Mikä ammatti heikkolahjaiselle?

  • Viestiketjun aloittaja Tuleva eläkeläinenkö?
  • Ensimmäinen viesti
Tuleva eläkeläinenkö?
Ikää on 26 vuotta ja on vielä aikaa keksiä edes jokin ammatti, vaikka koen tilanteeni toivottomaksi mahdollisuuteni ollessani rajatut. Siihen on syynsäkin: laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka ovat suomeksi sanottuna heikkolahjaisuutta. Se on sama asia kuin 70-85 älykkyysosamäärä, joka ei mene vielä kehitysvammaisuuden puolelle. En ole mutuillut tällaisella asialla, vaan siitä on ihan psykologin lausunto olemassa ja ihan tuorekin.

Minulla on myös fyysisiä vaivoja johtuen Sjögrenin oireyhtymästä, joka vaikuttaa eniten silmiin, mutta mahdollisesti myös lihaksistoonkin. Välinehuoltajan ammattiinkin perehdyin viime vuonna kiinnostuessani ko. alasta kunnes todellisuus tuli esiin ja oli ajateltava fyysistä terveyttäni. Alassa kiinnosti pikkutarkkuus ja introvertin luonnolle sopiva työ, mutta kuten totesin, kyseinen ammatti ei tule kuuloonkaan.

Minulla on ennestään takana ammattikoulutus tavallisesta ammattikoulusta. Opiskelin ravintola-alaa. Olin alussa heittämässä hanskoja tiskiin, kun en osannut hahmottaa, että milloin vaa'an näyttö näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa. Tiedän kilogramman olevan suurempi kuin gramma, mutta se hahmottaminen vaa'an näytöltä oli vaikeaa. Aloin kuitenkin kuvamuistin kautta oppia tämän. Minullehan ehdotettiin jopa yksilöllistettyjä arviointikriteerejä, mutten suostunut niihin pelätessäni, että miten ne vaikuttaa työllistymiseen.

Oli minulla ongelmani myös omantoiminnan ohjauksessa, mutta pidin syyn pääni sisällä salaisuutena. Syynä oli se, että hiljaa ajattelin, että uskallanko tehdä tuota tai mitä jos mokaan ja minulle nauretaan. Ehkä diagnosoimaton masennus, jota epäilin koulukiusaamisen takia peruskoulussa, teki minusta passiivisen. Kuitenkin sain ensimmäisenä vuotena otettua itseäni niskasta kiinni ja arvosanat nousi H2:en ja K3:en työssäoppimisjaksoilla. Ensimmäinen työssäoppimisjaksohan meni päin p*rsettä johtuen noista omantoiminnan ohjauksen ongelmista yhdistettynä epävarmaan luonteeseen. On myönnettävä pelkurimainen luonteeni nuoruusajoiltani, minkä takia en ollut suosiossa.

Vaikka minulla on vaikeaakin ollut, niin pääsin kuitenkin heti valmistumisen jälkeen tarvittaessa kutsuttavaksi työntekijäksi samaan henkilöstöravintolaan, jossa suoritin viimeisen työssäoppimisen hyvillä arvosanoilla. En ole ollut kädestä pitäen opetettava joka hetki, vaan sain arviossa palautetta, että sisäisin heti alkuviikosta työtehtävät. Tuntipalkka on ollut sama kuin muillakin ja onneksi työmuodosta huolimatta töitä oli ennen koronan alkuun arkisin paljonkin. Nyt tosin koronan takia työt ovat jäähyllä, ja minulla on pitkään käynyt mielessä toinen ammatti, mutten keksi mikä. Olen aivan tyhmä lukioon ja korkeakouluun, muttei ammattikoulustakaan löydy tällaiselle fyysisesti heikolle ja sosiaalisesti kömpelölle (olen Asperger-piirteinen).
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Kokardi65
vierailija
Ikää on 26 vuotta ja on vielä aikaa keksiä edes jokin ammatti, vaikka koen tilanteeni toivottomaksi mahdollisuuteni ollessani rajatut. Siihen on syynsäkin: laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka ovat suomeksi sanottuna heikkolahjaisuutta. Se on sama asia kuin 70-85 älykkyysosamäärä, joka ei mene vielä kehitysvammaisuuden puolelle. En ole mutuillut tällaisella asialla, vaan siitä on ihan psykologin lausunto olemassa ja ihan tuorekin.

