Mikä ihme mua vaivaa..?

[....]

[QUOTE="Aapee";28945819]Jotenkin myös pelottaa ajatus että sitten vanhana koenkin itseni yksinäiseksi Että haluaisinkin ystäviä jossain vaiheessa, mutta en saa koska olen niin monta ihmistä torjunut.[/QUOTE]

Itse uskon että ei koskaan ole liian myöhäistä hankkia ystäviä. Voi olla jopa että mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommin ihmiset sietävät toisiaan. Näin minä ainakin toivon!

Itselläni on jo suunniteltuna oma vanhuus. Eli minusta tulee crazy old dog lady, jos siis erakkoelämä alkaa tympimään. Eläinten kanssa olen muutenkin aina tullut toimeen, ja ne ovat vain niiiin paljon helpompia kuin ihmiset

Ja onneksi nykyaikana on tämä virtuaalinenkin maailma, varmasti tästä on apua monelle sellaiselle joilla ei muuta sosiaalista elämää oikein ole.

 

[ei mikään]

Mulla ei ole yhtään hyvää ystävää. Nuoruuden bestiksistäkin on tullut hyvänpäivän tuttuja. Ja ongelma on se ettei mua yhtään haittaa. Työssä olen suht suosittua seuraa, mutta yritän pitää välit asiallisen etäisenä. Olen saanut jopa luottamustehtävän koska tulen kaikkien kanssa toimeen. Tykkään kyllä töissä jutella mukavia, mutta kun joku työkaveri lähestyy työelämän ulkopuolella, ahdistun. Enkä tiedä miksi. Viihdyn oikein hyvin yksikseni ja perheen kanssa, enkä kaipaa vapaa-ajalla sosiaalista elämää. Koen sosiaaliset suhteet kuormittavina, enkä saa niistä mitään positiivista.

Olenko erakoitunut vai mikä ihme mua vaivaa? Onko kohtalotovereita?

No jos olisin sinkku, niin mulla olisi muutama ystävä ja loppuajan olisin yksin.
Kun on perustanut perheen, niin on pakko olla jo tekemisissä muutamanihmisten kanssa tosi paljon, joten ei jaksa enempää, kovin tiviisti ainakaan.

eihän ennenvanhaan perheen äideillä mitään kavereita tai menoja ollut. Heh.

 

[jepss]

oon samanlainen mutta kotona en halua olla yksin kaipaan seuraa mut se seura on mun läheiset..