Mikä on oikea päätös? Lapsi asiaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eeejoo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eeejoo

Vieras
Mies haluaa lisää lapsia.. Minä en oikein tiedä.. Välillä on päiviä kun ajattelen että nämä kaksi riittää oikein hyvin. Sitten taas on niitä päiviä kun kaipaan kolmatta lasta ihan hurjan paljon. Ota nyt siitäkin sitten selvää. Mitään plussat/miinukset listaa on mun mielestä turha tehdä koska ei asioita vaan voi verrata keskenään. Jotkut asiat painaa enemmän kuin toiset.

Aika paljon musta tuntuu siltä etten mä edes ansaitse lisää lapsia, tai että mun ei pitäisi hankkia lisää kun en mielestäni ole ollut tarpeeksi hyvä äiti.

Musta tuntuu että olen syyllinen siihen ettei esikoisen oppimisvaikeuksia tunnistettu ajoissa. Kai mun olisi pitänyt osata nähdä ettei kaikki mene niinku pitää ja kovemmin vaatinut asioiden selvittelyä.

Tai sitä että toisen lapsen hampaat tuntuu jatkuvasti reikiintyvän vaikka kaikki tehdään ohjeen mukaan. Onneksi vaikuttaa siltä että maitohampaat on vaan jotenkin tosi "huonot" kun ei rautahampaisiin ole koskaan reikää ainakaan vielä tullut..
Tämäkin tuntuu siltä että on mun syytä vaikken osaa selittää miksi se olis mun syytä.

Mä oon kova huolehtimaan mä huolehdin lapsistani, vanhemmistani, isovanhemmistani sekä sisaruksistani. Mietin miten mun pää kestää jos olis vielä yks josta olla huolissaan?

Ja kun mä kerron miehelle näistä asioista se sanoo, "kyllä mä autan sua kaikessa". Mutta ymmärtääkö se että ei se kaikessa voi auttaa vaikka kuinka haluais. Ei mies voi olla joka asiassa ja joka paikassa aina. Kyllä siinä on liian iso taakka yhdelle ihmiselle kannettavaksi.

En mä tiedä enää mitä mä tässä selitän ja mietin.. En vaan tiedä. Yhtenä päivänä oon kyllä ja toisena että ehdottomasti ei.
 
En osaa auttaa asiassa, mutta minusta kolmas lapsi on ollut kaikkein helpoin hoidettava. Moni tuttavanikin on sanonut samaa. Kolmannesta osaa kuulemma jo nauttia. Jotenkin sitä ehkä luottaa enemmän omaan kykyyn olla vanhempi, tai jotain.

Ja tuohon stressaamiseen totean, että hellitä vähän! Jos kannat vastuuta kaiken maailman asioista, saat huolehtia niistä maailman tappiin tai oman jaksamisen loppumiseen asti. Eikä tämä ole mikään vitsi!
 
Jos stressaat jo nyt noin paljon, mieti, miten paljon stressaat, jos saat taas lapsen. Päätös oin tietenkin sinun, mutta itse en tuollaisessa tilanteessa lasta tekisi. Mielestäni lapsi kannattaa "hankkia" vasta silloin, kun on täysin varma, eikö missään nimessä, jos joka toisena päivänä sen haluaisi ja joka toisena päivänä ei.
 
Tuo oli multa huonosti/väärin ilmaistu että yhtenä päivänä haluan ja toisena ei. Haluan lapsen kyllä kokoajan. Mutta sitten on asioita jotka saa sitten miettimään että VOINKO mä sen lapsen antaa tulla. Selvitäänkö me siitä. Joskus tuntuu että olis helpompaa jos sattuis vahinkoraskaus ei tarvis erikseen mitään miettiä ja vatvoa asioita. Tilanne on vielä siitäkin hankala että se on joko nyt tai ei koskaan.
 
Minusta kuulostaa siltä viestiesi perusteella ap. että kuvittelet olevasi vastuussa kaikesta. Jos hellität hieman, mitä voisi tapahtua? Eihän se mies ole mikään auttaja, vaan tasavertainen vastuullinen vanhempi. Ja pystytkö jotenkin vaikuttamaan huolehtimalla sisarustesi tai vanhempiesi tekemisiin? Tuskinpa. Voisin kuvitella että olet sellainen tunnollinen ja herkkä ihminen joka haluaa pitää langat käsissään. Osuiko yhtään?:)
 
Otsikon kysymykseen, ei varmasti ole mitään oikeaa tai väärää. Kannattaa toki miettiä raha-asioita jne, jos esim nytkin on tiukkaa niin miten pärjäätte sitten kun tarvisi isomman auton, asunnon ja maksaa harrastukset ja ajokortit kolmelle. Puhumattakaan lomamatkoista, linnanmäestä, ravintoloista jne. Meillä kuopus (kolmas) on vielä niin pieni että hänestä ei juurikaan missään mene maksua mutta sitten kun alkaa mennä niin kyllähän se pihiä äitiä kirpasee entistä enemmän. Meillä on silti ihan hyvä taloudellinen tilanne.
Rehellisesti sanoen kyllä mä välillä vauvavuoden aikana mietin miten paljon helpompaa elämä olisi jos olis vaan nuo isommat. Nykyään kun kuopus on vajaa 2v niin olen pelkästään iloinen tuosta taaperosta joka on kyllä sellainen sydäntenmurskaaja että melkeen joka päivä ihmettellään miehen kanssa miten meillä voi olla noin ihana lapsi. Meidän tapauksessa siis tämä on ollut oikea valinta. Tietysti lapsi olisi voinut olla myös vaikak kehitysvammainen jne, en kertakaikkiaan tiedä miten oltais silloin pärjätty.
 
Herkkä olen kyllä ja olo on epämukava jos en tunne että mulla on tilanne hallinnassa.

En tietenkään pysty vaikuttamaan toisten ihmisten tilanteeseen huolehtimalla. Mutta se vaan on sielä se huoli niinku mä tiedän että nekin huolehtii minusta.

Pitäis vaan osata ottaa rennommin...
 

Yhteistyössä