiä. Mietin tossa päivänä muutamana et kuntopyörä olis hyvä, pistäis en olohuoneeseen ja kattelis telkkaria samalla. Ei vaan olis niin kaunis sisustuselementti...

 

itsellä samanlaisia ongelmia. Ainut että ei ole kaveria en tunne asuin paikkakunnaltani ketään. muutimme avomiehen kanssa vuosi sitten enkä ole kerennyt tutustua keneenkään. On kamala kuvitella lähteväni esim. johonkin jumppaan yksin, kun ei ole harrastanut liikuntaa. yläasteen jälkeen. Haluaisin kyllä mutta on niin hankala saada itseä liikkeelle. Ehkä tuleva muutto takaisin toiselle paikkakunnalle auttaisi asiaa. Mies harrastaa kuntosalia melkein päivittäin mutta en itse saa siitä kipinää. Onneksi on Joona poika seuranani.