Mikä on SINUN käsityksesi helvetillisestä aamusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Chocolatte
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Chocolatte

Aktiivinen jäsen
13.05.2007
2 239
0
36
tänään kyllä kaikkein pahin ikinä.. Huonosti nukuttu yö; sen aiheuttamia pääkipuja; mahakipuja ja -kaasuja, jotka saa haukkomaan henkeään.. Telkkari tai digiboksi sekos kesken lastenohjelmien niin nehän meni ihan hyperaktiivisiksi. Hyppivät suunnilleen seinille, kiljuivat ja tappelilvat. Sitten niille piti alkaa vaihtamaan vaatteita. taas piti ääntään korottaa ennen ku esikoinen uskoi ja alkoi pukea. Keskimmäisen vaihdoin ensin. Meidän makaronimanne. Ihana sitä siinä sitte yrittää pukea kun löysäili mitä erikoisimmissa asennoissa. Vauva roikku jalassa. Vauvan pukeminen oli vielä pahempi taistelu. Se harrastaa sellasta että vetää ittensä mutkalle ja sitte taas suoraksi kun saanu hetkutettua ittensä ihan kummalliseen asentoon. Sitten se on siinä ihan jäykkänä ja vähän sätkii . Niin ja tietenkin kiljuu ja huutaa. Ihana sitäkin pukea. :heart: :kieh: No nyt seuraava erä: ulkovaatteiden pukeminen... |O :(
 
se että saisin kuulla että joku läheiseni on kuollut olisi helvetillinen aamu.
kun meidän poika meinasi viime kesänä hukkua olen iloinnut jokaisesta sekasorrosta ja tappelusta sen jälkeen koska olemme yhdessä ja kokonainen perhe.
 
Mul on kyl ollut ihan rauhallinen aamu, vaikka se ei ihan kivasti alkanut. Heräsin siihen kun neiti 1,5v pissasi hihalleni, vaippa oli liian täynnä imeäkseen pisut.

Mä oon aamuihmisiä, joten harvoin aamut on helvetillisiä, mut kauhinta on kauhea kiire ja jos siihen lisää vielä kaikki mahdolliset eritteet väärissä paikoissa, niin eiköhän se siitä tule.
 
se että tietää että myöhästyy töistä jos just nyt ei nouse ylös... pahinta maailmassa!!
miks ei saa nukkua niin paljon ku huvittaa? mihin tää maailma on menossa?! |O
 
tänään taas sellainen...kun täs rv 36 ei enää jaksa itse herätä elämään.Kolme poikaa herää sillä sekunnilla,kun sängystään ylös nousevat.Ei ole siis meillä lähtöä mihinkään,koska on syysloma.En jaksa tehdä mitään,kävellä mihinkään.Autossa bensaa vaan neuvolareissuun,ei rahaa...
Ja kaikki poikamme ovat perineet kovan ääneni ja sitten ne puhuvat toisilleen tai mulle kovalla äänellään yhtäaikaa.Ja mä voisin mennä hiljaiseen huoneeseen ja vaan olla.Haaveilen jo synnärille pääsystä,ainakin saisin olla 2 vrk erossa tästä hulabaloosta...Ja ruoka tulisi valmiina tarjottimella.
 
Tämä on tositapahtuma muutaman vuoden takaa:
Nukuin eka pommiin, ja juoksin koirien kanssa vesisateeseen henkihieverissä. Ulkona ollessa oli työpaikalta soitettu. Soitin sinne takasin, ja tilanne siellä oli katastrofaalinen; yöllä oli ollu myrsky, mikä oli katkassu sähköt koko kaupungista, ja töissä oli tietokoneet ja ohjelmat kaatunu sen takia. Että pääsisinkö minä aiemmin tulemaan?
Aloin laittutumaan töihin. Vasta hiusten laiton lomassa muistin, että meillähän on kerrostalossa JUST TÄNÄ AAMUNA vesikatkos saunarempan takia. No, pakkasin meikit ja hammasharjat ym kassin ja poljin 4km vesisateessa töihin. Äkkiä pukuhuoneilla sutasin hiuksia ja tälläsin naaman kuntoon ja painuin työpaikalle. Aamun juoksin kun pikkuelukka, että saadaan pulju auki, esimies rukkasi koko aamun koneita, ja minä tein sekä kassan, keittiön että esimiehen aamuhommat...
Kaikki meni sinä päivänä muutenkin ihan perseelleen, sain niin paljon sotkua aikaiseksi, että olis ollu parempi jäädä jo kotiin peiton alle. Vuoropäällikön kanssa todettiin työpäivän jälkeen, että noh, hengissä selvittiin kuitenkin. Ikimuistoinen päivä!
 
Helvetillinen aamu on sellainen että lapsi on kussut sänkyyn ja rääkyy. Koirilla on ripuli ja ne on oksentaneet ja paskantaneet joka paikkaan. Itse ei ole nukkunut kunnolla ja päätä särkee ja sitten huomaa että jumalauta, kahvi on loppu |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja tulikellukka:
Haaveilen jo synnärille pääsystä,ainakin saisin olla 2 vrk erossa tästä hulabaloosta...Ja ruoka tulisi valmiina tarjottimella.

Minäkin haaveilen joskus ihan samasta, vaikka ei kyllä todellakaan ole paras aika saada lisää lapsia... En usko että minu lapsiluku kummiskaan vielä täytty. Pakko se on saada vielä kerran kokea raskaus ja synnäri... :heart:
 
No se on sellainen, että aamurääkymisiin kun herään, en ole nukkunut yöllä juuri ollenkaan...saan repiä silmäni auki...puhun rumia jo siinä noustessa ja saan pian huomata että molemmilla nuorimmaisilla on vaipat valskanneet ja sängyt märkinä...pesujen ja vaatteidenvaihdon ja sänkyjen putsaamisten jälkeen raahaudubn keittiöön, kaikki muksut kitisee, vinkuu, tappelee, roikkuu lahkeissa...ja huomaan, ettei ole enää yhtään kahvia!! AAAAAAAAAArrrrrrgggggghhhhhh...
 
Helvetillistä on jos poikaa herättäessäni huomaan että sälli on kipeenä enkä voi viedä häntä hoitoon. Meillä kun kotiin kipeän lapsen kanssa jää isä joka lähtee töihin kun minäkin vielä nukun. Työmaat on usein sen verran kaukana ettei ehdi kotiin niin nopeasti että minä ehtisin ajoissa töihin ja ajoissa mun on siellä oltava. Onneksi poika on harvoin kipee =)
 

Yhteistyössä