Mikä mua vaivaa, olenko sekoomassa?

[minä]

Olen aina ollu sosiaalinen ja en ole koskaan osannu välittää mitä joku jostakin asiasta ajattelee tai tehny suurta numeroo asioista.

Nyt musta on tullu joku ihmiskammoinen, en millään haluais liikkua ihmisten ilmoilla tai mennä kellekään puhumaan. tavallisten asioidenkin hoitaminen tuottaa ongelmia. Miehelle puhuin että mitä mulle on tapahtunu kun olen tullu tämmöseks! Mies sano että ootko kenties liian kauan ollu vaan kotona.
Kotona olen ollu 7v. lapsien kanssa mutta että tuleeko siitä nyt tämmöseks, en tiedä.

Olen ihan vastakohta entisestä minästä =0
ihan alkanu pelottaa millon mulla viimesen kerran joku päässä naksahtaa!

 

[minä]

Nostan jos jollain samantapaista ollu tai on havaittavissa.

 

[minäkin]

Jep ekan lapsen kanssa olin vuoden verran ihan jumissa kotona. Vaihdettiin paikkakuntaa aika pian lapsen syntymän jälkeen mulla ei ollu ketään kavereita ja vanhemmat just eronnu ja siitä sato kakkaa niskaan asianosaisilta kokoajan.

Tajusin vasta jälkeenpäin miten pahaksi tilanne ehti päästä. Mulla oli onneksi opiskelu kesken ja palasin siihen ku poika oli 1,5v ja sitten tuli kaverit takasin ja opiskelut ja mökittyminen katkes.

Kävin vaan lähikaupassa, pojan kanssa kävelyllä ja neuvolassa. Siinä se, kun alotin opiskeluja sain kuulla itestäni sellasia kommentteja et ikinä ei ole mun luonteeseen kuulunu sellaset asiat. Saa olla aika varovainen kun on lasten kanssa kotona, helposti elinpiiri kutistuu ja aikuisen virikkeet vähenee. Pelottavaa oikeestaan.