Mikä ihme toisilla on kun täytyy arvostella ja nauraa toisille? Kummastuttavaa käytöstä kaupassa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23062587]Oletko ap kaunis?[/QUOTE]

Ainakin olen kehuja saanut ja päitä kääntymään, mutta kauneus on katsojan silmissä.

Omasta mielestäni olen ihan "kivan näkönen paketti". Ja mies tykkää :)
 
[QUOTE="aloittaja";23062639]Ainakin olen kehuja saanut ja päitä kääntymään, mutta kauneus on katsojan silmissä.

Omasta mielestäni olen ihan "kivan näkönen paketti". Ja mies tykkää :)[/QUOTE]

Oisko ollut sitten kateellisen panettelua sen naikkosen puolelta?
 
No toihan on vaan lähelle tullu versio siitä, mitä me tehdään kaikki melkein jokapäivä: Veskulle ja Tuksulle saa nauraa, koska se saa tuntemaan itsensä paremmaksi, kun on joku jolla menee huonommin. Ihan samaan se kaikille muille nauraminen perustuu, tarpeeseen tuntea itsensä paremmaksi, oli kohde kuka hyvänsä.
Samastahan tuossa on kysymys, tyttö tunsi itsensä paremmaksi, kun jollain oli hassumpi habitus kun hänellä.

Paitsi ei nyt sentää ihan kaikki. Itselläni ei ole mitään tarvetta eikä mielenkiintoa naureskella kenellekään.
 
Yleensä nämä tapaukset ovat kyllä ihan vainoharhaa. Helposti sitä luulee, että itselle nauretaan, varsikin jos ei ole kovin hyvä itsetunto tai on itsekin sitä mieltä, että ei ole kovin edustavan näköinen tänään. Harvoin sitä ihmiset ovat oikeasti niin kiinnostuneita tuntemattomista ihmisistä, että oikeasti tuijottaisivat ja nauraisivat päin naamaa. Ehkä hän nauroi jollekin aivan muulle ja sattui vaan katsomaan sinun suuntaasi. Kerran eräs ihminen luuli, että haukuin häntä siaksi, kun oikeasti sanoin tämän kaverilleni ja satuin vain katsastamaan samalla tämän toisen ihmisen suuntaan.
 
Yleensä nämä tapaukset ovat kyllä ihan vainoharhaa. Helposti sitä luulee, että itselle nauretaan, varsikin jos ei ole kovin hyvä itsetunto tai on itsekin sitä mieltä, että ei ole kovin edustavan näköinen tänään. Harvoin sitä ihmiset ovat oikeasti niin kiinnostuneita tuntemattomista ihmisistä, että oikeasti tuijottaisivat ja nauraisivat päin naamaa. Ehkä hän nauroi jollekin aivan muulle ja sattui vaan katsomaan sinun suuntaasi. Kerran eräs ihminen luuli, että haukuin häntä siaksi, kun oikeasti sanoin tämän kaverilleni ja satuin vain katsastamaan samalla tämän toisen ihmisen suuntaan.

Tämä ei nyt ollut vainoharhaa kun hän selvästi katsoi minua päästä varpaisiin pariinkin otteeseen.

Ja edelleenkään kaupassa ei ollut muita.

Kyllä sitä huomaa jos joku kattoo sua ja nauraa sulle.
 
[QUOTE="aloittaja";23062693]Miksi ihmeessä pitäis olla kateellinen jollekulle toiselle? :O[/QUOTE]

Enhän minä tiedä, mitä sen naisen pään sisällä tapahtui, kunhan spekuloin ja koetan pitää keskustelua yllä. :D
 
Oho onpa typerä! :D
Ihan tosi kuka 25v on noin teini? :D
Juu ja tiedät ainakin kuka tässä oli se nolo! Älä missään nimessä saa mitään itsetunnontuskia tuollaisesta vaikka siitä varmasti paha mieli voi tullakkin! Mutta ei tsiisus mikä lehmä :laugh:
 
[QUOTE="aloittaja";23062719]
Kyllä sitä huomaa jos joku kattoo sua ja nauraa sulle.[/QUOTE]

Mä olen kyllä kokemuksen perusteella eri mieltä.
Sitä usein tuntee huomaavansa, että joku kiinittää huomiota minuun ja on siitä suorastaan varma, mutta sitten selviääkin että omassa itsekeskeisyydesäni vaan luulen kaikkien jaksavan kiinnostua minun habituksestani, ettei toinen katsonut oikeastaan mitään, vaan ainoastaan sinnepäin.
 
mun täytyy kyllä nyt tehdä tunnustus.
mä kuulun niihin jotka naureskelee muiden ihmisten ulkonäölle. en pahalla, mutta nauran jos naurattaa. yritän kyllä hyvinkin sen peittää koska kellekkään en halua pahaa mieltä.
enkä koe sitä kovin pahana asiana, koska itsekin saatan mennä vaikka aamutossuissa tai yöhousuissa lähikauppaan.. väliäkös tuolla jos ihmiset nauraa:D
 
Mä olen kyllä kokemuksen perusteella eri mieltä.
Sitä usein tuntee huomaavansa, että joku kiinittää huomiota minuun ja on siitä suorastaan varma, mutta sitten selviääkin että omassa itsekeskeisyydesäni vaan luulen kaikkien jaksavan kiinnostua minun habituksestani, ettei toinen katsonut oikeastaan mitään, vaan ainoastaan sinnepäin.

Tämän enempää asiaa enää vänkäämättä ja vääntämättä tämä tyyppi nauroi ja arvostelia mua. Ehkä sillä itsellään kenties niin paha olla.
 
ja se ei kyllä johdu mun pahasta olosta tai huonosta itsetunnosta tai siitä että haluaisin olla parempi kuin muut.
nauran mä itelleni ihan samalla tavalla.
sillon saattaa muiden naurut harmittaa jos oon oikeen yrittäny laittautua. mutta jos itsekin tiedän näyttäväni hölmöltä niin miksipäs mua muiden naurut kiinnostaisi:D
 
no nykynuoret oppivat toisten arvostelemisen varmasti jo kotonaankin. muistan elàvàsti viime kesànà hki-vantaan lentokentàllà kun pikkutytòt juttelivat hirveen alhaiseen sàvyyn siità tukiaisesta. aika ihmeellistà rààvintàà noinkin pienten tyttòjen suusta, eivàt varmaan ihan itse ole seiska lehteà lukeneet, mutta àidit....?
 
Se että minun ruumiini ei ole ihan samasta muotista vedetty kuin muiden, eli siis lievä kehitysvamma, aiheuttaa helposti sen että lapset tuijottavat minua ja sanovat vähän mitä sattuu. Lasten puheet eivät haittaa, he ovat luonnostaan kiinnostuneita asioista, mutta miksi vanhemmat ovat joko hiljaa tai sitten sanovat "älä tuijota". En tietenkään voi tietää kertovatko he myöhemmin että ihmiset ovat erilaisia, mutta näin minä ainakin toivoisin heidän tekevän. Yleensä vielä lapsille asiat menevät parhaiten perille tuoreena :)
 

Yhteistyössä