Mikä ero on toiveella että saa tietynlaisen lapsen ja...

[Toivovainen]

Kysyisin yhtä mieltäni askarruttavaa asiaa.

Monesti tuttavapiirissä tulee kuultua juttua, ihan arkista löpinää, tulevasta jälkikasvusta ja jo olemassa olevista lapsista.

Viimeksi eilen naapurini tuli juttelemaan kun kastelin kukkia ja kertoi että kolmas lapsi syntyy syksyllä. Hänellä on ennestään melko vilkas esikoinen ja aika pippurinen ja topakka keskimmäinen. Hän sanoi että nyt on aika rankka vaihe uhman kanssa. Sitten hän lisäsi että "toivottavasti tää kolmas olisi sitten täysosuma, rauhallinen ja oikea mammanpoika".

Tuo oli siis esimerkki nro. 1.

Toinen, samasta asiasta, vielä: työkaverini esikoinen oli alusta lähtien kovasti isänsä perään, ja kun työkaverini odotti toista lasta, hän sanoi että olisi "mukavaa jos tämä toinen olisi sitten enemmän minun perääni".

Nyt kysyisinkin, että mitä tämä tarkoittaa lasta kohtaan tunnetun kiintymyksen kannalta. Onko rakkaus aina automaattisesti suurempaa sitä lasta kohtaan, joka täyttää äidin toiveet, esimerkissä 1 sellainen rauhallinen ja uhmaamaton, ja esimerkissä 2 äidin perään oleva?

Toivon että maltatte pohtia myös kysymystä nro kaksi: jos kerran äiti toivoo että tuleva lapsi olisi ERILAINEN kuin aiempi/aiemmat, niin tarkoittaako se, että äidin mielestä niissä aiemmissa ei ole niin paljon rakastettavaa? Tarkoitan, että jos äiti rakastaisi vilkasta lastaan enemmän kuin mitään muuta, niin miksi äiti kuitenkin toivoo että toinen lapsi olisi rauhallinen? Tai jos esikoisella on ruskeat silmät ja kertoo että olisi ihanaa jos toiselle periytyisi isän siniset silmät, niin onko se suoraan suhteessa rakkauden määrään? Että sitten sinisilmäinen on vielä hitusen rakkaampi koska se rakas ominaisuus periytyi lopulta?

Ydinkysymys siis lienee, että miten voi olla toiveita, jos kerran on jo lapsia ja kertoo niitä rakastavansa? Eikö "samaa toivoisi sitten lisää"?

 

[astrolabe]

Kai sitä lastaan voi rakastaa, vaikka kuinka olisi rasittava lapsi? Ja kai sitä silti voi toivoa, että seuraava lapsi ois helpompi? En tajua miten nämä ristiriidassa? Hulluna pitäisin ihmistä, joka toivoisi vaikeaa ja esim. vaikeasti sairasta lasta, koska esikoinenkin on.

 

[Echo]

Rakastan lapsiani yhtä paljon. He ovat ihania omalla tavallaan, vaikka vääntöä on eri asioista erilainen määrä.

Rakastaa voi lasta vaikka kuinka paljon mutta ei silti tarvitse toivoa kaikkia ikäviä piirteitä.

 

[vieras...]

Sepä se onkin ehdottoman rakkauden juju Ei sitä varten tarvitse olla tietynlainen, lastaan voi rakastaa jokaisella solullaan riippumatta siitä millainen hän on. Silti seuraavasta lapsesta voi toivoa jollain tapaa helpompaa tai perhedynamiikkaan hyvin istuvaa...

 

[Toivovainen]

Kai sitä lastaan voi rakastaa, vaikka kuinka olisi rasittava lapsi? Ja kai sitä silti voi toivoa, että seuraava lapsi ois helpompi? En tajua miten nämä ristiriidassa? Hulluna pitäisin ihmistä, joka toivoisi vaikeaa ja esim. vaikeasti sairasta lasta, koska esikoinenkin on.

Kiitos, nimenomaan tätä en tajuakaan, ja siksi kysyin.

Kysyn vielä helpommin: jos esikoinen on ihana MUTTA ainoa miinus äidin mielestä on että hän on isän perään eikä välitä äidistä, ja

jos kuopus on yhtä ihana MUTTA LISÄKSI äidin perään, niin eikö se silloin tunnu suuremmalta rakkaudeltakin rakastaa kuopusta? Tavallaan 99% rakkaus vs 100 % rakkaus.

 

[pokkura]

Tiedän että tämä on tabu, mutta kyllä kai sitä voi toista lasta kohtaan olla "enemmän" rakkautta kuin toista. Onko tuo nyt niin erikoistakaan. Ei se silti tarkoita sitä, että ei rakastaisi sitä toista ollenkaan.

