Mikä mua vaivaa? (oon raskaana)

[Toista odotan...]

Odotan toista lasta ja tuntuu että mikään ei tunnu samalta ku esikoisesta. Sillon toki kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä... Mut nyt tuntuu että edes ne ekat kerrat kun kuuli sydänäänet ei tuonu semmosta ihanaa tunnetta... Tai ne ekat liikkeet... Totta kai ne on ihania mut koko ajan vaan epäilee et oliko ne nyt tai sitten vaan oottaa et ne potkut olis jo kovempia...

Toisekseen oon niin yksin tän raskauden kanssa, mieskään ei tunnu olevan niin innostunu... Hermotki riekaleina ku koko ajan kinastellaan

 

["vieras"]

mulla oli ehkä jotain vastaavaa aikoinaan. ekasta oli todella kiva kuulla sydänäänet, liikkeet.... jne. mutta tokasta ja kolmannesta olin ennemminkin koko ajan huolissani että kuuluuko sydänäänet, liikkuuko tarpeeksi.... en osannu enää nauttia niistä kun koko ajan vaan pelkäsin että kaikki ei ookkaa niin kuin pitäisi.

 

[....]

Sama juttu!
Esikoisesta etsin jatkuvasti tietoa netistä, että mitä tapahtuu milläkin viikolla ja laskin raskausviikkoja. Nyt ei juurikaan innosta tai siis tämä raskaus menee ikään kuin tuossa kaiken muun sivussa. Tietty nyt on ihan eri tavalla hässäkkää esikoisen kanssa, kun ekaa odotti "ilman häiriöitä" ja nyt seuraa enemmänkin tuon esikoisen oppimisia ja kehittymistä.
Mutta siis tämä raskaus on vähän kuin välttämätön paha, mikä on kärsittävä ennen kuin saa sen palkinnon =)

 

["vieras"]

se on juuri se kun esikoisesta kaikki on niin uutta ja ihmeellistä ja sitten seuraavista se on jo tuttua ja niin koettu. kaikki se uutuudenviehätys on poissa.

 

[Toista odotan...]

tästä raskaana olemisesta, esikoisen raskauskin oli helppo ja niin ollu tääki tähän mennessä... Ettei se siitä kiinni ainakaan ole...
Esikoisen synnytys oli rankka ja toisinaan se jo mietityttää että mitä jos kaikki toistuu uudelleen?

 

["mii"]

Mä kyllä osaan iloita. Mutta enemmän olen huolissani, kuin ekaa oottaessa. Nyt odottelen kanssa ekoja kunnon liikkeitä, kun vielä ne on niin satunnaisia. Nyt menossa rv 21 ja masu alkaa vasta nyt kasvaa. Fyysisesti tää raskaus ei ole vielä tehnyt mitään kunnon muutoksia.

 

[Oisku]

Eihän toiseen raskauteen pystynyt keskittymään samalla tavalla kuin ensimmäiseen. Siinä oli jo se esikoinen jaloissa hyörimässä ja muu rumba. Esikoisesta osasin sanoa suunnilleen tunnilleen miten pitkällä ollaan, kakkosesta jouduin miettimään että mikäs viikko onkaan menossa Joskus jopa tarkistin sen äitiyskortista. Kun on muutakin ajateltavaa kuin oma napa, toisin kuin esikoisesta nin ei kaikkea voi muistaa.

Silti toista rakastaa ihan yhtä paljon kuin ensimmäistä, eikä siitä tarvitse mitään syyllisyyttä tuntea että raskaus menee vähän siinä sivussa.

 

[Toista odotan...]

mut jotenki tuntuu että koko ajan kuitenki joku huoli... Toki oli esikoisestaki mut nyt jotenki enemmän?

Mulla kyllä on tarkalleen tiedossa mikä raskausviikko nyt on menossa ja silleen on kyllä tullu ajateltua... Mut ehkä se surettaa ku tuntuu ettei mies ole niin mukana