Mikä sitten on hyvä kommentti keskenmenon jälkeen

[outo]

Onko se pelkkä otan osaa ja halaus päälle, vai pitääkö siinä jotain järkevääkin osata sanoa?

Tuli toisesta ketjusta mieleen. Itse olen niin huono kohtaamaan surun kohdanneita ystäviäni, kun pelkään möläyttäväni jotain tyhmää.

 

[mm]

Mun mielestä olis paras sanoa just osanotto ja halata ja sanoa vaikka että en oikein tiedä mitä sanoa, kun sanat ei auta.

 

[Pamppelsson]

Parempi olla hiljaa kun yrittää lohduttaa. Voi vaikka halata tai jotain.

 

[Finttu]

No kyllä "otan osaa" menee musta vähän yli, mut ei kai niitä hyviä kommentteja olekaan.

 

[Kerro mulle heti kaikki]

Olen pahoillani, näin olen itse sanonut

 

[vaik]

"Mä oon tosi pahoillani sun puolesta." Ei sen tarvi sen ihmeempää olla. Ja sit kuunnella.

 

[mustikka]

Toi halaus ja otan osaa, oli must toivottava tapa reakoida ja se, että jaksaa olla läsnä toisen surussa!

 

[tt]

Olen pahoillani on hyvä ja halaus jos on tarpeeksi tuttu ihminen. Melko tungettelevana pitäisi asiasta puhumista jos ei ole kovin tuttu.

Ja älä missään tapauksessa ala kertoa niitä juttuja että "vauvassa oli jotain vikaa, parempi että kävi näin"

 

[metsänpeitto]

Olen pahoillani.

 

[Finttu]

Ja älä missään tapauksessa ala kertoa niitä juttuja että "vauvassa oli jotain vikaa, parempi että kävi näin"

Tai tuulimunan jälkeen,et "eihän siellä oikeesti mitään edes ollu".

 

[mie]

Ja älä missään tapauksessa ala kertoa niitä juttuja että "vauvassa oli jotain vikaa, parempi että kävi näin"

Tai tuulimunan jälkeen,et "eihän siellä oikeesti mitään edes ollu".

 

[saaga]

miusta halaus on parasta ja läsnäolo, kuunteleminen..