..miten mä en nyt noista osaa herättää itessäni mitään ärsytyksen närää ollenkaan...
Kotityöt nyt eivät ikinä lopu, niitä on aina ja jokapäivä tulee lisää, että sinänsä jos osaa laiskottelemisen jalon taidon, niin - miksei sitä vois heittäytyä joskus vain olemaan ja haaveilemaan

. Jaksaa sitten sen jälkeen aivan eri tavalla, eri innolla lähteä tekemään asioitakin

. Sitäpaitti - semmonen joutenoleminen tuntuu olevan monella hukassa vaikka se jos mikä piristää aivotoimintaa isosti. Ei tietenkään niin, että heittäytyy jokapäiväiseksi laiskaksi, vaan hyvä se on osata ottaa rennommin niitten kotiaskareittenkin kanssa. Kummankin - ei vaan miehen vaan yhtälailla naisenkin, vastavuoroisesti, ja yhdessäkin on hyvä vain elbailla ja köllötellä ja haaveilla

...
Viihteellekin saa mun puolesta mennä vihellellen rentona, miksei hyvänen aika sentään ?!, koskapa tulee sieltä kotiinkin hyväntuulisena. Ja jos vauva nyt itkee, niin sitten itkee - rauhoittuu kyllä aikanaan. Ja - tohon kans se vastavuoroisuus, kerran yhdessä ollaan perhekin hankittu ja yhdessä eletään, niin joustavina suodaan kummallekin mahdollisuutta lähteä ulos kavereiden kanssa viettämään hauskaa mutta pitää myös osata järjestää sitä aikaa niinkin, että päästään yhdessä viettämään iltaa ja hauskaa
Ja joskus sitä vain on itsekukin sen verran ns. puusilmäinen, että kotiin tullessaan ei välttämättä heti huomaakkaan, mitä ihanaa toinen onkaan tehnyt sua varten. Viiveellä tulee se havahtuminen mutta tulee kuitenkin

- ja ruokaa en minäkään tykkää nostaa jollekin jalustalle Lauran tavoin..se laittaa valmista, joka ensimmäisenä kerkee jollei sitten yhdessä olla laittamassa

...Sen sijaan voisin huikata, että saa painua lenkille ensin ja sitten vasta syödä rauhassa

...
Hellyydenosoitukset kuuluu parisuhteeseen, mikä on kivempaa kuin pienet suukkoset ohimennessä ja miksei puristelutkin - onhan se ihanaa kun näytetään avoimesti että olet rakas ja tärkeä ja haluan sinua kosketella

. Sehän tuo tullessaan sitä iloisuutta ja onnellisuutta ja hassuttelua, mikä kantaa isosti päivissä. Makuuhuone- elämä kuuluu sitten sinne, vain meille kahdelle
