Mikä vaivaa

[8-vuotiasta??]

Alkaa keinot jo loppua tämän pojan kanssa.
Kaikki alkaa jo siitä, kun poika oli 2-vuotias ja syntyi sisarus. Ennen niin hyvin ja monipuolisesti syönyt poika lopetti syömisen melkein kokonaan.
On ollut aina tarkka ettei vaatteissa ole tahroja, ei halua koskea mihinkään limaseen (esim.saveen), ei hiekkaan tms. jota voi tarttua käsiin.
Ei halua edes yrittää mitään yksin, vaan äidin eli minun on tehtävä kaikki.
Oppi pyyhkimään pyllyn ja käymään itse suihkussa, vasta 7-vuotiaana.
Nykyään ruokavalio on todella niukka, mutta lastenlääkärin ja ravitsemusterapeutin mukaan riittävä.
Vaatteiden saumat hiertää, sukat on huonot, paita kutittaa.
Mitään sairautta ei ainakaan vielä ole todettu.

Saa raivokohtauksia, kiroilee ja huutaa, vaikka saakin rangaistuksen, kotiarestia. Pelikoneet on aikoja sitten myyty pois. Tälläkin hetkellä puhelin takavarikossa.
On ylimielinen muita kohtaan ja yrittää itkemällä ja hokemalla saada periksi ja jos ei saa, tulee raivari.

Toisaalta on pidetty ystäväpiirissä, vaikka onkin mielestäni ylimielinen muita lapsia kohtaan. Ehkä lapset ei niin hyvin huomaa.
Koulu menee hyvin muuten, mutta sieltäkin on tullut kiroilusta palautetta.
Koulussa ei ruokaile ollenkaan.

Kokoajan pyytää ja huutaa ja raivoaa jotakin. Rehellisesti sanottuna vuodessa on alle viikko hyviä päiviä.

Vaikka ei saakaan ja yritän pitää rajoja, niin ei tajua lopettaa jankkaamista ja raivoamista.

Alkaa oleen aika väsynyt tähän.

Koulupsykologi käskee pitämään sovitusta kiinni, mutta vaikka pidänkin, niin lapsi vaan jankkaa, vaikka tietää ettei saakaan periksi.

Jos johonkin asiaan tulee muutos, esim. kellon aika tms., niin se on katastrofi.

En tiedä voisiko tuo olla ADHD tai Asperger?

Hulluksi tässä kohta itse tulee.

 

[lto]

Hyvin olette varmaan jo yrittäneet ja on hyvä oikeesti pysähtyä miettimään myös omia voimavaroja. Itse vaatisin lisää selvitystä pojan käyttäytymiseen ja tukiperhe voisi olla myös hyvä ratkaisu teidän jaksamista ajatellen. Tsemppiä!!

 

[erkkaope]

Olen lton kanssa samaa mieltä, lisäselvityksiä pojan käyttäytymiseen liittyen vaatisin ja sitä kautta apua kouluun ja kotiin.

 

["Leea"]

Voihan tuossa jotain neurologista taustalla ollakin. Meilläkin on esikoinen vähän neuroottisuuteen taipuvainen, hyvin herkkä tapaus. Meillä on lahjonnalla, kiristyksellä ja "uhkailulla" päästy monessa asiassa eteenpäin. Lapsen puolesta en ole lakanut asioita tekemään, vaan yrittänyt rohkaista kokeilemaan ja välillä ihan rempseälläkin otteella vaan vienyt lapsen tekemään jotain mitä ei alkuun oikein olisi halunnut. Kun huomaa että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan ja selviää, itseluottamus kasvaa ja taas uuden kokeileminen helpottuu.

Ja mitä tulee kiroiluun, sitähän teidän ei ole mikään pakko sietää. Meillä muksu istuisi vaikka koko päivän omassa huoneessaan jos ei osaisi ihmisiksi olla. Meillä kaikenlaiset kikkelijutut oli jossain vaiheessa pop, mutta kun joka kerta passitettiin vessaan tai omaan huoneeseen niitä hokemaan, ei kauaa jaksanut jatkaa.

