Mikä tuolla miehellä on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja saara
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

saara

Vieras
Oikeestaan koko yhteiselomme ajan (8v) miehellä on ollu sellainen tyyli, et jos jotakin sattuu tai joku asia unohtuu tms, niin se on jotakin ihmeellistä kautta aina jonkun muun "syy" kuin hänen. Yleensä minun.
No tähän olen jo niin tottunut, että en jaksa välittää.
Nyt on ollu taas muutaman viikon ajan tosi hermona. Kun tulee töistä, niin heti alkaa nalkutus ja valitus, että mitä en oo tehny. Oon kotiäitinä ja meillä on 4 pientä lasta. Monesti oon koko päivän huuhaltanu ja tehny hommia hulluna, niin silti alkaa valitus, että MITÄÄN ei oo taaskaan tehty! :kieh: Eikä auta vaikka kuin selittäis, mitä kaikkea oon tehny. Jos en oo vaikka ehtiny just laittaa tiskejä koneeseen, niin se on merkki, etten oo tehny koko päivänä mitään.
Sit yks päivä kävin kaupassa ja meni ehkä tunti matkoineen, niin kauhea valitus, kun meni niin kauan. Mutta viikon ruokaostoksia ei ihan hetkessä tee, valitettavasti. Samalla reissulla oli maitopurkki hajonnu pussiin, vissiin olin pimeässä laskenu jonkun terävän päälle tms, niin sain kyllä kuulla olevani vaikka mikä ja kuinka turhaa oli ees käydä koko kaupassa, kun se saamarin maitopurkki oli hajonnu mulla vahingossa.. ;(
Sitten rahankäytöstä.. Oon minimiäippärahalla + saan lapsilisät, miehellä tulot n.4500e/kk käteen. En tosiaan tuhlaile, enkä ole pitkään aikaan ostanu itelle mitään, enkä kotiin tms. Lapsille on tietty pakko, mutta en heillekään mitenkään paljon ostele. Mies ostaa milloin mitäkin koneita, työkaluja ja laitteita ja MINÄ oon kuulemma se joka tuhlaa kaikki rahat!
Saan sontaa niskaan ihan koko ajan ja oon niin väsyny siihen. Ilmeisesti joku kriisi tuolla miehellä, kun on niiiin hankala! Yleensä meillä menee tosi hyvin, mut nyt muutama viikko on ollu kamalaa.

Mitä teen, et saisin tuon miehen tajuamaan, kuinka nuo puheet mua lokkaa ja kuin väsyny oon kaikkeen paskaan?
Ero ei oo ratkaisu. Rakastan kumminkin tuota miestä paljon, mutta nyt on sellainen kuuluista "vastamäki", ja aika iso onkin. *huoh*

Sekavaa tekstiä..
 
Mahtaako meillä olla sama mies ? Paitti että mun ukko ei tienaa noin paljoa. Me ollaan käyty perheneuvolassa juttelemassa näistä asioista, ja hetkeksi auttoikin. Nyt valitettavasti ollaan (minä olen) siinä pisteessä, että voi ero olla lähellä. Mies ei ymmärrä, mistä aina pahoitan mieleni.... Tuntuu vaan niin pahalta olla aina väärässä, tehdä aina väärin, tai annas olla....jättää tekemättä. Niin ja tosiaan minäkin olen syyllinen siihen, jos autotallissa jotain kaatuu, tai kuivausrumpu tippuu pesukoneen päältä... :(
 
En lukenut koko tekstiä mutta jos et jo ole sanonut painavaa sanaa vastaan miehen valitukselle niin tee se vaikka eka.

Jotkut kun ei osaa sanoa äijälleen vastaan ollenkaan, enkä nyt tarkoita välttämättä sua koska en koko tarinaa lukenut.
 
Kysy mieheltäsi oletko sinä todellakin hänen pa*kakaivonsa, se minne voi kaiken syytää yhtään miettimättä. Ehkä hänellä on kurjaa töissä ja purkaa sitten kaiken sinulle.
Meillä helpotti elämä kun opettelin sanomaan että tee itse, jos tiskit on laittamatta niin laittakoon itse jos harmittaa.
 
ootko kysäissyt mites sulla menee?! ja jos toinen ihmettelee moista kysymystä,niin alat kertoileen miltä hänen puheensa tuntuu.
Keskustelulla tuosta päästään eteenpäin.Taikka kirjoitat kirjeen yms.
Eipä tuo kivalta kuullosta,mutta ota ihmeessä selvää miksi noin käyttäytyy.
 
Kysy siltä ihan suoraan että mikä sitä vaivaa kun pitää joka asiasta valittaa. Etkä tyydy pelkkään "ei mikään" vastaukseen vaan käsket kertomaan. Selität miten sen puheet loukkaa sua tai kokeile miltä miehestäs tuntuu kun valitat sille joka asiasta. Voimia!! Ymmärrän että on raskasta.
 
Oon koittanu sievästi kysellä, mutta en saa vastausta tai just tyyliin "ei mikään". Ei ymmärrä millään, et miksi pahoitan mieleni ja ei anna suunvuoroa, jos yritän sanoa vastaan.
Välillä menee itelläkin huudoksi, kun tarpeeksi tulee sontaa, mutta mitäpä tuo auttaa..
Ei kuuntele mua.
 
