Toggle sidebar

Mikä saa ihmiset tuunaamaan ihanat vanhat huonekalut masku/jysk/ikea tusinatavararaksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minävain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"minävain"

Vieras
Onko täällä ketään muuta, jolle tulee puistatuksia, kun näkee jossain sisustuspalstalla, blogissa tms. jonkun hienon vanhan huonekalut, joka on sitten huolella hioen tuunattu valkoiseksi ja haettu tarjoustalosta uudet nupit/helat? Miksi pitää tuhota hienoja huonekaluja, miksi ei voi hakea Maskusta valmista roinaa?
 
Oishan se pitänyt arvata, että täällä on vain näitä maalaisromanttisia tuhoajia. Siinä on romantiikka kaukana, kun te tuhoatte meidän isovanhempiemme historiallista perintöä.
 
Siis puinen huonekalu huolella hiottu ja maalattu valkoiseksi. Ei kai se ole mitään tusinatavaraa. Varsinkaan jos jälki on tehty huolella.
Ne ikean ym levyhärpäkkeet on tusinakamaa.
 
No, jos se vanha roina toukkineen ja lahoineen olis muussa tapauksessa mennyt kaatikselle niin mikä paha siinä on jos ihmiset tuunaa ne mummojensa kapistukset justiin semmoisiksi miksi ite haluavat?

Hoida sinä omien mummojesi roinat sitten mieleiseesi malliin.
 
Aika aikaansa kutakin. 60-70-luvuilla maalailtiin niitä perintösenkkejä punaisiksi ja turkooseiksi. Nyt on vuorossa valkoinen. Joskus se vielä huvittaa ja kiroiluttaa jälkipolvia. Mutta ylipäätään hienoa, että vanhat huonekalut pysyvät käytössä. Omiani kyllä arvostan liikaa sooloillakseni niiden kanssa.

Ja uusia täyspuisia lipastojahan muuten saa vaikka mistä. Sieltä ikeastakin.
 
[QUOTE="alkup.";30712538]Oishan se pitänyt arvata, että täällä on vain näitä maalaisromanttisia tuhoajia. Siinä on romantiikka kaukana, kun te tuhoatte meidän isovanhempiemme historiallista perintöä.[/QUOTE]

Meillä ei ainakaan ole maalaisromanttinen sisustus. Aika rajoittunut näkökanta, jos sinusta valkoiset huonekalut kuuluu vain maalaisromanttiseen kotiin.

Ainiin, oma mummo (70 v), just hioi ja maalasi oman perintölipastonsa valkoiseksi.

Sinä itse voit vaikka nukkua siinä 100 vuotta vanhassa kämäsessä ja paskanruskeassa siskonpedissä jos haluat, perinnön ja muiston nimissä. Me muut voidaan mennä elämässä eteenpäin. Mummon lipasto se silti on, oli sen väri mikä tahansa.
 
[QUOTE="Pippuriina";30712568]

Ja uusia täyspuisia lipastojahan muuten saa vaikka mistä. Sieltä ikeastakin.[/QUOTE]

Ikean "täyspuiset" lipastot ei nyt todellakaan pärjää oikeasti vanhoille täysipuisille lipastoille, jotka käsityönä tehty laatutavarasta eikä massatuotantona.. :D Jos nykyään haluat oikeasti laadukkaan täyspuisen huonekalun, niin kyllä se melkeinpä on teetettävä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .....:
Ikean "täyspuiset" lipastot ei nyt todellakaan pärjää oikeasti vanhoille täysipuisille lipastoille, jotka käsityönä tehty laatutavarasta eikä massatuotantona.. :D Jos nykyään haluat oikeasti laadukkaan täyspuisen huonekalun, niin kyllä se melkeinpä on teetettävä.
Click to expand...

