S
"stressaaja"
Vieras
Meillä on neljä lasta, nuorin himpun alle 2kk ja vanhin 9v. Mies käy töissä, itse olen ollut viimeiset 5v kotiäitinä.
Harrastan lenkkeilyä (nyt en ole tosin moneen viikkoon päässyt lenkille), lukemista ja käsitöitä, eli kovin kotikeskeisiä juttuja.
Kärsin unettomuudesta, vaikka vauva nukkuu niin itse en osaa/saa nukuttua. Monesti tulee itku jo valmiiksi kun herään yöllä syöttämään vauvaa, kun tiedän etten saa unta taas vähään aikaan. Mies kyllä auttaa viikonloppuisin yösyötöissä (korvikevauva) tai heräämällä vauvan kanssa aamulla että saan nukuttua vähän pitempään.
Stressaan tosi paljon esim. siisteydestä. Saan kamalat hepulit kun lapset sotkee jos olen juuri siivonnut. Hassu juttu, en nimittäin ennen lapsia välittänyt jos sattui olemaankin siivoukset tekemättä...
Moni tekemätön asia ahdistaa, enkä silti saa niitä tehdyksi (yleisimmin kodinhoitoon liittyvät asiat)
Tuntuu että olen koko ajan väsynyt ja kireä, huudan lapsille, itkeskelen usein ja käyn jotenkin ylikierroksilla (en osaa vaan "olla", koko ajan pitää suorittaa, tehdä, olla hyvä jossain). Miehelle en ole mitään puhunut, näkeehän se että väsynyt olen, mutta ei tiedä mitään mitä ajattelen, tunnen tms. Ystäviä ei ole joiden kanssa arkea voisi piristää kahvitteluilla tms.
Välillä pelkkä vauvanhoitokin tuntuu raskaalta, ja muutamana yönä (hävettää tunnustaa!) vauva sai olla yöllä syömättä kun en kertakaikkiaan jaksanut lähteä lämmittämään maitopulloa.
Tuntuu että arjen pyörittäminen on välillä niin vaikeaa, mistä sitä saisi voimia ihan näihinkin yksinkertaisiin asioihin? Miten voisi oppia ottamaan rennommin ja lopettaa stressaamisen tuon siivouksenkin kanssa?
Harrastan lenkkeilyä (nyt en ole tosin moneen viikkoon päässyt lenkille), lukemista ja käsitöitä, eli kovin kotikeskeisiä juttuja.
Kärsin unettomuudesta, vaikka vauva nukkuu niin itse en osaa/saa nukuttua. Monesti tulee itku jo valmiiksi kun herään yöllä syöttämään vauvaa, kun tiedän etten saa unta taas vähään aikaan. Mies kyllä auttaa viikonloppuisin yösyötöissä (korvikevauva) tai heräämällä vauvan kanssa aamulla että saan nukuttua vähän pitempään.
Stressaan tosi paljon esim. siisteydestä. Saan kamalat hepulit kun lapset sotkee jos olen juuri siivonnut. Hassu juttu, en nimittäin ennen lapsia välittänyt jos sattui olemaankin siivoukset tekemättä...
Moni tekemätön asia ahdistaa, enkä silti saa niitä tehdyksi (yleisimmin kodinhoitoon liittyvät asiat)
Tuntuu että olen koko ajan väsynyt ja kireä, huudan lapsille, itkeskelen usein ja käyn jotenkin ylikierroksilla (en osaa vaan "olla", koko ajan pitää suorittaa, tehdä, olla hyvä jossain). Miehelle en ole mitään puhunut, näkeehän se että väsynyt olen, mutta ei tiedä mitään mitä ajattelen, tunnen tms. Ystäviä ei ole joiden kanssa arkea voisi piristää kahvitteluilla tms.
Välillä pelkkä vauvanhoitokin tuntuu raskaalta, ja muutamana yönä (hävettää tunnustaa!) vauva sai olla yöllä syömättä kun en kertakaikkiaan jaksanut lähteä lämmittämään maitopulloa.
Tuntuu että arjen pyörittäminen on välillä niin vaikeaa, mistä sitä saisi voimia ihan näihinkin yksinkertaisiin asioihin? Miten voisi oppia ottamaan rennommin ja lopettaa stressaamisen tuon siivouksenkin kanssa?
Lapsille siis siisteys ei ole niin tärkeää ja se varmaan on niin kuin itse oivalsit, se, mitä voisi vähentää. Eipä sekään ole niin helppoa, kun oma pää vaatii siisteyttä, mutta jos vaan yrität kestää lievää sotkua ajatellen, että se on nyt parasta ja menet sen sijaan vaikka lenkille- se voisi ehkä auttaa nukahtamiseenkin.