Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii, ajatuksena?

[yksin matkaava]

Sekö, että siihen vapauteen voisi jopa liikaa tottua eikä sopeudu takaisin lapsiarkeen? Miten pitkiä lomia vanhempien on korrektia keskenään viettää jos sellaiseen aukenee mahdollisuus?

Sanokaa mitä sanotte, mutta me ollaan menossa yli viikon ulkomaanmatkalle ilman lapsia. Miksi kokisin huonoa omaatuntoa?! En ymmärrä. Muttei olla vältytty arvostelulta ihan lähiomaisten keskuudessa. On tullut palautetta tyyliin: "Ei mekään matkusteltu teidän pikkulapsiaikoina. Miksi te noin pitkän matkan olette ottaneet? Eikö lyhempikin olisi riittänyt?"

Sen kerran kun me miehen kanssa tiettyyn aikaan vuodessa saadaan taas suurinpiirtein tutustua toisiimme ja viettää aikaa keskenään, kuulla omat ajatuksemme ja keskittyä, niin halutaan viettää pidempi jatkumo. Vie ainakin itselläni aikaa sopeutua omiin oloihin kun aina on tavalla tai toisella lapsissa kiinni. Yli viikon se vaatii, että todella pääsee irti kaikista arjen kiemuroista lasten kanssa, välillä. No, joku toinen voi päästä lyhemmässäkin ajassa.

Minua vaan surettaa, että menetän helposti matkailuintoni mikäli joku tulee sanelemaan mielipiteitään ja rivien välistä yrittää syyllistää valinnoistamme. Sitten jos peruisimmekin matkan säilyttääksemme sukuyhteyden, niin tulisi anteeksipyytelevää ihmettelyä siitä mitä he sanoivatkaan pahasti kun emme lähteneet mihinkään. Argh.

En ole edes koskaan matkaillut minnekään lentokoneella, vaikka olen jo kolmenkymmenen reilummalla puolen. Jos sattuu olemaan mahdollisuus lähteä matkalle pikkulapsivaiheessa niin miksi ei? Ja tässä tapauksessa pienin lähentelee viittä vuotta... Vanhimmat kouluikäisiä. Ei kukaan enää kenenkään tississä roiku.

Minä en ole edes koskaan ollut kiinnostunut ulkomaanmatkailusta, kunnes mies saanut toisiin ajatuksiin. Mies odottaa kuumeisesti, että pääsisi viemään minut ulkomaanmatkalle! Lasten kanssa meillä ei ole varaa matkustaa kuitenkaan. Eivätkä lapset ole osanneet kaivata mitenkään ulkomaille lähtemistä edes. Kotimaassakin matkailu on osoittautunut koettelemukseksi. Kaikista ei ole edes perhematkailijoiksi. Minulla on omasta lapsuudestani liuta kokemuksia epämiellyttävistä perhematkoista jatkuvasti riitelevien vanhempien kanssa. Perhematkailu on taitolaji, jossa minä ihan suoraan sanon olevani huono!

 

[nooo]

Me on matkustettu paljon ennen lapsia. Olen saanut nähdä maailmaa. Mulle ei ole luontevaa olla viikkoa erossa lapsista. Sitä paitsi tiedän, että meillä isovanhemmat rasittuis, vaikka eivät sitä sanoiskaan. Näin ollen meille on rentouttavinta matkustaa koko perheellä. Nytkin lähdetään keski-eurooppaan, lapset siis 5 ja 7. Tämä on tätä aikaa, kahdestaankin kerkee vielä. Tässä vaiheessa parin päivän reissut pari kertaa vuodessa ilman lapsia on meille sopivia. Älä välitä kuitenkaan välitä minun tai muiden mielipiteistä. Jokainen perhe etsii omat tapansa lomailla.

 

[vierass]

Minua tuo houkuttaisi myös ajatuksena. Olisi ihanaa viettää viikko kaksin miehen kanssa. Toisaalta taas en siihen varmaan käytännössä pystyisi. Harmittaisi, kun lapsemme eivät olisi mukana kokemassa uusia asioita, harmittaisi ikävä ja huoli lapsista.

Mutta koska lapsenne ovat noin isoja, en teitä todellakaan tuomitse. Mitään pahaa tuossa ei ole.

 

[yksin matkaava]

Toki ennen matkaamme vietetään mahdollisimman tiiviisti aikaa lasten kanssa. Ei voisi hyvällä omallatunnolla lähteä mihinkään mikäli olisi ollut huono keksimään lapsille mitään actionia. Hyvä omatunto pitää ansaita!

