A
AP
Vieras
Hei!
Mä en tiiä mikä mulla on.
Sain esikoiseni maaliskuussa 2008. Heti kun hän syntyi aloin pelkäämään hänen terveytensä puolesta. Luin jostakin että on vaarallista jos pikkuvauvalle tulee esim. nuha. No, sitten kun tyttö oli reilun 2 kk ikäinen hän sai ekan nuhansa ja olin ihan paniikissa. Yöllä alkoi kakoa kamalasti limaa jota oli valunut kurkkuun. Sen yön jälkeen ei enää kakonut, nenä rohisi vaan kamalasti. Nuha kesti 2 viikkoa ja masennuin sen aikana, koska pelkäsin korvatulehduksia ym.. Tytölle ei kuitenkaan tullut yskää nuhasta.
6 kk iässä hänelle tuli enterorokko. Nosti kuumeen äkkiä 40 ja olin taas pelkojeni vallassa että mitähän tässä nytten, kun ei meinannut alkaa juomaan mitään.
Eilen illalla ennen nukkumaan menoa alkoi taas kakostelemaan jotain, pelkäsin että alkaa sama kuin mitä 2 kk iässä, mutta hän nukahtikin sitten.
Mä en tajua mikä mulla on?!? En voi ymmärtää miksi pelkään niin kamalasti että tyttö sairastuisi. Tuntuu että koko ajan ajattelen milloin seuraavaksi.. Kaikkein eniten pelkään että häneen tulisi mahatauti ja joutuisi sairaalaan. Masentaa ajatella tälläisiä ja sitten kun itse ajattelisi että nyt lopettaa tuollaisten asioiden pelkäämisen ja olisi onnellinen niin tuntuu etten uskalla olla onnellinen ja lakata pelkäämästä kun sitten hän ainakin sairastuu.
En tiiä kerkesinkö raskausaikana lukea liikaa netistä varoitteluja siitä jos vauva sairastuu. Pelkään etten tiedä mitä tehdä! Saattaa tämä teksti kuulostaa ihan hullun puheelta, mutta en osaa selittää tätä tämän paremmin.
Mies ei ymmärrä näitä pelkojani. Hän sanoi ettei kannata murehtia sellaista mille ei kukaan mitään voi. Mutta kun en voi olla miettimättä! Välillä tuntuu että en halua olla äiti ja haluaisin olla yksin ilman mitään murehtimisia. Tuntuu raastavalta huolehtia koko ajan toisen terveydestä.
Lisäksi kärsin PMS-oireista jotka alkaa ovulaatiostani (kierto 28 päivää) ja olen aina kaksi viikkoa kuukaudesta herkkä ja voisin alkaa itkeä tyhmimmistäkin asioista. Silloin jollain tavalla aina masentaa tämä elämä vaikkei mikään huonosti edes ole! Tyttö on kohta 9 kk ja kasvaa hyvin!
En tiedä miksi pelkään, kai siksi etten kestä nähdä lapseni kärsivän.
Onko ketään joka ymmärtää vai olenko ihan hullu?
Mä en tiiä mikä mulla on.
Sain esikoiseni maaliskuussa 2008. Heti kun hän syntyi aloin pelkäämään hänen terveytensä puolesta. Luin jostakin että on vaarallista jos pikkuvauvalle tulee esim. nuha. No, sitten kun tyttö oli reilun 2 kk ikäinen hän sai ekan nuhansa ja olin ihan paniikissa. Yöllä alkoi kakoa kamalasti limaa jota oli valunut kurkkuun. Sen yön jälkeen ei enää kakonut, nenä rohisi vaan kamalasti. Nuha kesti 2 viikkoa ja masennuin sen aikana, koska pelkäsin korvatulehduksia ym.. Tytölle ei kuitenkaan tullut yskää nuhasta.
6 kk iässä hänelle tuli enterorokko. Nosti kuumeen äkkiä 40 ja olin taas pelkojeni vallassa että mitähän tässä nytten, kun ei meinannut alkaa juomaan mitään.
Eilen illalla ennen nukkumaan menoa alkoi taas kakostelemaan jotain, pelkäsin että alkaa sama kuin mitä 2 kk iässä, mutta hän nukahtikin sitten.
Mä en tajua mikä mulla on?!? En voi ymmärtää miksi pelkään niin kamalasti että tyttö sairastuisi. Tuntuu että koko ajan ajattelen milloin seuraavaksi.. Kaikkein eniten pelkään että häneen tulisi mahatauti ja joutuisi sairaalaan. Masentaa ajatella tälläisiä ja sitten kun itse ajattelisi että nyt lopettaa tuollaisten asioiden pelkäämisen ja olisi onnellinen niin tuntuu etten uskalla olla onnellinen ja lakata pelkäämästä kun sitten hän ainakin sairastuu.
En tiiä kerkesinkö raskausaikana lukea liikaa netistä varoitteluja siitä jos vauva sairastuu. Pelkään etten tiedä mitä tehdä! Saattaa tämä teksti kuulostaa ihan hullun puheelta, mutta en osaa selittää tätä tämän paremmin.
Mies ei ymmärrä näitä pelkojani. Hän sanoi ettei kannata murehtia sellaista mille ei kukaan mitään voi. Mutta kun en voi olla miettimättä! Välillä tuntuu että en halua olla äiti ja haluaisin olla yksin ilman mitään murehtimisia. Tuntuu raastavalta huolehtia koko ajan toisen terveydestä.
Lisäksi kärsin PMS-oireista jotka alkaa ovulaatiostani (kierto 28 päivää) ja olen aina kaksi viikkoa kuukaudesta herkkä ja voisin alkaa itkeä tyhmimmistäkin asioista. Silloin jollain tavalla aina masentaa tämä elämä vaikkei mikään huonosti edes ole! Tyttö on kohta 9 kk ja kasvaa hyvin!
En tiedä miksi pelkään, kai siksi etten kestä nähdä lapseni kärsivän.
Onko ketään joka ymmärtää vai olenko ihan hullu?
