ikävä
Kyseessä on mies jonka kanssa mulla on lapsi. Ei vaan voida olla yhdessä, ei mitenkään, syitä en sen enempää halua selvittää. Rakastan vaan ja ikävöin joka päivä niin että sisukset tuntuu olevan täysin rikki revityt. Tuntuu niin tyhmältä. Mun pitäisi olla iloinen koska on lapsi piristämässä elämääni mutta olen vaan väsynyt, surullisen näköinen nainen. Ja rakastan lastani yli kaiken, silti vaan tuntuu etten kykene olemaan tarpeeksi hyvä äiti hänelle. Aamuyön tunnit on pahimpia kun herään aina klo3 miettimään elämää. Kurkkua kuristaa, ahdistaa. Psykologilla kävin kuukausia, lääkkeitäkin kokeilin, mikään ei auta. En vaan voi unohtaa sitä ihmistä. Järkisyitä unohtamiseen on mutta ei toimi nekään.