Mikä on lasten kanssa raskainta aikaa?

[mitähän tästä tulee]

..Siis ikäkausittain-- vauva, taapero, leikki-ikäinen ja siitä ylöspäin jne...
Miksi? Miten helpotti?

 

[äitee]

Mulle on kokeneemmat kertoneet että ei se helpota ennenkuin muuttavat kotoa. Ja sittenkin äitin sydän jatkaa välillä murehtimista, mitenkä niillä menee.

 

[2 ipanaa]

kaikki, ei tää helpota ikinä varmaan....

 

[Keittiönoita]

Aika ennenkuin lapsi oppi ymmärtämään ja tuottamaan puhetta.

 

[Pessi]

Meillä oli eka vuosi raskainta tähän asti. Nyt elo on kuin unelmaa siihen verrattuna Lapsella allergioita, joita ei osattu heti hoitaa. Nukkui huonosti, oli itkuinen ja kiukkuinen tietysti. Väsymys oli ihan kamalaa.

 

[äiskä]

Riippuu niin lapsesta. Mutta väittäisin, että uhma-ikä on yksi hankalimmista.

 

[Yksvaan]

Mulle 1-3v, sen ajan sais joku toinen hoitaa ja sen jälkeen palauttaa =)

 

[vieras]

uhmaikä on aika haastavaa. odotan innolla murrosikää

 

[Tallu -]

Jokaisessa iässä on se oma hohtonsa ja huolensa. Näin mä ajattelen tässä vaiheessa, kun lapset ovat 8-14 -vuotiaita. Pienet lapset, pienet murheet - isot lapset, isot murheet.

 

[Jahvetti]

Mulle on kokeneemmat kertoneet että ei se helpota ennenkuin muuttavat kotoa. Ja sittenkin äitin sydän jatkaa välillä murehtimista, mitenkä niillä menee.

Yhdyn tähän.

Pienet lapset-pienet murheet
Isot lapset-isot murheet

Kyllä se niin on :/

 

[3 pojan äiti]

Musta tää helpottaa jatkuvasti, pienet nyt reilu 2-vuotiaita, isompi jo 5. Meillä raskainta aikaa on se kun kaikki sairastavat. Tulee ja menee nämä vaiheet.

 

[ap]

Aika ennenkuin lapsi oppi ymmärtämään ja tuottamaan puhetta.

Näin mäkin tahtoisin uskoa... Esikoinen on nyt 1-v ja jostain syystä tuntuu kovin raskaalta. Ymmärtää mut ei sit kuitenkaan.

 

[Äippä x3]

Mulle tähän menessä on varmaan juuri tuo yhdistelmä. Siis yksi lapsista vauva, toinen taapero ja komas leikki-ikäinen. Mutta kyllähän ne siitä kasvaa. Sitä murrosikää odotelessa...

 

[Tiimarinvihko]

taaperoikä. Tosin enhän mä tiedä vaikka pahin ois vasta eessä, tyttö nyt 3v.

 

[sipsi]

jassoossia-aika on kullannut muistot varmaan, mutta nyt tuntuu, että tää esiteinin (kohta 12v, tyttö ) äitinä olo on välillä aika, hmmm, p.erseestä

Iloinen naurunaama on hävinnyt, sen huoneeseen on muuttanut silmiä pyörittelevä, äidin vanhanaikaisuutta alati ihmettelevä ilmestys...

 

[äiti]

Murrosikä. Mulla yksi murrosikäinen ja kolme uhmaikäistä. Pienten kanssa kyllä pärjää.

 

[ap]

No, vielä pieni jatkokysymys-- mistä voimia kohdata jokaiseen ikäkauteen liittyvät ongelmat, mitkä milloinkin? Tai siis, miten pidätte omasta jaksamisestanne huolta?

 

[hekla]

Mulle on kokeneemmat kertoneet että ei se helpota ennenkuin muuttavat kotoa. Ja sittenkin äitin sydän jatkaa välillä murehtimista, mitenkä niillä menee.

Yhdyn tähän.

Pienet lapset-pienet murheet
Isot lapset-isot murheet

Kyllä se niin on :/

peesi.

 

[vieras]

Esikoisen kanssa oli vauvaikä raskainta. Uhmaikä ei läheskään siihen verrattava. Lapsi on nyt 5v.
Kuopuksen vauva-aika ei ollut raskas. Uhmaikä on vasta tuloillaaan, joten siitä en vielä tiedä.

 

[vieras]

meillä vauva aika ollut ehdot. raskainta jokasen kolmen lapsen kanssa

 

[vierailija]

Jokaisessa iässä on se oma hohtonsa ja huolensa. Näin mä ajattelen tässä vaiheessa, kun lapset ovat 8-14 -vuotiaita. Pienet lapset, pienet murheet - isot lapset, isot murheet.

Näin minäkin uskon. Esikoiseni on nyt 6v, ja ne raskaat asiat vain muuttuvat lapsen kasvaessa. Onneksi vanhemmatkin saavat kasvaa siinä samalla, muuten varmasti pimahtaisimme lapsen tullessa murrosikään

 

[yökkö]

Mulle on kokeneemmat kertoneet että ei se helpota ennenkuin muuttavat kotoa. Ja sittenkin äitin sydän jatkaa välillä murehtimista, mitenkä niillä menee.

Yhdyn tähän.

Pienet lapset-pienet murheet
Isot lapset-isot murheet

Kyllä se niin on :/

Tämä on aivan totta.

 

[ap]

:O mua kyllä pelottaa ihan kamalasti, voiko tätä enää perua?

 

[Tallu -]

No, vielä pieni jatkokysymys-- mistä voimia kohdata jokaiseen ikäkauteen liittyvät ongelmat, mitkä milloinkin? Tai siis, miten pidätte omasta jaksamisestanne huolta?

Minusta voimia saa siitä, että itsekin kasvaa lapsen mukana. Vanhemmuus muuttuu ja sitä vaan osaa ottaa asiat asioina sitten, kun ne tulevat eteen.

 

[Mrs Spongebob]

Omani kanssa alku oli vaikein- poitsu kun oli koliikkivauva, huusi yöllä ja huusi päivällä. Elämä helpottui huomattavasti siinä vaiheessa kun poisu rupesi nukkumaan pitempäänkin kuin vain 3tuntisia pätkiä.

Uhma-raivareiden sietäminen on piece of cake verrattuna siihen loputtomalta tuntuvaan valvomiseen, jolloin oli niin väsynyt ettei enää tilaisuuden tullen pystynyt nukkumaan.