Nyt puhun siis asiasta josta ei ole kokemusta, minulla kun on vain yksi lapsi.

 

[fdsfsd]

Otat liian vakavasti. Tuo on vain sellaista juttelua "oispa tämä minun perään kun esikoinen on niin iskänsä tyttö". Ei liity rakkauteen mitenkään. "olispa tämä seuraava rauhallisempi".

Itse voisin hyvin sanoa noin juuri jos ei muuta keksi. Sellasta höpinää.

 

[Toivovainen]

Tiedän että tämä on tabu, mutta kyllä kai sitä voi toista lasta kohtaan olla "enemmän" rakkautta kuin toista. Onko tuo nyt niin erikoistakaan. Ei se silti tarkoita sitä, että ei rakastaisi sitä toista ollenkaan.

Nyt puhun siis asiasta josta ei ole kokemusta, minulla kun on vain yksi lapsi.

Niin juuri! Tätä mietin.

Koska, Jari Sinkkoselta kysyttiin tätä Meidän Perhe -lehdessä. Äidillä oli kaksi lasta. Toinen oli "keskiverto" kaikessa, ei kaunis, ei älykäs, ei suosittu. Toinen oli suloinen, suosittu, hassu vitsiniekka.

Tämä äiti ainakin koki rakastavansa suloista lasta enemmän kuin keskivertoaan, ja se harmitti häntä.

Ja nyt sitten kuitenkin täällä vastauksissa ajatellaan enemmän että vaikka toinen olisi kuinka ihana ja toinen kuinka kamala, niin rakkaus on yhtä suurta. Ovatko toiset parempia "väittämään" vastoin oikeita tuntojaan vai kokevatko ihmiset eri tavoin?

Lisäänpä vielä. Kerran yhdessä nettiartikkelissa äiti kirjoitti tunteneensa alusta asti "sielunkumppanuutta" toisen lapsensa kanssa, olivat kuin samaa maata. Hän lisäsi heti perään että "MOLEMPIA kuitenkin rakastetaan yhtä paljon".

> Miksi hänen piti kirjoittaa tuo "molempia rakastetaan yhtä paljon", jos kerran se on itsestäänselvyys? Minä koin että hän lisäsi tuon siksi, koska oikeasti kyllä se esikoinen oli hitusen tärkeämpi, mutta hän halusi toki olla hyvä äiti kuopuksellekin ja siksi kompensoi tuon lauseen.

 

[Echo]

Minusta olisi jotenkin sööttiä jos mun muksu olisi selvästi isänsä perään koska mun mies on kiva isä.
Tosin mun mies on lepsumpi kuin minä ja huomaan että sen takia on välillä lasten suosiossa enemmän kuin mä. Lapset joskus oikein toivovat kuorossa että mä lähtisin jonnekin -niin että saavat katsella telkkaria vaikka puoleenyöhön ja pelata mielinmäärin.

 

[Toivovainen]

Otat liian vakavasti. Tuo on vain sellaista juttelua "oispa tämä minun perään kun esikoinen on niin iskänsä tyttö". Ei liity rakkauteen mitenkään. "olispa tämä seuraava rauhallisempi".

Itse voisin hyvin sanoa noin juuri jos ei muuta keksi. Sellasta höpinää.

Voi toki olla, mutta minun on hankala erottaa yleistä löpinää oikeista ajatuksista ja toiveista. Jos sanon että olisipa nyt jäätelöä jääkaapissa, en toki romahda jos sitä ei ole, mutta se toisi varmasti mielihyvää saada jäätelöä! Eli jos sitten jäätelöä ilmestyisi jääkaappiin, ottaisin jäätelöä sen sijaan että jättäisin ottamatta.

 

[Toivovainen]

Minusta olisi jotenkin sööttiä jos mun muksu olisi selvästi isänsä perään koska mun mies on kiva isä.
Tosin mun mies on lepsumpi kuin minä ja huomaan että sen takia on välillä lasten suosiossa enemmän kuin mä. Lapset joskus oikein toivovat kuorossa että mä lähtisin jonnekin -niin että saavat katsella telkkaria vaikka puoleenyöhön ja pelata mielinmäärin.

Esimerkkihän voi olla mikä tahansa, toki. Sinun tapauksessasi voisin siis kysyä, että jos teillä on lapsi sinun perään, ja teille syntyisi toinen lapsi joka on isänsä perään, rakastaisitko enemmän sitä joka on isänsä perään, koska se herättää sinussa enemmän ihania tunteita. eli oli toive mikä tahansa, jos se toteutuu, meneekö tuo lapsi edelle?

 

[kkmpö]

En oikein koskaan ole ymmärtänyt miksi ja miten mitata rakkautta. Rakkaus lapsia kohtaan ei kai koskaan ole täysin samalaista. Rakkauteen kuopusta kohtaan liittyy eriasioita kuin rakkautta esikoista kohtaan. Rakkaus näkyy eritavalla jos on kyse sairaasta/vammaisesta lapsesta jolla saattaa olla erityistarpeita niin hoidossa kuin kasvatuksessakin.