Minulla on myös fyysisiä vaivoja johtuen Sjögrenin oireyhtymästä, joka vaikuttaa eniten silmiin, mutta mahdollisesti myös lihaksistoonkin. Välinehuoltajan ammattiinkin perehdyin viime vuonna kiinnostuessani ko. alasta kunnes todellisuus tuli esiin ja oli ajateltava fyysistä terveyttäni. Alassa kiinnosti pikkutarkkuus ja introvertin luonnolle sopiva työ, mutta kuten totesin, kyseinen ammatti ei tule kuuloonkaan.

Minulla on ennestään takana ammattikoulutus tavallisesta ammattikoulusta. Opiskelin ravintola-alaa. Olin alussa heittämässä hanskoja tiskiin, kun en osannut hahmottaa, että milloin vaa'an näyttö näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa. Tiedän kilogramman olevan suurempi kuin gramma, mutta se hahmottaminen vaa'an näytöltä oli vaikeaa. Aloin kuitenkin kuvamuistin kautta oppia tämän. Minullehan ehdotettiin jopa yksilöllistettyjä arviointikriteerejä, mutten suostunut niihin pelätessäni, että miten ne vaikuttaa työllistymiseen.

Oli minulla ongelmani myös omantoiminnan ohjauksessa, mutta pidin syyn pääni sisällä salaisuutena. Syynä oli se, että hiljaa ajattelin, että uskallanko tehdä tuota tai mitä jos mokaan ja minulle nauretaan. Ehkä diagnosoimaton masennus, jota epäilin koulukiusaamisen takia peruskoulussa, teki minusta passiivisen. Kuitenkin sain ensimmäisenä vuotena otettua itseäni niskasta kiinni ja arvosanat nousi H2:en ja K3:en työssäoppimisjaksoilla. Ensimmäinen työssäoppimisjaksohan meni päin p*rsettä johtuen noista omantoiminnan ohjauksen ongelmista yhdistettynä epävarmaan luonteeseen. On myönnettävä pelkurimainen luonteeni nuoruusajoiltani, minkä takia en ollut suosiossa.

Vaikka minulla on vaikeaakin ollut, niin pääsin kuitenkin heti valmistumisen jälkeen tarvittaessa kutsuttavaksi työntekijäksi samaan henkilöstöravintolaan, jossa suoritin viimeisen työssäoppimisen hyvillä arvosanoilla. En ole ollut kädestä pitäen opetettava joka hetki, vaan sain arviossa palautetta, että sisäisin heti alkuviikosta työtehtävät. Tuntipalkka on ollut sama kuin muillakin ja onneksi työmuodosta huolimatta töitä oli ennen koronan alkuun arkisin paljonkin. Nyt tosin koronan takia työt ovat jäähyllä, ja minulla on pitkään käynyt mielessä toinen ammatti, mutten keksi mikä. Olen aivan tyhmä lukioon ja korkeakouluun, muttei ammattikoulustakaan löydy tällaiselle fyysisesti heikolle ja sosiaalisesti kömpelölle (olen Asperger-piirteinen).
Ei tämä sun teksti vaikuta ollenkaan heikkolahjaisen kirjoittamalta. Kenties kaipaat vain itseluottamusta lisää niin löydät itsellesi sopivan ammatin.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja Kokardi65
Tuleva eläkeläinenkö?
no et sinä ainakaan tyhmältä vaikuta.ei muuta kuin lukioon vaan iltakouluun.
Heh heh, millä älynlahjoilla? Olin alakoulussa pienryhmässä, jossa menin toki yleisen opetussuunnitelman mukaisesti ja välillä olin äidinkielen tunnit mukana ison ryhmän kanssa. Uskonto ja englanti olivat sellaisia, joissa olin mukana ison ryhmän kanssa. Muut aineet opiskelin ilman yksilöllistämisiä pienessä ryhmmässä lukuun ottamatta matematiikkaa, jossa tarvitsin ihan yksilöllistetyn kirjan yläkouluun saakka. Minulla ei ole hajuakaan, millaisin arvosanoin selvisin alakoulusta

Yläkoulun aloittaessa siirryin kokonaan isoon ryhmään lukuun ottamatta matematiikkaa, jonka opiskelin erityisopetuksen puolella. Todistuksessa oleva tähtimerkintä sen kertonee, ja varmaan ilman helpotusta se olisi vitonen. Selvisin helpotetulla 7:llä matematiikasta. Hyvä, kun osaan edes laskea 2 + 2 = 4. Prosenttien päälle ymmärrän ja sisäistin edes väliaikaisesti peruskoulun sekä ammattikoulun kokeissa sinit, cosinit ja tanit. Aivot alkaa mennä solmuun ratkaistaessa X:ää ja Y:tä. Ilman yksilöllistämisiä selvisin 6:sta 8:aan yläkoulussa. Voin mainita saaneeni seitsemää historiasta, terveystiedosta ja kemiasta ja kahdeksaa ruotsista, äidinkielestä ja yhteiskuntaopista. Nämä siis siellä isossa ryhmässä. Itsehän päätin kahdeksannella luokalla nostaa pari 5:sta (aineet olivat uskonto ja kemia) 7:ään, missä onnistuin.

