Mikä hitto tässä oikein on?

[Ikuisesti ulkopuolinen]

Mä en tajua. Olen ystävällinen, avoin, ihan tavallinen ihminen. En liian avoin, enkä tungetteleva. Mutta kerta toisensa jälkeen jään ulkopuoliseksi, töissä, koulussa, harrastuksissa, naapurustossa.

Äh, kaikki muut naapuruston äidit tutustuu toisiinsa hetkessä, kyläilevät, viettävät aikaa keskenään muutenkin. Mä oon vaan jotenkin ihan ulkopuolella. Mun kanssa jutellaan leikkikentällä, jos ollaan samaan aikaan, mut tästä kaveripiiristä jään ulkopuolelle. Naapurustossa, koulussa, töissä, missä milloinkin. Miten tää on aina tätä? Mikä mussa on oikein vikana?

 

[Mulla sama]

Asutko missäpäin? Oon puhelimel netis ni en jaksa kirjautua sisään.

 

[Aatamin akka]

Sama vika

 

[Koivunkäpy]

onko sulla samaongelma ku mulla että oot 10v nuorempi ku muut...

 

[Sannuli88]

Tollanen ulkopuoliseksi jääminen on tosi turhauttavaa. Ja tuo ikäjuttu pitää kyllä paikkansa. Vaikka aina sanotaan ettei mikään katso ikää, ja pyh! Esim. itse olet 25v. ja kaverisi 35v. ja tämä kaveri tapaa jonkun toisen saman ikäisen ihmisen, niin kas kummaa kun niillä on "paljon enemmän yhteistä" juteltavaa kuin teillä kahdella. Ja siinä sitten ulkopuolisena kuuntelet toisten jaaritteluja. Huoh!

 

[Aatamin akka]

onko sulla samaongelma ku mulla että oot 10v nuorempi ku muut...

Mulla ainakin on.

 

[Halikatti]

Samoin koen minä. Toisaalta pelkään antaa mitään itsestäni ja oikeasti tutustua ihmisiin, että kai se syy on sitten siinä. Ja olen usein taas 5-10 vuotta vanhempi noissa perhekahviloissa, sekin vaikuttaa. Tai ehkä ei ikä vaan se että en vain löydä hirveästi yhteistä toisten kanssa, kosketuspintaa. Sellaiset kuin minä ei varmaan hirveästi lähde noihin paikkoihin niin en sitten tapaa heitä. En tiedä : /

 

[ev]

tutulle kuulostaa. ja yksin olen.

olen 28v. esikoinen 10v, kuopus 7v. joten nuorena lapseni olen tehnyt, ehkä sillä iällä tosiaan vaikutusta.

 

[Halikatti]

Niin siinä se ikä kyllä vaikuttaa, että missä iässä lapset on saatu, että onko ollut jo paljon muuta elämää, työelämää ja eri asuinpaikkoja ehkä, yms. ennen lastensaantia ja sit taas jos on nuori äiti niin on ihan eri elämänvaiheessa.

Vaikka lasten kanssa olisikin samassa vaiheessa. Ei kukaan jaksa vain lapsista puhua tietenkään.

 

[alkuperäinen kirjoittaja]

onko sulla samaongelma ku mulla että oot 10v nuorempi ku muut...

Ei ole sitäkään tekosyynä Tai no nyt opinnoissani olen ihan auttamattomasti ikähaarukan ulkopuolella, kun suurin osa on noin 18-20-vuotiaita ja siellä muutama noin 45-50-vuotias lisäksi. Plus minä, 30v. Mut esim pihapiirissä ei taida olla ketään just mun ikäistä, mutta noi mua nuoremmat ja vanhemmat on kuitenkin keskenään kavereita.

Osalla on samanikäisiä lapsia kuin mulla, mutta ei senkään kautta jotenkin tule kavereita. Perhekerhossa huomaan, että toiset sopii jo jotain iltamenoja keskenään, ja mä oon siellä ihan hönönä, kun oon luullut olevani "samalla viivalla".

Onko se vaan ne kuuluisat kemiat? :/

 

[Koivunkäpy]

musta tuntuu että n.3kymppiset on jotai väliin tippujia.. ite oon siis 29 ja en tunnu sopivan mihkää

 

[teisu harmaana]

täällä kans kohtalotoveri.. ihan ulkopuolinen leikkipuistoissa ja muuallakin.. en ole saanut yhtään kaveria täältä, varsinkaan sellaisia joilla olisi myös lapsia..