Riittämättömyyden tunteita vanhempi kohtaa varmasti enemmän vaativan lapsen kanssa kuin ns. helpon lapsen kohdalla. Minusta riittämmättömyyden tai joskus myös epäonnistumisen tunteet eivät kerro rakkaudettomuudesta.

Suojelun, hoivaamisen tarpeita vanhempi voi kokea toisinaan jotakuta lasta kohtaan enemmän kuin mitä muiden sisarusten kohdalla kokee. Automaattista ja itsestään selvää ei ole se ketä kohtaan tälläisiä tunteita on enemmän, joskus niitä on enemmän esikoista kohtaa joskus ehkä vaikka toiseksi nuorinta, toisinaan vammatonta, aika usein myös sitä lasta kohtaan jonka kasvatukseen/hoitoon on käyttänyt eniten aikaa.

Totta on että joskus vanhemat kohtelevat lapsia syystä tai toisesta eriarvoisesti, mutta minusta sekään ei automaattisesti kerro rakkaudettomuudesta vaan sille voi löytyä muita selityksiä tai syytä ei ole edes olemassa jossakin kohdassa vanhemmille vain on muodostunut tapa pitää jotakuta lapsista "tärkeämpänä" kuin toista.

 

[astrolabe]

Oma äitini on sanonut, että sen vaikeimman lapsen kanssa hitsautuu läheisimmäksi. Ja että äideillä saattaa olla suosikkeja, jotka vielä vaihtuvat aika ajoin. Tärkeintä onkin miten niitä tunteita seuraa. Suosiiko yhtä, sorsii toista vai on tasavertainen kohtelussaan?

 

[Echo]

Esimerkkihän voi olla mikä tahansa, toki. Sinun tapauksessasi voisin siis kysyä, että jos teillä on lapsi sinun perään, ja teille syntyisi toinen lapsi joka on isänsä perään, rakastaisitko enemmän sitä joka on isänsä perään, koska se herättää sinussa enemmän ihania tunteita. eli oli toive mikä tahansa, jos se toteutuu, meneekö tuo lapsi edelle?

Rakastaisin yhtä paljon vaikka olisivat mummonsa perään. Mutta kyllä mä katson että mun lapset on syvästi kiintyneitä muhunkin, olivat he kenen perään tahansa. En halua ensisijaisesti sitä kiintymystä itseni takia (vaikka kivaa se on) vaan lapsen takia, sen takia että äidillä ja lapsella nyt on hyvä olla lämmin tunneside.

Ja kun on äitinä lämpimät välit lapsiin niin silloin on yks hailee kehen päin he ovat.

 

[alituinen]

Ei sillä rakkauden kanssa ole mitään tekemistä. Emmehän me mieheksikään ota sitä joka on hyvä joka asiassa vaa otamme sen "rentun" jota rakastamme. Eiköhän jokainen mielummin haluaisi helppoluonteisen lapsen kuin haastavan, vaikka rakastamme häntä ensihetkestä alkaen.

 

["Reetta"]

Käteväähän se olisi että jos aiemmat perheenjäsenet edustavat luonteellisesti tai käyttäytymismalliltaan jotain ääripäätä, tulisi uudesta jäsenestä tasoittava vastavoima perheeseen. Jos ei tule, niin oho, sitten elellään sen kanssa.

Minusta tuollaiset toiveet liittyvät arjen toimivuuteen ja perheenjäsenten väliseen dynamiikkaan. Rakkauden määrään ne eivät vaikuta millään tavoin.

 

["Totuus"]

Niin juuri! Tätä mietin.

Koska, Jari Sinkkoselta kysyttiin tätä Meidän Perhe -lehdessä. Äidillä oli kaksi lasta. Toinen oli "keskiverto" kaikessa, ei kaunis, ei älykäs, ei suosittu. Toinen oli suloinen, suosittu, hassu vitsiniekka.

Tämä äiti ainakin koki rakastavansa suloista lasta enemmän kuin keskivertoaan, ja se harmitti häntä.

Ja nyt sitten kuitenkin täällä vastauksissa ajatellaan enemmän että vaikka toinen olisi kuinka ihana ja toinen kuinka kamala, niin rakkaus on yhtä suurta. Ovatko toiset parempia "väittämään" vastoin oikeita tuntojaan vai kokevatko ihmiset eri tavoin?

Lisäänpä vielä. Kerran yhdessä nettiartikkelissa äiti kirjoitti tunteneensa alusta asti "sielunkumppanuutta" toisen lapsensa kanssa, olivat kuin samaa maata. Hän lisäsi heti perään että "MOLEMPIA kuitenkin rakastetaan yhtä paljon".