Mitä isovanhempiin tulee niin ainakin omat vanhempani ovat aina ottamassa lapsia sinne! Lisäksi on muitakin, jonne lapsia hajauttaa. Kaikki eivät ole hoidossa samassa paikassa yhtäaikaa, ettei hoitotaho rasittuisi. Toimii silloin kun kullekin lapselle on ikäistään seuraa ja tekemistä luvassa.

 

[6xäiti]

Minä en näe tarvetta olla ilman lapsia tai en halua saada lapsista "vapaata". Kukin tavallaan, en tuomitse. Itse kokisin kyllä huonoa omatuntoa siitä, etteivät lapset pääsisi kokemaan lomaa meidän kanssa. Ja ikävä olisi niin kova, että loma menisi sen takia pilalle.
Lapset kasvaa ja ihan liian pian tulee aika, jolloin he eivät edes halua lähteä mukaan.

 

[yksin matkaava]

Selvennykseksi sanottakoon, että matkan pituus olisi 1,5vk. Pituuden syistä en jaksa sepustaa. Siihen vaikutti moni seikka. Mm. hinta. Emme olisi saaneet niin paljon paheksuntaa osaksemme mikäli olisimme viikon sisällä matkamme taittaneet. Viikon ylitys on ilmeisesti joku maaginen raja ihmisten käsityskyvyn ylitykselle...

 

[viera.s]

Ei sinänsä mitään pahaa, kun lapset ovat jo tuon ikäisiä, olettaen että ovat silloin luotettavassa paikassa hoidossa.

Mutta sitä ihmettelen tuohon aloitukseen liittyen, että miksi ihmeessä lapsia on tehty monta, vaikka heidän kanssaan ei ole kivaa ja rahatkin on tiukilla? Ja sitä hieman paheksun, että lapset jäävät tyystin tällaisista kokemuksista paitsi. Jos ei olisikaan varaa lasten kanssa tehdä parin viikon ulkomaanreissua, niin samalla budjetilla saisi varmaan pienen budjetin Tallinnan reissun tai vastaavan koko perheelle. Jos lapset eivät olekaan osanneet kaivata ulkomaanmatkailua aiemmin, niin luulisin että vanhempien pitkä kahdenkeskinen loma muuttaa tilanteen ja lapset kokevat epäreiluksi, että vain vanhemmat pääsevät matkaan. Ja syöhän tuo leijonanosan perheen yhteisestä lomasta, joten jos molemmat vanhemmat ovat työelämässä, minusta hieman lyhyempi, vaikkapa viikon, loma saisi riittää kahdenkeskiseen virkistäytymiseen.

Me ollaan oikeastaan vasta lapsen synnyttä alettu ulkomaanmatkailua harrastamaan ja se on lapsen kanssa tosi kivaa. Jo hänen ollessaan vauva reissussa oli paljon rennompaa kuin kotona, vauva kulki tyytyväisenä Manducassa mukana. Ja nyt kun hän on jo isompi, hänen kanssaan voi tehdä kaikkea kivaa. Olen minä vähän harkinnut myös kahdenkeskistä lomaa miehen kanssa, mutta pidennetty viikonloppu riittäisi hyvin, en minä sen pidempää irtiottoa lapsesta kaipaa. Myös perhematkoilla ulkomailla ollaan saatu välillä kahdenkeskistä laatuaikaa miehen kanssa, sillä mukana on usein ollut muita (esim. miehen vanhemmat), jotka ovat voineet hoitaa lasta sen aikaa, kun käydään miehen kanssa syömässä tms.

 

["Jasmin"]

Ettekö te hyvät mussujenne kanssa matkaajat kykene ymmärtämään niillä perhematkojenne pehmentämillä aivoilla sitä, että matkailu on joillekin rahakysymys! Saa olla tosi hyvät säästöt, jotta perheenä pystyy matkailemaan. Ei se ole kaikille mikään vaihtoehto edes siksi. Mutta jos on matkahaaveita ja varaa kaksistaan joku matka parisuhteen piristeeksi heittää niin miksei?