Olen käynyt varmaan kaikki tutkimukset läpi pienestä pitäen: on ollut lastenneurologit, foniatrian tutkimukset, lastenpsykiatrian tutkimukset ja jopa kehitysvammapoliklinikan tutkimukset. Alkuun minulla oli diagnoosi vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia sekä autistiset piirteet, joista jälkimmäinen on pysynyt. Lievä älyllinen kehitysvamma tuli ollessani viidesluokkalainen ja tämä siis niiltä ajoilta, kun olin lastenpsykiatrisella poliklinikalla. Lopulta kuitenkin kehitysvammapsykologi oli sitä mieltä, etten olekaan kehitysvammainen, vaan minulla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, joka on siis poliittisesti korrekti termi heikkolahjaisuudelle. Olisi ehkä parempi olla älyllisesti kehitysvammainen kuin tällainen väliinputoaja, sillä kehitysvammaisen tietä tasoitetaan toodella paljon.
 
Tuleva eläkeläinenkö?
Ei tämä sun teksti vaikuta ollenkaan heikkolahjaisen kirjoittamalta. Kenties kaipaat vain itseluottamusta lisää niin löydät itsellesi sopivan ammatin.
Olen varmaan melkein koko elämäni elämäni vihannut itseäni. En ole koskaan ollut suosittu, saati pidetty. Olin peruskoulussa kylän vihatuin ilman mitään järkevää syytä. Ihan kuin olisin rikoksen tehnyt ollessani pilkan kohteena. Ensin minusta levitettiin perättömiä juoruja, että olisin mukamas piirtänyt opettajista alastonkuvia ja lähettänyt serkunserkulle alatyylisen kuvan. Kun en jaksanut sitä piinaa, niin päätin nöyrtyä ja myöntää, että minä tein ne, vaikken tehnyt. Lopulta totuus tuli esiin ja saatiin jopa serkunserkun kanssa koko sotku selvitettyä.

Kukaan alakoulussa olleista luokkatovereistakaan ei pitänyt minusta lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa käytiin samaa näytelmäkerhoa ja jopa serkun kanssa käytiin hänellä kylässä. Tultiin koulussakin hyvin toimeen, vaikkei päivittäin oltu tekemisissä. Mennäänpäs sitten niihin muihin tyttöihin. Heille ei riittänyt minun seuran välttäminen, vaan he tekivät vielä paskemmin kuudennella luokalla: tämä tyttöjen porukka jakautui kahtia ja kumpikaan porukoista ei halunnut minua liikuntatunnin pukukoppiin, joita oli vain kaksi. Tosiaan kun nämä tytöt olivat hajonneet omiin ryhmiinsä (ensimmäisessä ryhmässä kolme ja toisessa viisi) ja sen takia jopa pukukopitkin piti omia. En ollut mikään missään.

Mutta vielä pahempi ja jopa henkisesti vammauttavampi kiusaamistilanne oli se, kun yhdestä asiasta, johon olin syytön, auottiin minulle päätä huutamalla siitä keksittyä pilkkanimeä. Sitä jatkui yläkoululle asti. Kyläläiset juorusi asiasta naapuripaikkakunnalle. Myös puolitutuille laverreltiin asiaa ja sain heiltäkin kuulla "Hyii, se on tuo *haukkumanimi*"-huutoja kävellessäni vain ohi. Samaa juoruilua oli bussissa. Aivan syystäkin olen ollut ihan pihalla sosiaalisista kuvioista lukuun ottamatta vähäisiä kokemuksia. Ihan syystäkin halusin tehdä yksin asiat ryhmätöiden sijaan. Hävettää sanoa tämä, mutta minä rupesin yläkoululaisena itkemään, jos joku alkoi sitä haukkumanimeä sanomaan minun kuullen, sillä tiesin sen olevan juurikin vittuilua minulle. Kävi jopa itsemurhakin mielessä yläkoulussa, kun en sitä piinaa kestänyt, mutta sekin jäi vain uhkailuksi.
 