Ruokailussa meillä on päästy tosi pitkälle. Jossain vaiheessa poika olisi syönyt pelkkää puuroa, mutta kyllä mä vaan asiantuntijoiden mielipiteistä huolimatta olen jossain määrin pakottanut tai kiristänyt maistelemaan myös sellaista, mitä ei olisi millään halunnut. Tuloksena on nyt 7v, joka syö IHAN KAIKKEA.

 

[aloittaa vastaa]

Niin Leea, meilläkin yritettiin tuota "pakottamista", mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan lähinnä painostamista maistamaan. Seuraus oli se, että poika lakkasi syömästä kokonaan ja jouduttiin lähtemään terveyskeskukseen, kun sokerit tippui niin alas.
Yleensä tätä kiroilua tulee, kun pääsee ulko-ovesta ulos niin ovelta huutaa: Haista V*** H***A! H*m* on myös yleinen sana raivokohtauksessa. Ei auta vaikka olisi kolme päivää huoneessa miettimässä.
Nyt kun meillä on hänestä kolme nuorempaa sisarusta, niin tuntuu, ettei aina jaksaisi tapella joka asiasta tämän yhden kanssa. Vanhin lapsi ja kaikista raskain ja hankalin.

 

["vieraana"]

Aistiyliherkkyyttä tuossa saattaa hyvinkin olla taustalla (ei halua koskea erilaisiin asioihin, saumat ym. häiritsee). Minä myöskin lähtisin vaatimaan tarkempia tutkimuksia, autismin kirjoon tuossa sopisi monikin asia. Meillä on autistisia piirteitä omaava lapsi ja syöminen on vauvasta saakka ollut erittäin valikoivaa. Kerrallaan 3-4 ruokaa mitä syö. Siinä ei mitkään uhkailut, kiristykset ja lahjonnat auta, vähänkin jos kokee painostusta syömisen suhteen niin lopettaa syömisen kokonaan. Kaikki lapset eivät oikeasti syö vaikka olisi kuinka nälkä. Neuvolan ohjeilla lapsi saatiin lähes tiputuskuntoon... josta meinasi olla seurauksena lastensuojeluilmoitus neuvolan taholta, kun emme suostuneet jatkamaan lapsen nälkäkuuria. Jos kouluterveydenhuollon puolelta ei apua heru, niin sitten yksityisen kautta pyytämään lähetettä tarkempiin tutkimuksiin

 

["Leea"]

Niin Leea, meilläkin yritettiin tuota "pakottamista", mutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan lähinnä painostamista maistamaan. Seuraus oli se, että poika lakkasi syömästä kokonaan ja jouduttiin lähtemään terveyskeskukseen, kun sokerit tippui niin alas.
Yleensä tätä kiroilua tulee, kun pääsee ulko-ovesta ulos niin ovelta huutaa: Haista V*** H***A! H*m* on myös yleinen sana raivokohtauksessa. Ei auta vaikka olisi kolme päivää huoneessa miettimässä.
Nyt kun meillä on hänestä kolme nuorempaa sisarusta, niin tuntuu, ettei aina jaksaisi tapella joka asiasta tämän yhden kanssa. Vanhin lapsi ja kaikista raskain ja hankalin.

No jos tuolla lailla huutaisi ovelta, niin juoksisin muksun kiinni ja toisin vaikka niskavilloista takaisin sisälle. Miten reagoit? Annatko lapsen mennä menojaan, vaan on kait tuosta jotain seuraamuksia? Meillä kyllä todella olisi, ei tuollaista käytöstä voi olankohautuksella ohittaa. Pitkää pinnaa ja johdonmukaisuutta se kyllä vaatii, ja rutkasti viitsimistä. Vaikka siinä olisi vauva kainalossa ja taapero jalassa rokkumassa, niin se esikoinenhan haetaan takaisin sisälle, ei muu auta. Kokemuksesta tiedän mistä puhun!

