R
Rikilii
Vieras
Mietin tässä reagoiko ystäväni normaalisti "kumppanin" menetykseen. Taustalla siis sellaista, että ystäväni tutustui tähän mieheen nettitreffien välityksellä. Tutustumista edelsi pitkäaikainen juttelu messengerissä ja kun sitä oli muutaman kuukauden ajan kestänyt, he tapasivat ensimmäisen kerran. Silloin ihan tuttavallisissa merkeissä, koska molemmilla oli lapsia mukana. Sitten juttelu netissä jatkui. Lopulta mies tuli hänen luonaan käymään ja kävi selväksi, että molemmilla oli tunteita toisiaan kohtaan. Erinäisistä syistä suhde ei kuitenkaan edennyt ystävyyttä pidemmälle, vaikka oli siinä jotain suukottelua ja muuta romanttista piirrettä ollut. Seurusteluun ei suhde kuitenkaan edennyt. He tapasivat alle 5 kertaa milloin miehen, milloin naisen luona. Olivat yötä toistensa luona. Lopulta ystäväni luonteenpiirteet osoittautuivat sellaisiksi, että mies pisti välit poikki. Ensin hän halusi pitää taukoa, mutta tauon aikanakaan ystäväni ei muuttanut toimintaansa vaan jatkoi..
Mies sitten pisti välit kokonaan poikki. Kun ystäväni oikein kinusi ja kinusi, hän sai kiristettyä miehen sanomaan: "en mä vaan tiedä otanko enää yhteyttä, ehkä otan, ehkä en".
No. Tästä on kolme kuukautta. Ystäväni puhuu miehestä kokoajan. Siis kokoajan. Käy läpi asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Sitä, kuinka epäreilua tämä on, kuinka väärin häntä on kohdeltu. Kuinka hän ei voi olla miettimättä, ottaako mies vielä yhteyttä. Kuinka hän voisi muuttua miehelle mieleiseksi jne jne.
Mielestäni ystäväni reagoi turhan voimakkaasti. Mitä te olette mieltä?
No. Tästä on kolme kuukautta. Ystäväni puhuu miehestä kokoajan. Siis kokoajan. Käy läpi asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Sitä, kuinka epäreilua tämä on, kuinka väärin häntä on kohdeltu. Kuinka hän ei voi olla miettimättä, ottaako mies vielä yhteyttä. Kuinka hän voisi muuttua miehelle mieleiseksi jne jne.
Mielestäni ystäväni reagoi turhan voimakkaasti. Mitä te olette mieltä?