Tuleva eläkeläinenkö?
Miksi just lukioon?
Unohtakaa koko lukio ja korkeakoulutukset, joista jälkimmäisiä kukaan ei ole vielä ehdottanut. Yritän tässä ammattikoullutusta etsiä, joka ei vaatisi huippuälykkyyttä ja olisi fyysisesti kevyttä. Eipä sellaista ole ja olen täysin kädetön. Käsitöissä olin ihan paska, eikä ole hajuakaan monennella kerralla sain kudottua ensimmäiset sukkani ollessani seitsemäsluokkalainen. Eikä edes kiinnostanut. Puukäsityö oli kivempaa, mutten muista, miten siitä selvisin. Reuma ja käsityöammatti eivät yhteen sovi.

Minua ei ole tahtonut mikään kiinnostaa kuten olen sanonut. Tai no, videopelaaminen (erioten retot NES:sta ja PS1:sta alkaen, mutta siinäkin olen hieman aloittelija enkä ole tekniikkanero) kyllä on mieluisaa puuhaa vielä aikuisenakin, erioten Tetriksen pelaaminen. Peruskoululaisenakin valitsin laiskuuden pitäessäni sitä helpoimpana tienä ja jätin lukematta kokeisiin ajatellessani, ettei mikään jää päähän. Nykyäänkin inhoan lukea, mikä johtuu pienestä, mustasta tekstistä valkoisella paperilla ja silmiini sattuu sitä lukiessa. Netistä luen välillä politiikkaan ja eri kulttuureihin liittyviä asioita. Erioten poliittinen korrektius, feminismi ja globalismi kiinnostavat, vaikken ole niiden kannattaja, vaan kiinnostus johtuu siitä, että miten ne vaikuttaa yhteiskuntaamme. En pidä oikein tunteilla tehdyistä päätöksistä .

Mainittakoot toki, että kuulin peruskoululaisena olevani hyvä piirtäjä. Piirsin jopa neljännellä ja viidennellä luokalla omaa sarjakuvalehteä. Kuvataiteen otin valinnaisaineeksi yläkoulussa, mutta en saanut sitä valinnaiseksi. Sen takia piirtäminenkin jäi vähiin, vaikka ennen piirsin ahkerasti ja opettelin esim. Piirrä mangaa-nimisen kirjan avulla, mikä opetti minut piirtämään kaavioiden ja ruudukoiden avulla muotokuvan. En ole varmaan piirtänyt yli kymmeneen vuoteen, eikä käteni varmaan kykenisi reuman takia hyviin tuloksiin käteni väsyessä jo kirjoittaessakin. Sen takia kirjoittaminenkin on hidasta kynällä.
 
vierailija
Hitsari, (kaikessa hitsauksessa ei tarvi fyysistä voimaa juurikaan) sorvaaja, ahtaaja, trukkikuski, nosturinkuljettaja, taksikuski, bussikuski, junankuljettaja, myyjä vaateliikkeeseen, ..

Ikävä kuulla, että sua on kiusattu. Mut kyllä sä saat ittestäs vielä hienon paketin, jos jaksat vain mennä eteenpäin.
 
ei se älykkyys tarkoita sitä että pitäisi olla hyvä jossain matematiikassa se ei ole mikään älykkyyden mittari toiset on hyviä siinä toiset taas ei,ja ne ovat hyviä sitten jossain muissa jutuissa.En usko että olisit huono kaikissa jutuissa varmasti on olemassa sellainen juttu missä olet hyvä kyllä se sieltä vielä putkahtaa ei siitä stressiä kannata ottaa.
 
vierailija
Ap tarvitsee itseluottamusta. Siinä se ongelma.
Valitettavasti sitä on ollut mahdotonta saada, kun on ollut vaikeaa motivoitua. Syitä vain olen maininnut useita: diagnoosit sekä se, etten jaksa ja en kuitenkaan osaa. Olen ollut täysin pelokaskin ja yläkoulussakin sanoin esim. etten uskaltanut vastata, koska pelkäsin muiden nauravan väärille vastauksille.

Olisin halunnut tehdä yksilötehtäviä ryhmätöiden sijaan, koska silloin ei ollut pelkoa pään aukomisesta. Minua ei olisi haitannut, vaikka olisin käynyt kotikoulua, mutta ei yksinhuoltajalla ollut varaa sellaista kustantaa saati resursseja järjestää kotiopetusta. Samalla luokalla yläkoulussa oli siis kaksi kiusaajaa, joista toinen oli pahempi hänen jatkaessa kiusaamistani kahdeksannelle luokalle saakka ennen muuttoaan. Hänen piti varmaan koko ajan kutsua minua vajakiksi ja vammaiseksi. Kerran jopa käski minun hakeutua hoitoon. Ei ihme, miksi en ole uskaltanut tutustua muihin ja olen ajatellut minussa olevan vikaa. Olihan minussa vikaa: en tupakoinut enkä juonut yläkoulussa.

