Mikä kumma riivaa 4,5-vuotiasta??

["huolestunut"]

Mikä ihme vaivaa 4,5-vuotiasta, onko tää jotain ohimenevää vai mikähän on...? Koko ajan on tökkimässä toisia, repimässä vaatteista, tönimässä, lähmimässä jne. Ärsyttää ärsyttämistään, eikä ikäänkuin osaa lopettaa,ennen kuin menen kädestä pitäen taluttamaan pois kiusanteosta tai karjaisen oikein kunnolla ja pistän esim. jäähylle. Yleensä tekee tätä kiusaa pikkusisaruksilleen, mutta välillä myös meille vanhemmille. Saattaa pyytää päästä syliin istumaan ja ehtii siinä olla pari sekuntia, niin eikös jo tunge sormiaan nenääsi tai korvaasi tms. ärsyttävää. Kielletään, mutta sama meno jatkuu hetken päästä, jolloin pistän sylistä pois. Sitten ollaan niiiiin loukkaantunutta...

Lapsi on alkanut myös laittamaan kaikkea suuhunsa, mitä ei ole tehnyt sitten vauva/taaperoaikojen. Järsii paidankaulukset, hihansuut, maistelee lelut...

Muutenkin tuntuu että koko ajan pitää jostain olla huomauttamassa. Ei osaa oikein kehittää itse mitään leikkiä, vaan jos ei kukaan aikuinen ehdi "viihdyttämään", alkaa riehunta, kiusanteko tai muu pöllöily. Leluilla ei oikein osaa tehdä mitään muuta kuin korkeintaan vähänm tutkia niitä ja sitten paukuttaa lattiaan tai seiniin. Miten nyt sanoisi...tuolla puolta nuoremmalla sisaruksella on paremmat leikkitaidot.

Neuvolassa ei ole mistään huolestuttu, eikä kerhossakaan. Eivät ainakaan ole mitään kommentoineet. Lapsi on syksyllä menossa päiväkotiin.

 

["minka"]

meidän samanikäistä riivaa paljonki kaikkee, ja samanlaista käytöstä on.

neuvolan täti, päiväkoti eivät ole huolissaan, mutta asian perehtyneet ammattilaiset (neurologi,toimintaterpautti, neuvolapsykologi) ovat kyllä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="minka";26509099]meidän samanikäistä riivaa paljonki kaikkee, ja samanlaista käytöstä on.

neuvolan täti, päiväkoti eivät ole huolissaan, mutta asian perehtyneet ammattilaiset (neurologi,toimintaterpautti, neuvolapsykologi) ovat kyllä.[/QUOTE]

Mitä nuo ammattilaiset ovat asiasta mieltä?Miten olette tutkimuksiin päässeet?Tai siis mitä kautta?

 

["minka"]

meillä lähti siitä kun lapsi kärähti 4v neuvolan testeissä. siitä alkoi prosessi pyörii ja nyt lapsella ainakin aiistiyliherkkyys todettu, joka siis voi aiheuttaa esim. levotonta käyttätymistä. epäilyssä myös ad(h)d ja/tai asperger. aloittaa toimintaterapian. neuvolalääkärin lähetteellä päästiin toimintateraputin arvioon ja siellä ongelmia ilmeni.

noh, mä vedin nyt vähän ääriesimerkin kehiin. mutta tuollaista toimintaa just on ollut. ja alkanut viime syksynä . lelujen lutkutus on onneksi vähentynyt, tai oikeastaan muukin touhu, nyt siis rauhallisempi jakso

 

["minka"]

siis halusin vaan kertoa oman kokemukseni. vaikkei oliskaan mitään sun lapseen liityvää.

ja todellakin olen saanut tapella siitä, että mua uskotaan. nyt ollaan voiton puolella siitä, etten mä ollutkaan ihan väärässä.

mun täytyy nyt mennä nukkuu. mut kysele lisä jos kiinnostaa, oon huomenna linjoilla.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="minka";26509155]siis halusin vaan kertoa oman kokemukseni. vaikkei oliskaan mitään sun lapseen liityvää.

ja todellakin olen saanut tapella siitä, että mua uskotaan. nyt ollaan voiton puolella siitä, etten mä ollutkaan ihan väärässä.

mun täytyy nyt mennä nukkuu. mut kysele lisä jos kiinnostaa, oon huomenna linjoilla.[/QUOTE]

Ok. Miten teillä nuo aistiyliherkkyydet näkyvät arjessa? Miten lapsi tulee toimeen kodin ulkopuolisten kanssa? Kerro ihmeessä lisää!

 

[phyh]

Normaali ikäkausi. Pahempaa on tiedossa

 

[r3r2r23r]

Kuulostaa huomionkipeydeltä. Yritä kiinnittää huomio lapseen aina kun tekee jotain "kilttiä", kehu vaikka miten hienosti osaa leikkiä itsekseen tms. Ihan normaalia toimintaa, muksu kokeilee rajojaan ja tahtoo lisää huomiota, ei se sen kummempaa ole.

