S
Suurperheen yksinhuoltajaäiti
Vieras
Mikä ihme noita lapsiani vaivaa, kun he koko ajan kerjäävät karkkia ja uusia leluja? He myös valittavat koko ajan!
Eivätkö he tajua, että rahani eivät tahdo millään riitää edes heidän vaatteisiinsa ja ruokaansa, saati sitten karkkiin tai leluihin? Heitä kun on 14 (vanhin 15v, nuorin 1-viikkoinen), niin mehän saisimme kulkea nälässä ja alasti, jos ostaisin heille aina herkkuja ja leluja, kun he tahtoisivat! Silloin ei rahat riittäisi ruokaan, vaatteisiin tai mihinkään todella tärkeään! Nytkin tuolla tuo 3v tyttäreni itkee ja kiukuttelee 12v siskonsa sylissä, kun minulla ei ollut varaa ostaa hänelle kirpputorilta jotain 4 euroa maksanutta nukkea, kun minulla meni sinne kirpputorille rahaa 35 euroa, kun ostin noille 12 vanhimmalle lapselle sieltä talvikengät! Sitäpaitsi tyttö ei tunnu muistavan, että juurihan hän helmikuussa sai sieltä samalta kirpputorilta 2 euroa maksaneen lastenkirjan ja kaupasta 1 eurolla irtokarkkia, kun hänellä oli syntymäpäivä.
Sitten vielä nuo vanhimmat lapseni kehtaavat väittää, että heitä kiusataan koulussa, kun heidän vaatteensa on ostettu kirpputorilta tai löydetty roskiksista ja ovat siksi useimmiten jo kuluneita ja likaisiakin, mutta mitä minä teen sille, että meillä ei ole varaa ostaa pesukonetta eikä pyykinpesuainetta, vaan joudun pesemään pyykit käsin, enkä saa niitä siksi koskaan täysin puhtaaksi, kun ei ole sitä pesuainetta. Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että heillä on vaatteita, vaikka ne ovatkin vähän rikkinäisiä, likaisia eivätkä haise kovin hyvältä!
Muutenkin nuo lapseni valittavat koko ajan kaikesta, esimerkiksi siitä, että kuinka kurjaa heillä on, kun meillä on ahdas, likainen ja kylmä koti, usein aika vähän ruokaa eikä ole mahdollisuutta peseytyä kuin korkeintaan kerran viikossa, niin lapsia kiusataan, että he haisevat ja että he ovat "kerjäläisämmän haisevia, rumia ja köyhiä äpäriä". Minkä minä voin sille, että en voi tarjota heille parempaa elämää! Kotimme pysyisi siistinä, jos lapset eivät koko ajan sotkisi eivätkä kantaisi koko ajan ulkoa tänne sisälle ties mitä kiviä, käpyjä, hiekkaa ja kaikkea roskiksista löytyneitä rojuja leluiksi oikeiden lelujen puutteen takia. Kylmähän täällä meillä on, mutta minkäs teet, ei ole varaa lämmittää tarpeeksi että sähkölasku pysyisi mahdollisimman pienenä. Sitäpaitsi tuo lieävästi kehitysvammainen 8v poikani rikkoi kesällä yhden ikkunoista ja sen kautta pääsee kylmää ilmaa sisään, kun ei ole varaa korjata sitä ikkunaa. Peseytymiseenkään ei ole kovin usein mahdollisuutta, kun hanoista tulee vain kylmää vettä ja pesuvesi pitää lämmittää erikseen hellalla. Se on niin iso urakka ja vie niin paljon sähköä, että ei ole varaa peseytyä kuin 1-3 viikon välein eikä siihen ruokaan ole yksinkertaisesti tarpeeksi ruokaa, eivätkä nuo lapseni suostu syömään tämän kerrostalon taloyhtiön yhteisistä roskiksista tai biojäteastiasta löytyneitä, lähes pilaantumattomia ruokia.
Eivätkö he tajua, että rahani eivät tahdo millään riitää edes heidän vaatteisiinsa ja ruokaansa, saati sitten karkkiin tai leluihin? Heitä kun on 14 (vanhin 15v, nuorin 1-viikkoinen), niin mehän saisimme kulkea nälässä ja alasti, jos ostaisin heille aina herkkuja ja leluja, kun he tahtoisivat! Silloin ei rahat riittäisi ruokaan, vaatteisiin tai mihinkään todella tärkeään! Nytkin tuolla tuo 3v tyttäreni itkee ja kiukuttelee 12v siskonsa sylissä, kun minulla ei ollut varaa ostaa hänelle kirpputorilta jotain 4 euroa maksanutta nukkea, kun minulla meni sinne kirpputorille rahaa 35 euroa, kun ostin noille 12 vanhimmalle lapselle sieltä talvikengät! Sitäpaitsi tyttö ei tunnu muistavan, että juurihan hän helmikuussa sai sieltä samalta kirpputorilta 2 euroa maksaneen lastenkirjan ja kaupasta 1 eurolla irtokarkkia, kun hänellä oli syntymäpäivä.
Sitten vielä nuo vanhimmat lapseni kehtaavat väittää, että heitä kiusataan koulussa, kun heidän vaatteensa on ostettu kirpputorilta tai löydetty roskiksista ja ovat siksi useimmiten jo kuluneita ja likaisiakin, mutta mitä minä teen sille, että meillä ei ole varaa ostaa pesukonetta eikä pyykinpesuainetta, vaan joudun pesemään pyykit käsin, enkä saa niitä siksi koskaan täysin puhtaaksi, kun ei ole sitä pesuainetta. Eikö tärkeintä ole kuitenkin se, että heillä on vaatteita, vaikka ne ovatkin vähän rikkinäisiä, likaisia eivätkä haise kovin hyvältä!
Muutenkin nuo lapseni valittavat koko ajan kaikesta, esimerkiksi siitä, että kuinka kurjaa heillä on, kun meillä on ahdas, likainen ja kylmä koti, usein aika vähän ruokaa eikä ole mahdollisuutta peseytyä kuin korkeintaan kerran viikossa, niin lapsia kiusataan, että he haisevat ja että he ovat "kerjäläisämmän haisevia, rumia ja köyhiä äpäriä". Minkä minä voin sille, että en voi tarjota heille parempaa elämää! Kotimme pysyisi siistinä, jos lapset eivät koko ajan sotkisi eivätkä kantaisi koko ajan ulkoa tänne sisälle ties mitä kiviä, käpyjä, hiekkaa ja kaikkea roskiksista löytyneitä rojuja leluiksi oikeiden lelujen puutteen takia. Kylmähän täällä meillä on, mutta minkäs teet, ei ole varaa lämmittää tarpeeksi että sähkölasku pysyisi mahdollisimman pienenä. Sitäpaitsi tuo lieävästi kehitysvammainen 8v poikani rikkoi kesällä yhden ikkunoista ja sen kautta pääsee kylmää ilmaa sisään, kun ei ole varaa korjata sitä ikkunaa. Peseytymiseenkään ei ole kovin usein mahdollisuutta, kun hanoista tulee vain kylmää vettä ja pesuvesi pitää lämmittää erikseen hellalla. Se on niin iso urakka ja vie niin paljon sähköä, että ei ole varaa peseytyä kuin 1-3 viikon välein eikä siihen ruokaan ole yksinkertaisesti tarpeeksi ruokaa, eivätkä nuo lapseni suostu syömään tämän kerrostalon taloyhtiön yhteisistä roskiksista tai biojäteastiasta löytyneitä, lähes pilaantumattomia ruokia.