Varmaan voisi yrittää mennä ihan juttelemaan johonkin parisuhdeammattilaisellekin. Joka tapauksessa tuohon pahan olon kierteeseen ei oikein voi alistua - ei ole kenenkään etu. Toiselle on tehtävä selväksi jämäkästi, mutta rauhallisesti, että asetelman on muututtava. Jaksamista.
 
Aika tuttua myös mulle toi ettei mies ymmärrä miksi pahoitan mieleni jostain. Ja sit jos suutun jostain niin sitten mies vaan häipyy tupakalle eikä edes kuuntele loppuun mun asiaa. Ja siitä taas suutun vaan enemmän.
 
Äskenkin tuli kaikkea sontaa ja kun siitä pahoitin mieleni, niin ihmetteli, kun otan kaiken tosissaan. Mutta miten muutenkaan tuon voisi ottaa? Tietty vois vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta en voi mitään, mut muhun silti sattuu. Tuntee olonsa niin huonoksi, kun ei mitään osaa tehä oikein miehen mielestä. Ja on kaikkeen aina syyllinen, tuhlaa miehen vaivalla ansaitut rahat yms.

Sanoin äsken etten oo mikään laskiastia, johon voi kaiken vaan kaataa, mutta senkin otti vaan vitsinä, ei yhtään tosissaan. Tietty voi mulle kertoa, jos joku asia painaa tai töissä on hankalaa tai mikä onkaan, mutta en jaksa tuota haukkumista enää yhtään.

Huomenna olis neuvolakäynti.. sanonko jotakin siellä, vai onko siitä mitään hyötyä? En jaksa enää enempää.. Ja mitä mä ees voisin siellä sanoa? En halua tuota miestä siellä kumminkaan haukkua..

En tiiä..
 
No mikset voisi kertoa neuvolassa?!
Taikka onko sulla luotto ystävää,joka jaksais kuunnella.
Niin ja lopeta ittes syyllistäminen!!!!Jos mielestäsi hoidat lapset,kodin ja muut hyvin niin sit se on sillai.Miehes saa olla sit erimieltä,älä siittä välitä.
Älä noteeraa miestäs silloin ollenkaan,kun alkaa valituksen.Vaihdat tyynesti huonetta ja teet puuhaat jotain muuta.
 
Mee lakkoon! Hoidat vaan lapset ja ittes, et mitään muuta. Ostokset, pyykit, kodinhoito - jätä kaikki miehelle. Jos ite tai lapset tarviitte jotain, ni sen hoidat, mut miehen hyväks älä tee mitään. Kyllä se viimestää sitte, ku jääkaapis ei enää o murustakaan ruokaa tai ku se kulkee polviin asti sonnassa ja ettii viimestä puhasta kahvikuppia tajuu, kuinka paljon oikeesti teet. Tsemiä!
 
koitan puhua miehelle illalla tuosta asiasta. Jos ei kuuntele, niin täytyy vissiin kirjottaa sähköpostia. Jos sekään ei auta, niin ei oo varmaan muuta mahollisuutta sitten enää kuin koittaa mennä jonnekin juttelemaan..
Taidan mainita tuon perheneuvolan miehelle jo tänään, niin jos se tajuais, että oon tosissani.
 
Sanoin illalla miehelle suoraan mitä ajattelin ja sanoin senkin, et jos tuo jatkuva syyttely ja haukkuminen ei lopu, niin varaan ajan perheneuvolaan. Suuttu, eikä oo puhunu mulle sen jälkeen. Mutta jospa se nyt vähän miettis käytöstään..
 
Olisko sulla paikkaa esim. omat vanhemmat mihin voisit lähteä viikonlopuksi. Jos pakko niin ota nuorin lapsi mukaan ja jätä mieheisi pärjäilemää kolmen kanssa kahdeksi päiväksi, äläkä jätä jääkaappiin ruokaa. Ilmoita vielä että lapsille tarttee hommata talvikengät tms.

Ehkä tämän jälkeen miehesi tajuaa mihin se aika kotona ja kaupassa menee.

Sun miehesi pitää sua nyt talouskoneena jolle ei tarvitse antaa arvoa ja sitä asennetta sun pitää alkaa muuttamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olisko sulla paikkaa esim. omat vanhemmat mihin voisit lähteä viikonlopuksi. Jos pakko niin ota nuorin lapsi mukaan ja jätä mieheisi pärjäilemää kolmen kanssa kahdeksi päiväksi, äläkä jätä jääkaappiin ruokaa. Ilmoita vielä että lapsille tarttee hommata talvikengät tms.

Ehkä tämän jälkeen miehesi tajuaa mihin se aika kotona ja kaupassa menee.

Sun miehesi pitää sua nyt talouskoneena jolle ei tarvitse antaa arvoa ja sitä asennetta sun pitää alkaa muuttamaan.

Veit sanat suustani. Ap, kokeile tätä!

 

Yhteistyössä