Eikä saa teettämälläkään. Nykyajan metsissä ei enää kasva samanlaista puuta kuin entisaikaan. Mutta taas vastaavasti ne sata vuotta vanhat käsityönä tehdyt lipastot lonksuvat vähän sieltä täältä ja ovat usein olleet ulkoruokinnassakin. Sanoisin, että useimpien meistä käyttöön välttää laatunsa puolesta vallan hyvin joku Ikean kalliimmasta päästä ostettu tai Laulumaan tms. lipasto

Erikseen sitten, jos tunne- tai periaatesyistä haluaa vanhaa. Mutta silloinkaan en tajua, miksi sen pitää näyttää uudelta.
 
Usein ne vanhat tuolit ja lipastot ja arkut sun muut ovat upeita ja arvokkaan näköisiä, ja niitä saisi kunnostettua myös vaalien niiden alkuperäistä mallia. Villitys on vaan tehdä siitä vanhasta juuri samannäköinen, kuin ne ikean ja jyskin halvat kamat on, vaikka sitä ikeaa ja jyskiä ja niiden laatua niin kovasti halveksutaankin.
 
[QUOTE="Pippuriina";30712572]Maalaatsä lahoja ja toukkaisia huonekaluja? Tuo on kyllä jo aitoa kierrätyshenkeä.[/QUOTE]

No. Mulla on 1800-luvulta oleva piironki, josta joku tupajumi oli yhden seinän syönyt vallan pehoksi. Isäni entisöi sen, korvasi täysin pilalle menneitä osia uusilla, mutta siis, sitä ei maalattu valkoiseksi vaan entisöitiin huolella. Haluttiin näin tehdä koska se oli suvussa olleen puusepän tekemä, ja sillä oli tunnearvoa. Piironki oli vain pitkään ollut lämmittämättömässä tilassa ja sen vuoksi kärsinyt.

Ja sitten meillä on myös 1700-luvulta oleva puusohva/sänky, joka on nimenomaan hiottu ja maalattu. Se oli maalattu maalaamisen päälle, kun sitä hiottiin, alkuperä paljastui nimenomaan valmistustekniikan perusteella. Sitä ei ole entisöity mitenkään ammattitaitoisesti, vaan ns. ihan ite, ja tuolla se nyt palvelee huonekaluna. Ei se nyt ikealta näytä, mutta ehkä jonkun omistautuneemman herkkää silmää voisi häiritä. Toisaalta, se oli kaatikselle menossa ja sitä säilytettiin kosteassa tilassa, jossa se olisi piankin mennyt kokonaan pilalle, jollei sille olisi jotain ryhdytty tekemään. Joten...
 
Olen samaa mieltä, ettei kaikista ole tuunaamaan ymmärryksellä. On toki huonekaluja, joiden arvo on nolla ja kunto niin huono, ettei ihan kaikkea voi alkuperäisenäkään säilyttää, mutta mitä enemmän kyse on aikakautensa tyylipuhtaasta edustajasta, keräilykohteesta ja jonka arvo nousee ajan patinasta, sen varovaisempi pitäisi olla.

Mummoltani jäi, ei kovin iäkäs (noin 80 vuotta vanha) ruokasalin kalusto, jonka arvo oli keräilijälle juuri sen käsittelemättömyydessä. Sain sen myytyäni hyvät rahat, koska keräilijä sanoi kyllä tuunattuja löytyvän helposti ja niiden arvo silloin siis nolla. Joten jos ei itse ole asiantuntija kannattaa tarkistaa, jos hiukankin epäilee voisiko huonekalu olla jo arvokas sellaisenaan. Esim. sellakka on niin upea pintakäsittely, että jos joku ei sitä tunnista, niin kyllä minullekin tulee surku jonkun tumpelotuunaajaan vetäessä sen peittoon maaleilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no jaa:
No. Mulla on 1800-luvulta oleva piironki, josta joku tupajumi oli yhden seinän syönyt vallan pehoksi. Isäni entisöi sen, korvasi täysin pilalle menneitä osia uusilla, mutta siis, sitä ei maalattu valkoiseksi vaan entisöitiin huolella. Haluttiin näin tehdä koska se oli suvussa olleen puusepän tekemä, ja sillä oli tunnearvoa. Piironki oli vain pitkään ollut lämmittämättömässä tilassa ja sen vuoksi kärsinyt.