 

["tytsyjen äiti"]

Kuulosti sun kuvailema käytös aika tutulta. Meillä 4,5 v.tyttö on ollut viime aikoina just samalla lailla rasittava ja levoton, ja jatkuva pikkusiskon(3.v) kiusaaminen harmittaa. Toisena hetkenä tyttö on tosi raivostuttava ja kokeilee viimeiseen asti esim.ruokapöydässä kaikkea temppuilua ja ruoalla leikkimistä, ja toisessa hetkessä on niin suloinen ja haluaa syliin ja halia yms. Mukaan on tullut myös ihmeelliset huutelut (äiti on kakkapeppu lällätyksiä..) tai jotain "pihalla opittuja" pierujuttuja joista on kielletty. Meille on tulossa nyt kesällä vauva, ja tuo keskimmäinen lapsikin vaatii tietysti oman huomionsa vaikka osaa selvästi paremmin keksiä itsekseen leikkejä ja "järkevää"tekemistä leluilla. Oonkin ajatellut että suurin syy tuohon esikoisen ikävään käytökseen on joku huomion hakuisuus ja halu esiintyä, ja ehkä joku ikävaihe kun lapsi ei itsekään tiedä onko jo iso vai vielä pieni.. Siksikään en ole huolestunut pahasti tytön tempuista kun esim.päiväkodista on tullut ihan hyvää palautetta että osaa toimia ryhmässä ja ohjeiden mukaan ja on saanut kavereita. Tuo raivostuttava uhmakas käytös ja kiusaaminen on enemmän kotona esiintyvää käytöstä. Kannattaahan hakeutua esim.neuvolan kautta kunnon tutkimuksiin ja asiantuntijan puheille jos epäilyttää että omalla lapsella on jotain oikeasti pielessä ja isompia ongelmia kuin nää normaalit uhma/ikäkausikriisit. Mua vaan on monikin kokeneempi äiti lohduttanut että esim. monet tosi hankalistakin uhmaikäisistä/ylivilkkaista, kiusaavista ja rajoja kokeilevista nelivuotiaista on jo ihan eri lapsia eskariin tai kouluun mennessä.

 

["aloittaja"]

Kuulostaa huomionkipeydeltä. Yritä kiinnittää huomio lapseen aina kun tekee jotain "kilttiä", kehu vaikka miten hienosti osaa leikkiä itsekseen tms. Ihan normaalia toimintaa, muksu kokeilee rajojaan ja tahtoo lisää huomiota, ei se sen kummempaa ole.

Kehumista ja positiivista palautetta lapsi saa toki paljon, heti kun asiat vaan sujuvat. Viime aikoina on vaan tuntunut siltä, että kaikki kivakin menee ihan plörinäksi lapsen kränäilyn ja häsäämisen vuoksi.

Lasten kanssa vietetään paljon aikaa ja siis ihan kotihoidossa ovat. Toki huomio pitää jakaa kolmelle ja tämä meidän esikoinen on aina ollut sitä sorttia, joka vaatii aikuiselta 100%huomion, ottaa sen vaikka väkisin jos ei hyvällä saa. Että varmasti tässä tuota huomionhakuakin on.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="tytsyjen äiti";26509446]Kuulosti sun kuvailema käytös aika tutulta. Meillä 4,5 v.tyttö on ollut viime aikoina just samalla lailla rasittava ja levoton, ja jatkuva pikkusiskon(3.v) kiusaaminen harmittaa. Toisena hetkenä tyttö on tosi raivostuttava ja kokeilee viimeiseen asti esim.ruokapöydässä kaikkea temppuilua ja ruoalla leikkimistä, ja toisessa hetkessä on niin suloinen ja haluaa syliin ja halia yms. Mukaan on tullut myös ihmeelliset huutelut (äiti on kakkapeppu lällätyksiä..) tai jotain "pihalla opittuja" pierujuttuja joista on kielletty. Meille on tulossa nyt kesällä vauva, ja tuo keskimmäinen lapsikin vaatii tietysti oman huomionsa vaikka osaa selvästi paremmin keksiä itsekseen leikkejä ja "järkevää"tekemistä leluilla. Oonkin ajatellut että suurin syy tuohon esikoisen ikävään käytökseen on joku huomion hakuisuus ja halu esiintyä, ja ehkä joku ikävaihe kun lapsi ei itsekään tiedä onko jo iso vai vielä pieni.. Siksikään en ole huolestunut pahasti tytön tempuista kun esim.päiväkodista on tullut ihan hyvää palautetta että osaa toimia ryhmässä ja ohjeiden mukaan ja on saanut kavereita. Tuo raivostuttava uhmakas käytös ja kiusaaminen on enemmän kotona esiintyvää käytöstä. Kannattaahan hakeutua esim.neuvolan kautta kunnon tutkimuksiin ja asiantuntijan puheille jos epäilyttää että omalla lapsella on jotain oikeasti pielessä ja isompia ongelmia kuin nää normaalit uhma/ikäkausikriisit. Mua vaan on monikin kokeneempi äiti lohduttanut että esim. monet tosi hankalistakin uhmaikäisistä/ylivilkkaista, kiusaavista ja rajoja kokeilevista nelivuotiaista on jo ihan eri lapsia eskariin tai kouluun mennessä.[/QUOTE]


Olipa huojentavaa lukea, että muillakin on samanlaista menoa. Ehkä tämä sitten on normaalia, vaikkakin hyvin rasittavaa.

En vaan oikein tiedä, miten tällaiseen pitäisi suhtautua. Olla tiukkana ja puuttua joka ikiseen ilkeilyyn tms? Olla kuin ei huomaisikaan? Kärsivällisesti selittää ja selittää? Vai tökkäistä jha nipistää takaisin? Tosi vaikeaa...