 

[6xäiti]

[QUOTE="Jasmin";30026847]Ettekö te hyvät mussujenne kanssa matkaajat kykene ymmärtämään niillä perhematkojenne pehmentämillä aivoilla sitä, että matkailu on joillekin rahakysymys! Saa olla tosi hyvät säästöt, jotta perheenä pystyy matkailemaan. Ei se ole kaikille mikään vaihtoehto edes siksi. Mutta jos on matkahaaveita ja varaa kaksistaan joku matka parisuhteen piristeeksi heittää niin miksei?[/QUOTE]

Jaa ymmärrä? Kyllä kuule on ihan huomattu käytännössä, että paljonko lapsien kanssa lomailu maksaa. Meillä on vaan se periaate, että jos ei kaikki pääse, ei mene kukaan. Ei edes vanhemmat, eikä edes haluta.

 

[yksin matkaava]

Jos ei ole koskaan käynyt ulkomailla niin on aika pelokas matkustamaan lasten kanssa. Kai sitä haluaa hankkia ilman lapsia ensin varmuutta ja kokemuksia ennenkuin uskaltaa jälkikasvua mukanaan raahata. Tämä on myös yksi tosiseikka tämän ummikon elämässä. Mistä niitä kokemuksia tulisi, ellei lähtemällä kokeilemaan? Tuntuu olevan itsestäänselvää kaikille, että jokaisella on jonkinlaista ulkomaanmatkakokemusta karttunut vähintään sinne 30v mennessä. Lapsuudessani ja nuoruudessani ei matkailtu. Sain lapseni nuorena ja vietin sen ajan tiiviisti kotomaan kamaralla. Nyt ikää on sen verran, että soisin edes jossain itseäni käyttävän. Onko se kohtuutonta? Ehkä joku toinen matka sitten vaikkapa yhden lapsista kanssa. Saisi vuoroin kukin lapsista kokemuksia ja erityishuomiota. Kaikkien kanssa en uskalla kotimaata pidemmälle matkustaa, ellei matkassa olisi isompaa kaitsijajoukkoa.

 

[viera.s]

[QUOTE="Jasmin";30026847]Ettekö te hyvät mussujenne kanssa matkaajat kykene ymmärtämään niillä perhematkojenne pehmentämillä aivoilla sitä, että matkailu on joillekin rahakysymys! Saa olla tosi hyvät säästöt, jotta perheenä pystyy matkailemaan. Ei se ole kaikille mikään vaihtoehto edes siksi. Mutta jos on matkahaaveita ja varaa kaksistaan joku matka parisuhteen piristeeksi heittää niin miksei?[/QUOTE]

Tai sitten voi miettiä perhekoon siten, ettei elämä ole vaan ankeaa arkea, jossa mihinkään kivaan ei ole varaa ja muutenkin pinna niin kireällä, että lapsista tarvitsee pitkän hermoloman.

 

[viera.s]

Ehkä joku toinen matka sitten vaikkapa yhden lapsista kanssa. Saisi vuoroin kukin lapsista kokemuksia ja erityishuomiota. Kaikkien kanssa en uskalla kotimaata pidemmälle matkustaa, ellei matkassa olisi isompaa kaitsijajoukkoa.

Onko teillä erityislapsia vai miten ihmeessä tuonikäisten lasten kanssa matkailu voi olla noin vaikeaa? Ja jos teidän lapsenne ovat niin holtittomia ettei kaksi aikuista kykene heitä edes noin isoina valvomaan, miten ihmeessä kehtaatte muiden kontolle heidät jättää?

 

["Vvvv"]

Nauttikaa lomastanne. Tekee hyvää parisuhteelle päästä kunnolla irti arjesta. Eihän äidin ja isän loma ole keneltäkään pois. Päinvastoin, levänneet ja rentoutuneet vanhemmat jaksavat paremmin.
Meillä lomaillaan sekä lasten kanssa että ilman. Ja molemmat lomat on yhtä mukavia. Vanhempien ollessa reissussa, saavat lapset nauttia isovanhempien seurasta.

 

["jaa-a"]

Onko teillä erityislapsia vai miten ihmeessä tuonikäisten lasten kanssa matkailu voi olla noin vaikeaa? Ja jos teidän lapsenne ovat niin holtittomia ettei kaksi aikuista kykene heitä edes noin isoina valvomaan, miten ihmeessä kehtaatte muiden kontolle heidät jättää?

Ap edellisessä viestissä kyllä kertoi syyn. Ei ole koskaan käynyt ulkomailla ja kokemattomana pelkää matkustaa lasten kanssa. Ymmärrän tuon pointin itsekin. Olen myös kokematon matkustaja, mutten edes haaveile ulkomaanmatkoista. Kotimaassa riittää ihmeteltävää tälle perheelle.

