K
kyllästynyt..
Vieras
Minä en ymmärrä, ihan sama missä porukassa, työpaikassa, tai joskus vaikka vaan kaupassa, saan toiset naiset katsomaan itseäni halveksuvasti ja käyttäytymään ilkeästi.
Minulla ei ole ollut koskaan naispuolisia ystäviä (paitsi parasystäväni), en vain saa hommaa toimimaan, miesten kanssa sujuu ystävyyssuhteet paremmin. Aina aluksi tutustuessani uusiin ihmisiin kaikki tuntuu sujuvan hyvin, mutta jossain vaiheessa alkaa aina kuulua: "Hyvähän sun on, ku sulla on tollanen vartalo/aivot/mies/lapsi/koti/työ/perhe/vaatteet/elämä" En vain jaksa sitä enää! Minulle tulee muut avautumaan ongelmistaan, ja kohta homma kääntyy siihen että minua syyllistetään siitä miten "hyvin" minun asiani ovat. Ja koska kyllästymistäni jätän kaikki kommentit itsestäni ja "hyvyydestäni" huomioimatta, kohta ilmeet muuttuut halveksuvaksi, mikä tuokin luulee olevansa-tyyppiseksi. Ja niinpä ne uudet naispuoliset tuttavuudet kaikkoavat ympäriltäni, joka kerta.
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä?? Tämä tapahtumaketju on alkanut ekaluokan liikuntatunneilta tähän päivään. Katkerin muisto lähiajoilta on viides käyntikerta MLL:n äiti-lapsikerhosta, jossa toiset äidit estivät lapsia leikkimästä poikani kanssa, lähdettiin kotiin itkien molemmat. Voisi kuvitella, että olen sosiaalisesti taidoton, päästän suustani sammakoita ja olen ärsyttävin tyyppi koko maailmassa, mutta esim. tuolla MLL:llä avasin suutani vain esitellessäni itseni ja kysellessäni muiden lasten nimiä ja ikiä.. Pärstäkerroin riitti tyrmäykseen.. Onko kukaan muu ollut se, jota kaikki (naiset) vihaa?
Minulla ei ole ollut koskaan naispuolisia ystäviä (paitsi parasystäväni), en vain saa hommaa toimimaan, miesten kanssa sujuu ystävyyssuhteet paremmin. Aina aluksi tutustuessani uusiin ihmisiin kaikki tuntuu sujuvan hyvin, mutta jossain vaiheessa alkaa aina kuulua: "Hyvähän sun on, ku sulla on tollanen vartalo/aivot/mies/lapsi/koti/työ/perhe/vaatteet/elämä" En vain jaksa sitä enää! Minulle tulee muut avautumaan ongelmistaan, ja kohta homma kääntyy siihen että minua syyllistetään siitä miten "hyvin" minun asiani ovat. Ja koska kyllästymistäni jätän kaikki kommentit itsestäni ja "hyvyydestäni" huomioimatta, kohta ilmeet muuttuut halveksuvaksi, mikä tuokin luulee olevansa-tyyppiseksi. Ja niinpä ne uudet naispuoliset tuttavuudet kaikkoavat ympäriltäni, joka kerta.
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä?? Tämä tapahtumaketju on alkanut ekaluokan liikuntatunneilta tähän päivään. Katkerin muisto lähiajoilta on viides käyntikerta MLL:n äiti-lapsikerhosta, jossa toiset äidit estivät lapsia leikkimästä poikani kanssa, lähdettiin kotiin itkien molemmat. Voisi kuvitella, että olen sosiaalisesti taidoton, päästän suustani sammakoita ja olen ärsyttävin tyyppi koko maailmassa, mutta esim. tuolla MLL:llä avasin suutani vain esitellessäni itseni ja kysellessäni muiden lasten nimiä ja ikiä.. Pärstäkerroin riitti tyrmäykseen.. Onko kukaan muu ollut se, jota kaikki (naiset) vihaa?