Aloin yläkoululaisena pelätäkin sosiaalisia tilanteita: pelkäsin liikkua kotiaikkakunnalla kaupassa käymistä ja bussiasemallakaan en saanut rauhaa, kun joku alkoi kutsumaan minua lesboksi. Tätä alakouluaikaista juttuakin jaksettiin jauhaa. Tämä lesboksi leimautuminenkin alkoi siitä, kun alakoulun lopussa tutustuin viereisen yläkoulun tyttöön, joka kertoi olevansa lesbo. Heti lähti juorut liikkellee ja moni sanoi tämän tytön tykänneen minusta. Luulin heidän ensin tarkoittavan ystävyyttä kunnes tämä tyttö itsekin kertoi totuuden itsestään. Vaikka koitin kaikille tehdä selväksi, etten ole lesbo, niin silti vain haukkuminen jatkui. Kyseinen tyttö oli pysyi koulukaverina, vaikka meilläkin meni kaveruus joksikin aikaa poikki, mutta tultiin edes toimeen niinäkin aikoina eikä alettu mitenkään nokitella toisiamme kohdatessamme.
 
vierailija
26 vuotias on tosi nuori. Löydät kyllä vielä paikkasi. Ainakin kirjoitat hyvin. Voisiko sun työ olla jotain kirjoittamiseen liittyvää? Onko sulla niin paljon mielikuvitusta että saisit kirjoitettua kirjan? Tai blogitekstejä?
 
vierailija
26 vuotias on tosi nuori. Löydät kyllä vielä paikkasi. Ainakin kirjoitat hyvin. Voisiko sun työ olla jotain kirjoittamiseen liittyvää? Onko sulla niin paljon mielikuvitusta että saisit kirjoitettua kirjan? Tai blogitekstejä?
En varmaan pärjäisi missään kirjoittamiseen liittyvässä ammatissakaan, koska oletan, että sen tyyppiseen ammattiin tarvitaan yliopistokoulutusta. En ole riittävän älykäs sinne.

Tein joskus alakoulussa omaa sarjakuvaa. Muistan seitsemännellä luokalla kirjoittaneeni novellin äidinkielen kirjoitustehtävässä, josta äidinkielen opettaja kehui osaessani jakaa kappaleisiin osat. Varmaan kahdeksannella luokalla olin varmaan jo epävarma ja pelkäsin naurunalaiseksi joutumista käyttäessäni mielikuvitusta.

Kysyttäköön, että miten epätasaisella kykyprofiililla saisin aikaan mitään? Viimeisimmässä psykologin testeissä pärjäsin yleistietoudessa ja loogisessa päättelykyvyssä, muissa oli epätasaisuutta ja kielelliset taidot olivat alle ikätason. Oikeasti myönsin suoraan psykologille, etten ole kuullut sellaisesta sanasta kuin "suurpiirteinen". Nyt tiedän, että se tarkoittaa ihmistä, joka ei kiinnitä yksityiskohtiin huomiota. Olen oikeasti tyhmä, ja lukeminenkin on ollut vastenmielistä. Yläasteella en osannut selittää evoluutiota psykologille. Minulle jäi siitä kuva mieleen. Tiedän sen olevan kehitysoppia ja viittaavaan alkuperäisten lajien kehittymisestä nykyisiin lajeihin. Tiedän älykkyyseroista sukupuolten välillä (miehissä ääripäät eli idiootit ja nerot ja naisissa keskinkertaiset). Olen löytänyt jonkun verran tietoa, että evoluutio pelaa naisten kohdalla varman päälle ja laittaa miehet kilpailemaan kumppaneista, joiden kanssa lisääntyä. Tämä selittänee älykkyyserot. Tämähän on tietysti tabu, joten paskamyrskyä odotellessa. Itse naisena kuitenkin kykenen sulattamaan näinkin "ikävän" faktan.
 
Vaikeaa uskoa
Pakko sanoa maallikkona tuon diagnoosin olevan ihan p***aa. Nuoren masennuskin voi johtaa tuollaisiin diagnooseihin, kun ei osata katsoa kokonaistilannetta. Veikkaisin sun tapauksessa käyneen samoin. Ehkä joo jotain nepsyä on, mutten usko matalaan älykkyyteen. Millainen ka sulla oli?
 