 

[viera.s]

[QUOTE="jaa-a";30026876]Ap edellisessä viestissä kyllä kertoi syyn. Ei ole koskaan käynyt ulkomailla ja kokemattomana pelkää matkustaa lasten kanssa. Ymmärrän tuon pointin itsekin. Olen myös kokematon matkustaja, mutten edes haaveile ulkomaanmatkoista. Kotimaassa riittää ihmeteltävää tälle perheelle.[/QUOTE]

Joo, mutta eihän hän meinannut että jatkossakaan uskaltaisi ottaa kuin korkeintaan yhden lapsen mukaan. Normaalit kouluikäiset pärjää siellä ulkomailla todennäköisesti jopa paremmin kuin arkailevat vanhemmat, joten en ymmärrä mikä ongelma voi olla lasten kanssa reissata kun lapsista vain yksi on siinä iässä, että jatkuvaa valvontaa kaipaa. Paitsi jos tosiaan jotain erityislapsia on joukossa.

 

[yksin matkaava]

Onko teillä erityislapsia vai miten ihmeessä tuonikäisten lasten kanssa matkailu voi olla noin vaikeaa? Ja jos teidän lapsenne ovat niin holtittomia ettei kaksi aikuista kykene heitä edes noin isoina valvomaan, miten ihmeessä kehtaatte muiden kontolle heidät jättää?

Kun nyt kerran noin utelet niin kerronpa että sattuu olemaan erityislapsi ja erityispiirteinen lapsi. Kyllä se vähän vaikuttaa moniin asioihin. Ei voi lomia aina varsinaisesti renotuttaviksi kutsua kotimaassakaan.

 

[Rudolfiina]

Tai sitten voi miettiä perhekoon siten, ettei elämä ole vaan ankeaa arkea, jossa mihinkään kivaan ei ole varaa ja muutenkin pinna niin kireällä, että lapsista tarvitsee pitkän hermoloman.

Tää on aina niin kiva kortti vetää esiin. Mitäs ootte hankkinu lapsia plaa plaa plaa...

Ei se sitä rakkautta lapsia kohtaa vähennä jos välillä haluaakin aikaa vain itselleen ja kumppanilleen ihan kaksistaan. Mieluummin niin kuin että viimeisen lapsen muuttaessa pois kotoa huomataan ettei ole mitään yhteistä sen toisen aikuisen kanssa joka siinä samassa huushollissa asuu. Ja sitten aletaan etsiä itseään ja uutta kumppania viiskymppisenä... Huoh...

 

[904534]

Joo, mutta eihän hän meinannut että jatkossakaan uskaltaisi ottaa kuin korkeintaan yhden lapsen mukaan. Normaalit kouluikäiset pärjää siellä ulkomailla todennäköisesti jopa paremmin kuin arkailevat vanhemmat, joten en ymmärrä mikä ongelma voi olla lasten kanssa reissata kun lapsista vain yksi on siinä iässä, että jatkuvaa valvontaa kaipaa. Paitsi jos tosiaan jotain erityislapsia on joukossa.

Määrittelehän mikä on normaali kouluikäinen?? Kouluikäisiä ja aikuisia on monenlaisia luonteita ja temperamentteja. Yksi on uudessa paikassa ihan lukossa ja toinen menee viipottaa minkä ehtii. Kumpikin voi olla silti ihan normaali! Jos koko perhe sattuu olemaan luonteeltaan pidättyväisiä uutta kohtaan niin matkailu vaatii totuttelemista. On monenlaisia asioita, jotka vaativat toisilta enemmän sulattelemista. Liikkuminen tuntemattomassa paikassa, byrokratiat, kieli, mahd. vieraan rahayksikön kanssa pelaaminen jne. Toisille kaikki on leikkiä vaan. Antakaa kaikkien kukkien kukkia!

 

[904534]

Määrittelehän mikä on normaali kouluikäinen?? Kouluikäisiä ja aikuisia on monenlaisia luonteita ja temperamentteja. Yksi on uudessa paikassa ihan lukossa ja toinen menee viipottaa minkä ehtii. Kumpikin voi olla silti ihan normaali! Jos koko perhe sattuu olemaan luonteeltaan pidättyväisiä uutta kohtaan niin matkailu vaatii totuttelemista. On monenlaisia asioita, jotka vaativat toisilta enemmän sulattelemista. Liikkuminen tuntemattomassa paikassa, byrokratiat, kieli, mahd. vieraan rahayksikön kanssa pelaaminen jne. Toisille kaikki on leikkiä vaan. Antakaa kaikkien kukkien kukkia!