Ja sitten meillä on myös 1700-luvulta oleva puusohva/sänky, joka on nimenomaan hiottu ja maalattu. Se oli maalattu maalaamisen päälle, kun sitä hiottiin, alkuperä paljastui nimenomaan valmistustekniikan perusteella. Sitä ei ole entisöity mitenkään ammattitaitoisesti, vaan ns. ihan ite, ja tuolla se nyt palvelee huonekaluna. Ei se nyt ikealta näytä, mutta ehkä jonkun omistautuneemman herkkää silmää voisi häiritä. Toisaalta, se oli kaatikselle menossa ja sitä säilytettiin kosteassa tilassa, jossa se olisi piankin mennyt kokonaan pilalle, jollei sille olisi jotain ryhdytty tekemään. Joten...
Click to expand...

Mulla on ihan vastaavia esimerkkejä. Oon entisöinyt yhden sängyn itse, ja se odottaa valkoista viimeistelymaalia. (alkuperäinenkin pinta oli valkoinen) Ja tupajuminkin tuhoja olen korjaillut, mutta sitä kapinetta en vetänyt valkoiseksi.

Nämä ovat aina tapauskohtaisia juttuja. On oikeaa antiikkia ja sitten on niitä 40-luvun puusohvia, joilla on korkeintaan tunnearvo. On laatutyötä ja sitten sellaista tavan tallaajan tekemää huonekalua. Laatutyökin klonksuu kun on ollut ulkovajassa. Välillä se valkoiseksivetäminen on ihan fiksu veto. Mutta tunnen myös ihmisiä, jota kysyvät joka ainoasta romppeesta "mikset maalaa valkoiseksi?". No siksi, että se on ollut 160 vuotta ruskea, ja siinä on tosi hienot koristemaalaukset, kun tarkemmin katsot.
 
Meidän moderiin ja vaalean sisustustyyliin ja -makuun ei sovi vanhanaikaiset tummat kalusteet, joten parempi sitten vissiin viedä kaatopaikalle, kun tulevia perintöjä tullaan saamaan.
 
Mutta siis, vaikka mulla nyt nää pari vanhaa esinettä täällä ikeoiden maskujen askojen ja jyskien joukossa on, niin en itse lähtis tuomitsemaan heitä jotka tuunaa vanhan roinansa tyylillä millä hyvänsä.

Onhan niitä keräilijöitä juu. Mutta oikeesti, ei niitä ihan joka oksalla kasva, ja nykyään tota roinaa jo 1800-luvultakin on niin paljon nurkissa, että siitä on keräilijöillekin ylitarjontaa. Joten, jos ei energiat riitä Sen Oikean IsorahaKeräilijän etsintään, jos vanhassa huonekalussa on jotain miellyttävää tai vaikka muistoarvo, niin ei muuta kun maalisuti käteen ja tuunailemaan semmoiseksi mikä itseä miellyttää. Vaikka maalais raidalliseksi, koristelisi sekä tähdillä ja vaikkapa sirpillä ja vasaralla... roina on lopultakin vaan roinaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaatopaikalle vain:
Meidän moderiin ja vaalean sisustustyyliin ja -makuun ei sovi vanhanaikaiset tummat kalusteet, joten parempi sitten vissiin viedä kaatopaikalle, kun tulevia perintöjä tullaan saamaan.
Click to expand...

No jos maku on moderni, niin ei niitä kiemuraisemman sorttisia perintökaluja tietenkään kannata jättää nurkkiin pyörimään. Ei niistä millään pintakäsittelyllä mieleisiä tule.