Meillä ei ruokaa ole lapattu väkisin lapsen suuhun, mutta esim. jälkkärillä on kiristetty. Jos muut ovat syöneet jäätelöä tms. mikä nyt tälle esikoisellekin olisi kelvannut, niin hän sai sitä vasta kun oli lautaselta tietyt jutut maistellut ja syönyt. Välillä selvästi lasta inhotti syömänsä ruoka, mutta usein se houkutin vei voiton inhosta. Päivähoidossa poika ei syönyt mitään muuta kuin pakollisen maistamislusikallisen, jotta sai näkkärinpalasen.

 

["vieraana"]

[QUOTE="Leea";30113147]No jos tuolla lailla huutaisi ovelta, niin juoksisin muksun kiinni ja toisin vaikka niskavilloista takaisin sisälle. Miten reagoit? Annatko lapsen mennä menojaan, vaan on kait tuosta jotain seuraamuksia? Meillä kyllä todella olisi, ei tuollaista käytöstä voi olankohautuksella ohittaa. Pitkää pinnaa ja johdonmukaisuutta se kyllä vaatii, ja rutkasti viitsimistä. Vaikka siinä olisi vauva kainalossa ja taapero jalassa rokkumassa, niin se esikoinenhan haetaan takaisin sisälle, ei muu auta. Kokemuksesta tiedän mistä puhun!

Meillä ei ruokaa ole lapattu väkisin lapsen suuhun, mutta esim. jälkkärillä on kiristetty. Jos muut ovat syöneet jäätelöä tms. mikä nyt tälle esikoisellekin olisi kelvannut, niin hän sai sitä vasta kun oli lautaselta tietyt jutut maistellut ja syönyt. Välillä selvästi lasta inhotti syömänsä ruoka, mutta usein se houkutin vei voiton inhosta. Päivähoidossa poika ei syönyt mitään muuta kuin pakollisen maistamislusikallisen, jotta sai näkkärinpalasen.[/QUOTE]

Jos ap:n lapsella on jotain neurologista ongelmaa niin samat menetelmät ei välttämättä pelitä kuin ns. normilapsen kanssa. Meillä on huomattavan kovapäinen "normilapsi" ja autisti. Tämä tavallinen lapsi on istunut lukemattomia tunteja jäähyllä, menettänyt milloin mitäkin oikeuksia ja kummasti on ruvennut käytöstavat muistumaan mieleen. Autist ivoi istua jäähyllä vaikka 3 tuntia ja sillä ei ole mitään vaikutusta käytökseen. Meidän autisti on ap:n lasta nuorempi, mutta meillä ei raivarin saamiseen pysty vaikuttamaan millään. Jos lapsi ei saa tahtoaan läpi, niin lapsi raivoaa ja meidän lapsi sitten raivoaa sillä periksi ei anneta jos joku juttu on esim. kielletty tms.

Syömiseen meillä ei mikään houkuttelu auta. Todellakin on vaikka viikon syömättä (kirjaimellisesti) ennemmin kuin kuin laittaa suuhunsa jotain mitä ei halua. Ei ole olemassa MITÄÄN mikä saisi lapsen laittamaan suuhunsa jotain mitä ei halua. Nykyisin on jo oppinut maistamaan kielenkärjellä jos ruoka-aine näyttää ja tuoksuu siltä että se saattaisi olla syömäkelpoista.

 

[Henkilö]

Kannattaa tosiaan vaatia lisää tutkimuksia, jos lääkärin tai psykologin mielestä ei tarvitse niin tehdä vielä selvemmäksi miten ongelmallista arki on vaikka toimiikin johdonmukaisesti. Tai vaihtaa lääkäriä sellaiseen joka suostuu lähettämään eteenpäin! Vanhemmat kuitenkin parhaiten lapsensa tuntevat. Ei kannata liian pitkälle yrittää selvitä itsekseen, jos on jatkuvasti vaikeaa. Apua pitää ensinnäkin uskaltaa pyytää - ja, valitettavasti, joskus pitää vielä vähän taistella sitä saadakseen ja jaksaa etsiä oikeaa paikkaa.

 

["Mie"]

Ainakin tuntoaistin yliherkkyyttä lapsella on selvästi ja se vaikuttaa moneen asiaan. Vaatikaa lisäselvityksiä! Helpottaa teidän kaikkien arkea.