  • Tykkää
Reactions: Kokardi65
Tuleva eläkeläinenkö?
Pakko sanoa maallikkona tuon diagnoosin olevan ihan p***aa. Nuoren masennuskin voi johtaa tuollaisiin diagnooseihin, kun ei osata katsoa kokonaistilannetta. Veikkaisin sun tapauksessa käyneen samoin. Ehkä joo jotain nepsyä on, mutten usko matalaan älykkyyteen. Millainen ka sulla oli?
7,5 peruskoulun päättötodistuksessa. Varmasti olisi laskenut jopa alle 7:ään, jos olisin suorittanut matematiikan ja fysiikan (joka piti yksilöllistää matemaattisten tehtävien takia yläkoulussa) ilman yksilöllistämisiä huonoin arvosanoin.

Olen valitettavasti hokenut alakoulusta alkaen, ettei minusta tule isona mitään. Näitä perustelin terapioilla, joissa kävin. Olin aika kapinallinenkin niitä kohtaan, koska koin ne leimaaviksi. Ehkä pieni paikkakuntakin vaikutti asiaan. No, tarjoilijan töitä toki tehnyt ja varmaan tyydyn tähän. Menkööt vaikka selkä paskaksi, mutta annanpahan töitä tekevänä ihmisenä itsestäni "normaalin" kuvan, mikä varmaan kuulostaa joidenkin mielestä pakkomielteiseltä, kun pitää olla "normaali" puolisokin.

Tosin tällä hetkellä olen työkokeilussa perheenjäsenen yrityksellä. Keskityn siellä asiakaspalveluun. Minuun voi luottaa, että käsissäni on oikea summa rahaa, jolla asiakas maksaa. Tai siihen, että osaan antaa oikean summan rahaa takaisin. Olen tarkka laskettavien summien kanssa.

Kaupan alastakin jopa haaveilin yläkoulussa kunnes äiti totesi, että siihen tarvitaan matematiikkaa. Tämä haave lähti TET-jaksosta ollessani K-marketissa. Äitihän se minun asiantuntija on. Hän jotenkin sai tietää kiinnostukseni japanin kieleen, johon hän totesi, että sitähän en opettele. Tämä seitsemännen luokan ajoilta. Olen kuullut hänen toteavan minun ja sisarpuolteni olevan yhtä tyhmiä. Oikeassa hän taisi olla, ainakin minun tyhmyyteni suhteen.
 
vierailija
Veturinkuljettajaksi on suunnilleen yhtä vaikea päästä kuin lääkäriksi tai teatterikorkeakouluun. Vain noin 1 prosentti hakijoista valitaan koulutukseen.
Sjögrenin oireyhtymään liittyvät näköongelmat olisi esteenä junakuljettajaksi. Minähän varmaan aiheuttaisin onnettomuuden, jos kesken työnteon tuntisin silmässä roskan tunnetta ja hieraisisin silmää käsin saadakseni roskan tunteen pois silmästä. Ihan tänä vuonna alkoi tämä oire.

Kaikki alkoi pari vuotta sitten kuivasilmäisyydestä, joka aiheuttaa valonarkuutta ja väsymystä. Vaikka nukkuisin 10 tuntia, niin silti väsyttää. Erioten oireet pahenee valojen takia, kaikkein pahin on sinivalo. Sen takia on oltava omassa televisiossa, tietokoneessa ja älypuhelimessa silmäystävällinen tila, jotta keskittyminen onnistuisi. Käytän jopa aurinkolaseja kaupassa käydessä.

Välillä mietinkin, että olenko itse tämän sairauden aiheuttanut viettäessäni suurimman osan ajasta tietokoneella ollessani peruskoululainen. Tästä sain paljonkin palautetta, muuta en. Yksinäisyys ajoi minut nettiin. On aikuisena tunnustettava se fakta, että olin nettiriippuvainen peruskoululaisena, mikä on tyhmentänyt minua. Nettiriippuvuus on verrattavissa päihderiippuvuuteen ja se vaikuttaa samalla tavalla aivoihin. Olen lukenut aiheeseen liittyvän tutkimuksen.
 
vierailija
Hitsari, (kaikessa hitsauksessa ei tarvi fyysistä voimaa juurikaan) sorvaaja, ahtaaja, trukkikuski, nosturinkuljettaja, taksikuski, bussikuski, junankuljettaja, myyjä vaateliikkeeseen, ..

Ikävä kuulla, että sua on kiusattu. Mut kyllä sä saat ittestäs vielä hienon paketin, jos jaksat vain mennä eteenpäin.
Koulupsykologi viime vuonna havaitsi palikkatesteissä minulla olevan lieviä hahmotuksen vaikeuksia, mitä ihmettelin, koska onnistuin yläkoululaisena suorittamaan mopokortin aikarajoitetulla teoriakokeella. Pääsin sen toisella kerralla läpi. Äitini alkuun ei antanut minun hankkia mopokorttia kunnes sain hänen päänsä käännettyä.