Varmaan kokemattomana se sähläämisen pelko lasten silmien edessä pelottaa eniten. Lasten kanssa matkailusta nauttii vasta kun pystyy itse tajuta hallitsevansa uppo-oudot tilanteet. Matkustamista pelkäävät ihan lapsettomatkin ihmiset, joten en ihmettele lainkaan millainen kynnys on lähteä ensimatkalle lasten kanssa!

t:koettu on alkukankeus

 

[viera.s]

Tää on aina niin kiva kortti vetää esiin. Mitäs ootte hankkinu lapsia plaa plaa plaa...

Ei se sitä rakkautta lapsia kohtaa vähennä jos välillä haluaakin aikaa vain itselleen ja kumppanilleen ihan kaksistaan. Mieluummin niin kuin että viimeisen lapsen muuttaessa pois kotoa huomataan ettei ole mitään yhteistä sen toisen aikuisen kanssa joka siinä samassa huushollissa asuu. Ja sitten aletaan etsiä itseään ja uutta kumppania viiskymppisenä... Huoh...

Siis minusta on ihan ok matkustella myös kahdestaan puolison kanssa. Mutta sitä en tosiaankaan ymmärrä, miksi lapsia pitää tehdä niin monta, että arki muuttuu liian rankaksi eikä ole mihinkään kivaan rahaa. Eikö lapsista ole tarkoitus olla iloa? Joskus lapsiperhearjen rankkuus voi yllättää eikä erityislapsen syntymäkään ole valittavissa. Mutta jos on jo todettu, että rankkaa ja köyhää on, niin miksi vielä tehdä lisää lapsia. Ei matkustelu tietenkään ole pakollista, mutta jos se kiinnostaa, niin onhan se nyt melko ankeaa jos kertaakaan ei voi perheen kanssa reissuun lähteä.

Eikä se yksi ulkomaanmatka kahdestaan puolison kanssa kerran kymmenessä vuodessa kuitenkaan paljon lämmitä, jos muuten elämä lasten kanssa on kurjaa.

 

[!!!]

Mitä te niitä karvakäsiä, kameleita ja savimajoja ravaatte mukuloinenne kattomassa? Ei ihme, että takianne tämä maa kuihtuu ja tuotte mukananne ties mitä ruttoa ja satiaisia. Kannattakaa nyt kotimaan matkataloutta kun vielä voitte *&%¤=@ !!

 

[viera.s]

Määrittelehän mikä on normaali kouluikäinen?? Kouluikäisiä ja aikuisia on monenlaisia luonteita ja temperamentteja. Yksi on uudessa paikassa ihan lukossa ja toinen menee viipottaa minkä ehtii. Kumpikin voi olla silti ihan normaali! Jos koko perhe sattuu olemaan luonteeltaan pidättyväisiä uutta kohtaan niin matkailu vaatii totuttelemista. On monenlaisia asioita, jotka vaativat toisilta enemmän sulattelemista. Liikkuminen tuntemattomassa paikassa, byrokratiat, kieli, mahd. vieraan rahayksikön kanssa pelaaminen jne. Toisille kaikki on leikkiä vaan. Antakaa kaikkien kukkien kukkia!

Normaali kouluikäinen ei tarvitse jatkuvaa kädestä pitelyä, ei saa hallitsemattomia raivokohtauksia ravintoloissa, ei sinkoile autotielle holtittomasti ja tottelee vanhempiaan ainakin useimmiten ja tärkeissä asioissa. Normaali kouluikäinen myös uskaltaa vanhempiensa kanssa liikkua vieraassakin ympäristössä.

Muuten voi toki viipottaa pelottomammin tai pysytellä vanhempiensa vieressä, jonkun uskaltaa jättää hetkeksi yksin hotellihuoneeseen tai hotellin leikkipaikalle, toisia alakouluikäisiä ei uskalla. Kaikille normaaleille kouluikäisille kuitenkin riittää jo vähän summittaisempi valvonta, fyysistä hallintaa ei enää tarvita. Joten normaalien kouluikäisten valvontaan riittää kyllä vaikka yksikin aikuinen. Meillä jo 4-vuotias täyttää nämä "kriteerit", mutta tämänikäisissä on toki normaalin rajoissa vielä enemmän vaihtelua ja jotkut 4-vuotiaat voi vielä olla vähän haastavampia matkaseuralaisia.