> Miksi hänen piti kirjoittaa tuo "molempia rakastetaan yhtä paljon", jos kerran se on itsestäänselvyys? Minä koin että hän lisäsi tuon siksi, koska oikeasti kyllä se esikoinen oli hitusen tärkeämpi, mutta hän halusi toki olla hyvä äiti kuopuksellekin ja siksi kompensoi tuon lauseen.

Kysyt nyt sellaista, mihin ihmiset eivät suoraan vastaa rehellisesti. Varsinkaan ne, joilla tällaisia ristiriitaisia tunteita sattuu olemaan. Tottakai tunteita on monenlaisia, ja varmasti on lapsia joita rakastetaan enemmän kuin toisia. Ihminen ei ole täydellinen otus, ja todellisuus on joskus karumpaa mitä haluaisimme kuulla. Takuulla on äitejä jotka esim rakastavat tyttöänsä enemmän kuin sitä villiä, tottelematonta, häsläävää poikaa. Tai toisin päin. Riippuen omasta ja lapsen persoonasta tai tempperamentistä. Ihmiset tulevat toimeen keskenänsä eri lailla. Silti lapsia pitäisi rakastaa tasapuolisesti, tai ei ainakaan saisi näyttää että suosisi jotakuta.

 

[Toivovainen]

En oikein koskaan ole ymmärtänyt miksi ja miten mitata rakkautta. Rakkaus lapsia kohtaan ei kai koskaan ole täysin samalaista. Rakkauteen kuopusta kohtaan liittyy eriasioita kuin rakkautta esikoista kohtaan.
Totta on että joskus vanhemat kohtelevat lapsia syystä tai toisesta eriarvoisesti, mutta minusta sekään ei automaattisesti kerro rakkaudettomuudesta vaan sille voi löytyä muita selityksiä tai syytä ei ole edes olemassa jossakin kohdassa vanhemmille vain on muodostunut tapa pitää jotakuta lapsista "tärkeämpänä" kuin toista.

Kiitos, tässä tiivistit kyllä hyvin.

 

[vieras...]

ap kyllä sä tajuat nää asiat sitten kun saat omia lapsia

 

[kahvikirahvi]

ap kyllä sä tajuat nää asiat sitten kun saat omia lapsia

Entä jos ei? Ihmisethän kokee asiat eri tavalla. Yksi äiti voi rakastaa helppoa ja kilttiä lasta enemmän kuin uhmaavaa/hankalaa ja myöntää sen, toinen äiti taas voi rakastaa lapsia yhtä paljon huolimatta lapsen "vaikeusasteesta".

 

[vie]

Oma äitini on sanonut, että sen vaikeimman lapsen kanssa hitsautuu läheisimmäksi. Ja että äideillä saattaa olla suosikkeja, jotka vielä vaihtuvat aika ajoin. Tärkeintä onkin miten niitä tunteita seuraa. Suosiiko yhtä, sorsii toista vai on tasavertainen kohtelussaan?

Tämän voisin melkein allekirjoittaa, että se "vaikein" (syystä tai toisesta) on läheisin. Ja juuri siksi, että hänen vuokseen on joutunut näkemään paljon vaivaa, ehkä pelkäämään hänen puolestaan tms.

 

[vierass]

Minä ainakin voin myöntää että suhde lapsiini on erilainen. Esikoiseni on samanlainen kun minä, huomaan hänessä ne ärsyttävät puolet itsestäni.... kinataan huomattavasti enemmän keskenään yms. Mutta toisaalta meillä on myös välillä hillittömän hauskaa. Kuopus puolestaan samanlainen kun isänsä! He sitten kinaavat useammin keskenään, mutta mulla ja kuopuksella tuskin just koskaan mitään ihmeempiä sanomisia, oikein kultainen äidin poika usein kuin huomaamatta jakaudutaan tekemään vaikka pihalla hommia niin, et minä touhuilen kuopuksen kanssa ja isäntä esikoisen kanssa. Tämä varmaan siksi koska elämä on helpompaa niin. Huomaan ollessani työmatkalla, että ajatukseni useammin kohdistuu kuopukseen ja se suurempi ikävä myös. Toisaalta tiedän hänen enemmän kaipaavan äidin seuraa... Mutta en osaa millään mittarilla sanoa kumpaa rakastaisin enemmän. Ja myös jos joskus huolehdin lasten pärjäämisestä, niin huolehdin sitten esikoisesta. Hän tuntuu niin samanlaiselta kuin itse olen ja hänen tunteensa pääsevät lähemmäs minua.... en osaa selittää mutta siis molempia lapsia rakastan paljon. Ihmissuhteet on erilaisia, niin miksi ei suhteet lapsiinkin voi olla...