Auton ajokortti taitaa jäädä saamatta. Nuorison terveystodistuksessa ei mainittu estettä ajokortille, mikä oli hankittu mopokorttia varten yläkoulussa. Jos menisin uuteen ajoterveystutkimukseen, luulisin kuivasilmäisyyden olevan esteenä ajokortin hankkimiselle. Arvioin sen olevan vaikea-asteinen. Se tästä vielä puuttuukin, että minusta tulisi näkövammainen sairauden takia.

En uskaltaisi kokeilla edes mopolla ajelua kymmeneen vuoteen. Mitä jos väsyisin ja melkein nukahtaisin? Kyse ei ole mistään narkolepsista. Minua väsytti paljonkin kansanopiston työelämään painottavulla lyhytkoulutuksessa liiallisen ruutuajan takia. Aurinkolasitkaan ei pelastaneet tilannetta. Olin jopa nukahtaakin tunnilla tuijottaessani diaesityksiä tai videoita valkokankaalta. Selkäkin kipeytyi koulun tuolien takia, minkä takia olin uupunut koulupäivän jälkeen.
 
vierailija
Koulupsykologi viime vuonna havaitsi palikkatesteissä minulla olevan lieviä hahmotuksen vaikeuksia, mitä ihmettelin, koska onnistuin yläkoululaisena suorittamaan mopokortin aikarajoitetulla teoriakokeella. Pääsin sen toisella kerralla läpi.
Siis tosiaan yritin opiskella toista alaa miettiessäni itselleni fyysisesti kevyttä työtä. Opiskelun aikana opettajalla sekä ammatillisella erityisopettajalla tuli huoli minuun liittyen, ja kävinkin jälkimmäisen juttusilla. Erityisopettaja otti itse puheeksi Aspergerin ja kertoi, että tällaiset henkilöt ovat yleensä hyviä teoreettisissa jutuissa (heh heh, en ole!), mutteivat välttämättä käytännön asioissa (olen niissäkin kömpelö, enkä ole aina edes yrittänyt). Tein lukitestin ja otin omasta halusta yhteyttä koulupsykologiin, jonka numeron sain erityisopettajalta. Kyseessä oli nuorisonohjaajan ammatti, ja kiinnostuin erityisesti tukea tarvitsevien ohjauksesta (autismin kirjo, adhd, kehitysvammaisuus, fyysiset vammat), joista hain tietoa itse. Vaikeudet tuli eteen sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa.

Kirjallisesta näyttösuunnitelmastani sain kehuja opettajalta sekä työpaikkaohjaajalta. Omalla ajallani kävin läpi diaesitykset, joita sitten hyödynsin näyttösuunnitelmassa. Olihan se alkuun hepreaa, vaikka ajattelin alussa, että eikö minun pidä siis kirjoittaa, että mitä vaikkapa asiakassuunnitelma käytännössä on. Ensinhän sitä ajatteli, että apua, mitä tästä tulee kunnes aloin tutkimaan THL:n ja Finlexin sivustoa. Minua hieman helpotti se, että ei tarvinnut millään mututuntumalla tehdä sitä, vaan puhdasta faktaa. Minulle faktapohjaiset asiat ovat tuntuneet helpoimmalta kuin tarinalliset asiat.

Sain kyllä toiseltakin opettajalta kehuja tekemistäni tehtävistä hakiessani kiitettävästi tietoa tehtäviin liittyvistä asioista (salassapitoasiat ja sosiaalihuoltolait) sekä selkeästä kirjoittamisesta. Valitettavasti oli keskeytettävä opinnot johtuen autismin piirteistä. Ei minusta olisi ohjaamaan isoja ryhmiä, joita esim. leirityössä tarvitaan.
 
Tuleva eläkeläinenkö?
Kirjoitin nuo kolme viimeisintä vierailijan nimellä. Pahoittelut siitä. Kun tässä samaan aikaan juttelee toisen kanssa ja kirjoittelee palstalle, niin äkkiä sitä muuttuu dementikoksi. On minulla vale-adhd:kin, joka johtunee tästä älypuhelimen käytöstä.
 
ei tämä nyt kyllä oikein natsaa ethän sinä nyt vaan kirjoittele "porvoosta",en vaan ole vakuuttunut tästä sinun kertomastasi tyhmyydestä sorry mutta ei oikein mene jakeluun.Joo onhan sitä kaikenlaista vaivaa kaikilla kuten myös tuota silmien vaivaa mutta ei tuollainen vielä tyhmäksi tee,mielestäni tarinoit tänne aivan järkevästi käyttäen myös sellaisia sanoja jotka jo sinänsä kertovat sen puolesta ettet minun mielestä ainakaan tyhmältä vaikuta.
 