Lasten ei tietenkään tarvitse osata vielä tilata ravintolassa ruokaa, järjestää kuljetuksia ja matkaohjelmaa saati hoitaa byrokratiaa. Ei heidän ole edes pakko itse tehdä ostoksia, jos eivät halua. Joten heidän on huomattavasti helpompi matkustaa kuin aikuisten, joiden vastuulla nämä ovat. Mutta eihän ole sen vaikeampaa tilata ruokia viidelle kuin kahdelle, en oikeastaan keksi mikä kouluikäisten lasten kanssa matkustamisessa olisi sen vaikeampaa. Tuota yhden mainitsemaa pelkoa lasten edessä sähläämisestä en ymmärrä alkuunkaan, en minä ainakaan lapseni edessä ujostele ja jos jotain sähläisinkin, sille voitaisiin vain nauraa yhdessä.

Mutta aloittajan kaikki lapset eivät olleetkaan normaaleja, joten sen puoleen ymmärrän paremmin perhematkailun haasteet heillä.

 

[M32]

Turha teeskennellä, ette perheloma muistuttaisi yhtään yksin tai kumppanin kanssa matkailua. Perhelomat ovat ryhmämatkailua, jossa edetään aina hitaimman, nälkäisimmän ja väsyneimmän ehdoilla. Kun matkustaa kahdestaan, voi tehdä nopeita päätöksiä, valita tekemiset vapaasti ja sietää tarvittaessa epämukavuutta. Tuossa juuri on reissaamisen suola. Jos pitäisi matkustaa perheen kanssa, voisi yhtä hyvin jäädä kotiin.

 

[maissu]

Ei kaikki jaksa sitä vaivaa ja säätämistä mitä lasten kanssa matkailuun liittyy. Helpompaa on keskittyä itse matkaan ja siitä nauttimiseen ilman muiden kaitsemista. Kas siinä vissi ero. Lasten kanssa mennään todellakin lasten ehdoilla ja paljon siinä voi silloin mennä ohi mistä saisi todella isot kiksit ilman lapsia matkatessa. Kukin voi punnita onko sellainen matka itselleen kaiken sen hinnan väärti vai voisiko lasten kanssa periaatteessa tyytyä viettämään elämyksiä lähempänäkin. Ei kaikki lapset osaa laittaa painoarvoa kovinkaan monille asioille reissunpäällä. Rehellisesti, kuka haluaa istua ulkomailla pelkissä puuhaparkeissa ja lastenruokaloissa? Mennä nyt maailman äärille tarjoamaan lapsille elämyksiä, joita he eivät osaa yleensä hirveästi arvostaa. On tullut nähtyä näitä kulttuurilla lapsensa kyllästäviä matkamammoja, jotka vetävät rääkyvää ja nurisevaa laumaa perässään hymysuin. Parempi olisi ollut monessa tapauksessa jättää katras kotiin...

 

[vierass]

Ihanaa ja nautinnollista lomaa teille! Toivottavasti tosiaan lähdette matkaan. Älä kuuntele noita typeriä arvosteluja.
Miksi sinä vietä.s väität, että ap olisi sanonut, ettei lasten kanssa ole kivaa. Tälläinen ei omaan silmääni osunut. Ymmärän enemmän kuin hyvin, että haluatte matkustaa kaksin. Erityislasten kanssa työskennelleenä voin kuvitella kuinka rankkaa kotona teillä saattaa olla. Ja pieni lepo tulee tarpeeseen!! Ja kokemuksen puute ulkomaanmatkailusta on täysin ymmärrettävä syy.

Mutta mikä hienointa, ymmärrätte ottaa aikaa itsellenne ja pitää huolta parisuhteestanne. Valitettavan moni perhe/pariskunta ei ymmärrä vaalia parisuhdettaan. Ja Hups, muutaman vuoden päästä koittaakin ero, kun on hoidettu vaan lapsia.

Ai että mun veri alkaa aina kiehumaan, kun tänne tulee näitä turhantärkeitä äitejä neuvolaan muita.
Ette todellakaan ole tilivelvollisia matkan syistä ainakaan täällä palstalla, korkeintaan omille lapsille.