K
"kyllästynyt"
Vieras
Mikä tällaista ihmistä vaivaa, olipa nyt sitten nainen tai mies. En tiedä miten tätä edes kuvailisi mutta jatkuva vastaväittämisen tarve asiaan kuin asiaan.
Jos minä ilmaisen jonkin mielipiteeni, tuntemukseni, huomioni, niin mies väittää aina jollakin tavalla vastaan. Esim. jos sanon "täällä on aika kylmä", mies väittää "ei täällä mikään kylmä ole". Ihan mikä tahansa itsestään selväkin asia saa aina vastaväitteen takaisin! Olen täysin uupunut ja kyllästynyt jatkuvaan turhaan vänkäämiseen asiasta kuin asiasta.
Jos sanon että "nämä leivät ovat varmaan jo homeessa", niin mies väittää "eivät ne vielä ole homeessa". Tai minä "tuo on liian iso annos lapselle", mies väittää "ei se ole iso, siinä on vain pieni peruna".
Ihan samanlailla kohtelee lapsia. Jokaiseen heidän esittämään mielipiteeseensä tai tuntemukseen miehen pitää jotenkin vastata vähättelevästi, kieltävästi tai kurjasti.
Minusta tuo ei ole enää normaalia, lähinnä sairaalloista toisen vähättelyä. Vaikka kämppä olisi täynnä savua, niin mies vähättelee sitäkin, ihan vähän on savua tai eipä ole paljon savua. Vaikka lapset ja minä yskittäisiin.
Mies suhtautuu kaikkeen todella negatiivisesti ja mun kaikki energia menee tuon miehen kurjaan kommunikointiin, jos sitä sellaiseksi edes voi sanoa
Olen muutenkin epäillyt että mies saattaisi olla jonkin luokan narsisti, niin monessa asiassa kohtelee kurjasti sekä minua että lapsia.
Nuo olivat vain esimerkkejä, niitä olisi lukemattomia. Mikä tahansa selvästi havaittava asia, oli se sitten haju, maku tai mikä, niin mies vähättelee jokaikistä asiaa tai suorastaan kieltää sen. Tuntuu että mikään mitä sanon, ei ole muka totta. Tästä syntyy usein riitoja ja eniten raivostuttaa lasten sanomisten vähättely!
Jos minä ilmaisen jonkin mielipiteeni, tuntemukseni, huomioni, niin mies väittää aina jollakin tavalla vastaan. Esim. jos sanon "täällä on aika kylmä", mies väittää "ei täällä mikään kylmä ole". Ihan mikä tahansa itsestään selväkin asia saa aina vastaväitteen takaisin! Olen täysin uupunut ja kyllästynyt jatkuvaan turhaan vänkäämiseen asiasta kuin asiasta.
Jos sanon että "nämä leivät ovat varmaan jo homeessa", niin mies väittää "eivät ne vielä ole homeessa". Tai minä "tuo on liian iso annos lapselle", mies väittää "ei se ole iso, siinä on vain pieni peruna".
Ihan samanlailla kohtelee lapsia. Jokaiseen heidän esittämään mielipiteeseensä tai tuntemukseen miehen pitää jotenkin vastata vähättelevästi, kieltävästi tai kurjasti.
Minusta tuo ei ole enää normaalia, lähinnä sairaalloista toisen vähättelyä. Vaikka kämppä olisi täynnä savua, niin mies vähättelee sitäkin, ihan vähän on savua tai eipä ole paljon savua. Vaikka lapset ja minä yskittäisiin.
Mies suhtautuu kaikkeen todella negatiivisesti ja mun kaikki energia menee tuon miehen kurjaan kommunikointiin, jos sitä sellaiseksi edes voi sanoa
Olen muutenkin epäillyt että mies saattaisi olla jonkin luokan narsisti, niin monessa asiassa kohtelee kurjasti sekä minua että lapsia.
Nuo olivat vain esimerkkejä, niitä olisi lukemattomia. Mikä tahansa selvästi havaittava asia, oli se sitten haju, maku tai mikä, niin mies vähättelee jokaikistä asiaa tai suorastaan kieltää sen. Tuntuu että mikään mitä sanon, ei ole muka totta. Tästä syntyy usein riitoja ja eniten raivostuttaa lasten sanomisten vähättely!