vierailija
ei tämä nyt kyllä oikein natsaa ethän sinä nyt vaan kirjoittele "porvoosta",en vaan ole vakuuttunut tästä sinun kertomastasi tyhmyydestä sorry mutta ei oikein mene jakeluun.Joo onhan sitä kaikenlaista vaivaa kaikilla kuten myös tuota silmien vaivaa mutta ei tuollainen vielä tyhmäksi tee,mielestäni tarinoit tänne aivan järkevästi käyttäen myös sellaisia sanoja jotka jo sinänsä kertovat sen puolesta ettet minun mielestä ainakaan tyhmältä vaikuta.
Minulla on todisteena koulupsykologin lausunto asiaan liittyen. Tuskin hän mutu-tuntumalta olisi tehnyt sellaista päätelmää, että prosessointinopeuteni on heikkoa keskitasoa ja älykkyysprofiilini heikon ja heikon keskitason rajamailla. Tai sitten olen jonkun puoskarin luona käynyt tietämättäni.

Myönnän, että rakastan liikaakin näitä diagnooseja. On kuitenkin oltava realisti, vaikka harmittaa, ettei minusta taida koskaan tulla yhteiskunnalle hyödyllistä ihmistä. Haaveilin jopa yrittäjyydestä, mutta ehkä sekin pitää unohtaa yksilöllistetyn matematiikan takia.
 
vierailija
Minulla on todisteena koulupsykologin lausunto asiaan liittyen. Tuskin hän mutu-tuntumalta olisi tehnyt sellaista päätelmää, että prosessointinopeuteni on heikkoa keskitasoa ja älykkyysprofiilini heikon ja heikon keskitason rajamailla. Tai sitten olen jonkun puoskarin luona käynyt tietämättäni.

Myönnän, että rakastan liikaakin näitä diagnooseja. On kuitenkin oltava realisti, vaikka harmittaa, ettei minusta taida koskaan tulla yhteiskunnalle hyödyllistä ihmistä. Haaveilin jopa yrittäjyydestä, mutta ehkä sekin pitää unohtaa yksilöllistetyn matematiikan takia.
Sinulla on hyvä ulosanti, et vaikuta heikkolahjaiselta. Varmaan meiltä kaikilta löytyy puutteita ja vammoja jos aletaan kartoittamaan. Olet tainnut jäädä liikaa kiinni diagnooseihin? Ja minä ainakin pidän sinusta, ihan eka kirjoituksestasi lähtien, mutta ainahan on olemassa paskahousuja, kuten nuo kiusaajat, jotka ovat tuhat kertaa huonompia ihmisiä kuin sinä. Ihan turhaan aliarvioit itseäsi.

Hakeudu töihin, missä et ole tekemisissä paljoa ihmisten kanssa, introverttinä poltat itsesi loppuun palvelutyössä. Joku homma, missä saat yksin ja rauhassa näpetää, vaikka joku työ laboratoriossa, siellä on muitakin introverttejä, joten et ole outo lintu siellä. Ei kaikkiin töihin tarvitse käydä lukiota tai korkeakouluja. Miten olis joku tehdastyö? Sieltäkin löytyy monenlaisa tehtäviä, eikä työn tarvitse olla fyysisesti raskasta.
 
vierailija
ei tämä nyt kyllä oikein natsaa ethän sinä nyt vaan kirjoittele "porvoosta",en vaan ole vakuuttunut tästä sinun kertomastasi tyhmyydestä sorry mutta ei oikein mene jakeluun.Joo onhan sitä kaikenlaista vaivaa kaikilla kuten myös tuota silmien vaivaa mutta ei tuollainen vielä tyhmäksi tee,mielestäni tarinoit tänne aivan järkevästi käyttäen myös sellaisia sanoja jotka jo sinänsä kertovat sen puolesta ettet minun mielestä ainakaan tyhmältä vaikuta.
Jos hän puhuu totta, niin diagnoosissa on oltava jotain häikkää. Ehkä tutkiva psykologi ei ottanut kokonaistilannetta huomioon. Koulukiusaamista, masennus ja sos. tilanteiden pelkoa. Siinäpä onkin soppa valmiina ja kognitiiviset taidotkin voi kärsiä vaikkei olisi kyse heikkolahjaisuudesta. Mun mielestä ap vaikutat järkevältä puhuessasi poliittista korrektiutta vastaan. Harva perustervekään osaa ajatella omilla aivoilla. Voin jo onnitella siitä, että otat asiat asioina.
 

Yhteistyössä