Mutta ehjien huonekalujen paikka ei ole kaatopaikalla, joten kannattaa kysyä toimintaohjeet omasta kunnasta, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Voi tulla kalliiksi se kaatopaikkakäynti muuten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaatopaikalle vain:
Meidän moderiin ja vaalean sisustustyyliin ja -makuun ei sovi vanhanaikaiset tummat kalusteet, joten parempi sitten vissiin viedä kaatopaikalle, kun tulevia perintöjä tullaan saamaan.
Click to expand...

Mutta, jos sinulla ei ole jotain tunnearvoa niille huonekaluille, niin miksi et yrittäisi myydä niitä perintökaluja, jos joku vaikka arvostaisi sellaisenaan, ja vasta sitten maalailisit, jos ei kenellekään kelpaa. Myymällä voit saada rahat ostaa sen puuvalmiin tai valmiiksi maalatun uuden, jolloin säästyt paljolta työltäkin. Toki se valkoiseksi maalaaminen on parempi vaihtoehto kuin kaatopaikka.

Ehkäpä itselläni tässä puistattelussa piilee pieni katkeruus. Setäni oli polttanut kaikki mummolani oikeasti vanhat huonekalut 70-luvulla, kuvitellen että ei niillä ole mitään arvoa. Eli perintönä en tule mitään vanhaa saamaan, vaan kaikki täytyy itse etsiä.
Nyt kun näkee, että jollakin on ollut käsissään jokin upea vanha huonekalu, niin ei voi ymmärtää miksi se tuhotaan.
Ja kyllä minäkin huoletta sen kasari mäntypöydän voin hioa ja maalata valkoiseksi ja siinä tuhoutuu omien lapsenlapsieni mummojen historia.
 
Eihän tässä maailmassa mikään oikeasti säily, jos siitä ei koko ajan huolehdi.

Kauheata olisi jos maailman kaikki vanhat tavarat täytyisi jokaisen edelleen säästää...

Se kulkee keveiten jolla on kevein reppu... :D
 
[QUOTE="alkup.";30712677]Mutta, jos sinulla ei ole jotain tunnearvoa niille huonekaluille, niin miksi et yrittäisi myydä niitä perintökaluja, jos joku vaikka arvostaisi sellaisenaan, ja vasta sitten maalailisit, jos ei kenellekään kelpaa. Myymällä voit saada rahat ostaa sen puuvalmiin tai valmiiksi maalatun uuden, jolloin säästyt paljolta työltäkin. Toki se valkoiseksi maalaaminen on parempi vaihtoehto kuin kaatopaikka.
[/QUOTE]

On minulla tunnearvoa yhteen pappani tekemään sivustavedettävään puusohvaan, joka on tällä hetkellä lähes seitsemänkymppisen äitini kodissa. Siinä on jo nyt useampi maalikerros päällä, joten ei sitä ainakaan pahempaan kuntoon saa tuunattua, jos sen joskus omaan kotiimme saamme perinnönjaossa.
 
[QUOTE="Pippuriina";30712671]No jos maku on moderni, niin ei niitä kiemuraisemman sorttisia perintökaluja tietenkään kannata jättää nurkkiin pyörimään. Ei niistä millään pintakäsittelyllä mieleisiä tule.

Mutta ehjien huonekalujen paikka ei ole kaatopaikalla, joten kannattaa kysyä toimintaohjeet omasta kunnasta, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Voi tulla kalliiksi se kaatopaikkakäynti muuten.[/QUOTE]

Eiköjän joku perikunnan jäämistöjä ostava tule hakemaan pois tai sitten kierrätyskeskuksesta, jos itsellä ei ole käyttöä. Jos menee vaikeammaksi, niin sitten polttaminen on yksinkertaisinta.
 
No hemmetti. Eikö jokainen saa tavaroillaan tehdä mitä haluaa? Sinä ehkä pidät vanhasta tyylistä, joku toinen haluaa säilyttää sen mummon vanhan senkin mutta eri värisenä - mitä väliä? En ole koskaan ymmärtänyt ketä kiinnostaa jonkun toisen sisustukset niin että niistä pitää kiistellä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa