Mikä oikein eskarissa mättää?

[äiti huolissaan]

Lapsi on nyt käynyt kuusi viikkoa eskaria ja edelleen päivittäin tai joka toinen päivä reissarissa on terveisiä että lapsella on ollut vauhdikas ja vaikea päivä. Miksi lapsi ei voi olla kunnolla eskarissa?
Hänellä on ADHD ja lääkettä hän syö päivittäin, silti tulee vain jatkuvasti "jobin postia" eskarista.

Hyvä että asiasta laitetaan tietoa, mutta silti ottaa päähän ja pahasti kun tenava on ihan mahdoton eskarissa. Hänellä on toki aina kestänyt aikansa tottua / sopeutua uuteen paikkaan, mutta saisi jo kumminkin silti alkaa jo tahtia hillitsemään ja olla kunnolla.

Ja joskus tuntuu, että kaikkein parhaiten lapsi käyttäytyy kotona, kun saa elää oman rytminsä mukaisesti + olla tutuissa ympyröissä.

Tiedän myös senkin, että pakkohan lapsen on edes jotenkin oppia toimimaan toisten ihmisten kanssa, vaikka ei hänestä tarvitsekaan tulla yltiösosiaalinen tyyppi. Kuitenkin pohdin myös sitäkin, että olisiko lapsen parempi ( sitten kun aika on sopiva ) käydä koulu kotona. Ei tulisi sitten ainakaan jatkuvasti palautetta lapsen mahdottomasta käytöksestä.

Olen lapsenkin kanssa jutellut, että miten eskarin käymistä voisi parantaa / helpottaa kohdallasi? Mutta ei lapsi siihenkään osaa mitään vastata.

 

[hm]

en tiedä. ajatteletko että hänestä tulee peräkamarin poika ja elätät lopun ikää?

 

[Draumsyn]

Voimia sinulle! Muuta en oikein osaa sanoa.

 

[halipupu harmaana]

Oletko kirjoittanut samasta lapsesta aikaisemminkin tänne? Tuli vaan tuosta koulun käymiseestä kotona mieleen, että on tästä aikaisemminkin juteltu täällä. Onko ryhmän koko normaali vai pienempi kuin vaikka 21? Luultavasti iso ryhmä jo sinällään aiheuttaa lapselle ongelmia ja jos vielä aikuiset vaihtuvat ja on sijaisia, niin vaikeammaksi käy. ADHD-lapsi pitää ottaa suunnitellusti huomioon eskarin arjessa ja siihen opettajat voivat tarvita ammattilaisen apua vaikka terveyskeskuspsykologilta tai muulta ihan ADHD lapsiin erikoistuneelta ihmiseltä. Jaksamista!

 

[alkuperäinen]

hm, olen sitäkin miettinyt, että jos lapsi ei nuorena tai nuorena aikuisena tunnu elämässä selviävän, nin asukoon sitten meidän kanssa. eipähän ole sitten jatkuva huoli, että missä lapsi menee ja mitä hän milloinkin tekee? hän vain jo - näinkin pienenä - vaikuttaa mahdollisesti siltä, ettei hän pärjää koskaan yksikseen ja opi huolehtimaan itsestään.

draumsyn, kiitokset!!

halipupu, olen kirjoitellut tästä asiasta aiemminkin. lapsi käy nyt pienryhmässä (10 lasta) eskaria, tosin ryhmän muutkin pojat ovat vilkkaamman sorttisia. ryhmän aikuisissa ei ole vaihtuvuutta. eskari-palaveri pidettiin jo tämän kuun alussa ja siinä "sairaalan tädit" antoivat hyviä vinkkejä eskariin. esim; lepohetken pitämisestä ja se pidetäänkin joka päivä lapselle iltapäiväkerhon aikana. mutta kun nämä ongelmat tuntuvat esiintyvän lähinnä eskarin aikana + joskus ruokailutilanteissa.

 

[halipupu harmaana]

hm, olen sitäkin miettinyt, että jos lapsi ei nuorena tai nuorena aikuisena tunnu elämässä selviävän, nin asukoon sitten meidän kanssa. eipähän ole sitten jatkuva huoli, että missä lapsi menee ja mitä hän milloinkin tekee? hän vain jo - näinkin pienenä - vaikuttaa mahdollisesti siltä, ettei hän pärjää koskaan yksikseen ja opi huolehtimaan itsestään.

draumsyn, kiitokset!!

halipupu, olen kirjoitellut tästä asiasta aiemminkin. lapsi käy nyt pienryhmässä (10 lasta) eskaria, tosin ryhmän muutkin pojat ovat vilkkaamman sorttisia. ryhmän aikuisissa ei ole vaihtuvuutta. eskari-palaveri pidettiin jo tämän kuun alussa ja siinä "sairaalan tädit" antoivat hyviä vinkkejä eskariin. esim; lepohetken pitämisestä ja se pidetäänkin joka päivä lapselle iltapäiväkerhon aikana. mutta kun nämä ongelmat tuntuvat esiintyvän lähinnä eskarin aikana + joskus ruokailutilanteissa.

Ok, niin ajattelinkin. Lapset ovat lapsia eikä lasten kanssa kaikki voi aina mennä nappiin. Ihan "tavallistenkin" lasten kanssa on ainakin välillä vaikeaa ja hankalaa ja lapset opettelevat elämän taitoja. Oletko tutustunut Ben Furmanin muksuoppiin? Siitä voisi olla apua myös sun lapsen kanssa eli lapsi opettelee taitoja ja sen sijaan että aikuiset näkevät asiat aina negatiivisesti voisi välillä miettiä lapsen hyviä puolia ja käyttää niitä hyväksi uusien taitojen oppimisessa. Kasvaessaan monet oppivat myös elämään ongelmiensa kanssa ja ennakoimaan tilanteita joissa on hankalaa ja vaikeuksia. Lapsesi on ap vielä pieni ja paljon taitoja on opitttavana niin sosiaalisia kuin muitakin taitoja. Jaksamista!

 

["vieras"]

Kai siellä eskarissa on kuvataulut/lukujärjestykset, minkä mukaan päivä kulkee?
Onko lapsella esim. sellaista tyynyä tuolillaan, mistä voi olla apua paikallaan pysymisen kanssa?

Muista, ettei se vauhdikas päivä aina tarkoita negatiivista. Kannattaa keskustella eskarin aikuisten kanssa ja ihan selvittää heidän kanssaan, mikä tuottaa ongelmia ihan kongreettisesti, jonka jälkeen niihin on helpompi yrittää löytää sopivaa ratkaisua.

 

[alkuperäinen]

vieras, hänellä on kuvataulu seinällä mistä tietää mitä seuraavaksi on tulossa?

pulpettikin on vain pelkkä kansilevy, ettei hän paukuta pulpettia turhaan.

no ei se hyvää kuvasta, jos reissarissa lukee että päivä on ollut vauhdikas ja vaikea.

ovat he kertoneet mitkä tilanteet ovat pulmia aiheuttaneet, mutta aina ne vain uudestaan
toistuvat