Mikä avuksi? Tunnen syyllisyyttä

[Älämölö]

Mun ex mies on ollut pitkään masentunut, ennenkuin tämä tiedettiin, elämä oli yhtä helvettiä, hän käytti henkistä väkivaltaa, purki stressinsä meihin, raivosi, vittuuntui lapsista ynnä muuta. Monesti yritin puhua ja kertoa mutta mikään ei auttanut, mies itsekkin tajusi mitä teki ja lupasi aina lopettaa mutta lopettamispäivää vain ei tullut.
Sitten tuli diagnoosi, olin helpottunut mutta 1kk siitä tajusin etten enää rakasta häntä joten ilmoitin että jätän hänet.
Sovimme että hän asustaa kotona sen aikaa että löytää kämpän mutta se oli yhtä helvettiä joten näytin hänelle ovea.
2 kk olikin muualla mutta kun vaihtoehdot kävivät vähäisiksi päästin hänet takaisin tänne, sillä ehdolla että osaa käyttäytyä. Vaikken häntä rakasta, niin silti olen hänestä huolissani. Pari viikkoa sitten kävi ensimmäistä kertaa käsiksi minuun, pyysin häntä poistumaan viikonlopuksi ja sitten puhuttiin, jolloin hän pyysi anteeksi sanoi ettei enää näin käy, kunnes nyt perjantaina alkoi taas tappelu.
Onneksi ei käynyt käsiksi mutta tajusin että näin ei voi jatkua, tunnen syyllisyyttä ja surua etten voi häntä auttaa, mutta mun pitää ajatella itseäni eikös?

Tässä on tullut kaikki syytökset, en rakastanut häntä tarpeeksi, minun olisi pitänyt viedä hänet hoitoon aikaisemmin, minun olisi pitänyt teeskennellä liitossa että rakastaisin jne.

Mutta minä en jaksa, perjantaina käskin hänen poistua lopullisesti, voin itse paljon paremmin nyt, silti en voi sille mitään että kannan huolta hänestä.

Miten saan iskostettua päähäni sen että pääasia on se että minulla ja lapsilla on hyvä olla

 

[Bouli]

Sä voit ajatella että sinä olet tehnyt oikein ja ajatellut sekä itseäsi että myös lapsiasi ja ajatella vaikka niin että ex miehesi on sairas ja ei siksi kykene muuhun kun syyttelyyn sillä näinhän se on,hänen tapansa on purkaa paha oloa sinuun tuolla tavalla.Jaksamista ja vaikka välillä voi tuntua pahalta niin usko pois se on vain sinun ja lastesi parhaaksi.

 

[Älämölö]

Kiitos!
Pointti on juuri se että 2,5 vuoden aikana olen ollut kaikessa huono, syyttelyä ja haukkumista tapahtunut. Mä yritin, mutta ex miehen mukaan mun olisi pitäny yrittää vielä enemmän, enpä tiedä miten se minusta kiinni olisi ollut.

 

[Kerpele]

Aika ja etäisyys miehestä parantavat. En usko että on olemassa mitään poppakonstia jolla saisit heti itsellesi iskostettua tuon asian. On kuitenkin todella hienoa ja todella suuri asia että tiedostat jotta asia on näin, että siis tosiasiassa sinussa ei ole vikaa ja elämä on parempaa itsellesi ja lapsille ilman tuollaista isää pyörimässä siinä ympärillä koko ajan.

 

[fifiia]

Masennus voi olla todella vaikea tunnistaa. Usein sekä masentunut itse että läheiset ovat liian keskellä ongelmaa niin että todellista tilannetta on vaikea nähdä. Jos ja kun masennuksen syyt on monimutkaisia ja pitkänajan kuluessa syntyneitä toipumisprosessi on pitkä. Toisen puolesta ei voi tehdä päätöksiä tai muuttaa hänen ajatuksiaan, paraneminen tai halu paranemiseen on aina lähdettävä itsestä. Ero voi olla myös masentuneelle lopullinen sysäys muutokseen, toki silloin masentuneen olisi varmasti hyvä saada apua muualta.