mihin tästä maasta on hävinnyt lähimmäisen rakkaus?empatiakyky?

["natalie"]

monella ihmisellä on historiassaan vaikeita elämänmuutoksia/kriisejä/tapahtumia, joista selviäminen on helpompaa läheisen tuella,sellaisen joka ymmärtää aidosti ja lohduttaa, sellaisen läheisen jolle ei tarvitse esittää mitään, sellainen läheinen voi olla ratkaisevaa tekijä parempaan.

kuitenkin nykypäivänä jos joku itkee esim väsymystään, siitä joko ei välitetä tai tehdään ls ilmoitus(helppo tapa sysätä asia toisten harteille ja voi vielä yrittää ajatella tehneensä jotain) mutta missä on se lähimmäinen joka tulee vaikka yöllä kuuntelemaan murheet, joka ottaa lapsen/lapset hoitoon, kun tarvetta on. missä on se lähimmäinen joka teoillaan ja välittämisellään(ennekaikkea välittämisellään) tuo rauhaa ja rakkautta ihmiselle joka sitä tarvitsee.

tässä maassa sellaista ei ole, ihmiset on yksin. minä olin tälläinen aikanaan naapurin yh:lle hän saatto soittaa minulle että voinko ottaa lapset hoitoon että hän ei kestä yhtään tappelua enään, yleensä otin(hän asu samassa talossa) olin itsekkin yh silloin mutta onneksi vain yhdelle lapselle,mutta pystyin silti jotenkin ymmärtämään mitä hän koki. ja tämä ihminen lasten kasvaessa ja uuden puolison myötä alkoi jaksamaankin paremmin.

-en kerro tuota siksi että hain kehuja vaan siksi että ihmiset ymmärtäisivät että voi olla vaikeaa ja joku saattaisi tarvita kipeästi apua ja välittämistä,jotta jaksaa arkea, mutta avulla arki saattaa muuttua juhlaksi, eikä ihminen loputtomiin ole riippuvainen avun saannista tai mitenkään huononpi vanhempi.

mutta mistä tästä maasta löytyy niitä lähimmäisiä,minulla ei ole ketään,entä jos elämääni kohtaa kriisi,ei ole ketään kelle voisi soittaa,kuka tulisi paikalle kuuntelisi lohduttaisi.


miksi sinä et ole tälläinen läheinen toisille?

 

[Anatolia]

Olen ystävä, en terapeutti.

 

["vieras"]

Olenhan mä ollut mut arvostettiinko sitä? Toiset vaan aina odottaa että niitä tuetaan mutta se kiitos tahtoo jäädä sanomatta.

 

["vieras"]

Minä pyrinkin olemaan tuollainen läheinen. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tästä maasta on empatiakyky, lähimmäisenrakkaus ja yhteisöllisyys kadonnut lähes kokonaan.

 

["tre"]

Olen ystävä, en terapeutti.

Tuo yksi lause kertoo sinusta kaiken oleellisen, onneksi et ole minun "ystävä"!

 

["natalie"]

Olen ystävä, en terapeutti.

terapeutti ei voi korvata ystävää joka välittää oikeasti!

terapeutti tekee sitä rahasta,se saa siitä palkan,hän ei siis oikeasti aidosti välitä ihmisestä joka siellä asioi,terapeutti ei tule esim. keskellä yötä tarjoamaan olkapäätään. terapeutti on kylmä.

ystävä,aito ystävä voi antaa ja tehdä niin paljon enemmän hyvää,hän välittää oikeasti,hän halaa, käy vaikka kaupassa,tekee ruokaa yhdessä,on läsnä.sellainen on arvokkaampaa kuin kulta.

 

[oikeassa olet]

Voi voi, samaa olen miettinyt monesti. Kaikilla ei kai ole rahkeita ja sydäntä auttaa, ihmiset ovat rakkaudettomia ja ajavat vain omaa etuaan. Minä ainakin yritän aina auttaa ja tsempata muita ihmisiä parhaani mukaan. Harvemmin kyllä itse saan apua.

 

[Lilya]

Puhut valitettavasti asiaa ap. Monet myös ottavat mielellään apua vastaan ilman mitään kiitollisuutta. Olen myös huomannut että ihmiset mielellään pilkkaavat ja puhuvat (juoruavat) toisten ongelmista mutta halua ei löydy auttaa edes pienillä teoilla. Pelkkä voinnin kysyminen, kuunteleminen ja aito lähimmäisestä välittäminen ei ole suuri teko, mutta voi antaa toiselle hyvän mielen.

 

["vieras"]

[QUOTE="natalie";23113662]terapeutti ei voi korvata ystävää joka välittää oikeasti!

terapeutti tekee sitä rahasta,se saa siitä palkan,hän ei siis oikeasti aidosti välitä ihmisestä joka siellä asioi,terapeutti ei tule esim. keskellä yötä tarjoamaan olkapäätään. terapeutti on kylmä.

ystävä,aito ystävä voi antaa ja tehdä niin paljon enemmän hyvää,hän välittää oikeasti,hän halaa, käy vaikka kaupassa,tekee ruokaa yhdessä,on läsnä.sellainen on arvokkaampaa kuin kulta.[/QUOTE]

Näin juuri.

 

["vieras"]

Ihmisistä on tullut niin helvetin itsekkäitä, että ei todellakaan enää tee mieli auttaa tuntemattomia. Mutta silti autan, koska se vain kuuluu minun luonteeseeni. Harvoin saa kiitosta siitä, että auttaa. Jos hyvin käy, ei sentään haukkuja tule. Useimpien ihmisten moraali ja arvot ovat niin epäilyttäviä, että mulla ei kyllä paljon ole toivoa ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen.

 

[hmpm]

samaa mietin pari vuotta sitten kun järjestelin häitämme, yksikään sukulainen ei tarjoutunut avuksi, kaksin miehen kanssa tehtiin ihan kaikki, en toki tarkoita, että muiden olisi pitänyt järjestää häitämme, mutta olisihan se apu ihan kivaa ollut. noh, hyvät häät saatiin kuitenkin aikaiseksi.

 

[ei autettavia]

mä olisin tuommoinen ystävä, mutta kun kukaan ei kehtaa pyytää tai ottaa vastaan semmoista apua ennen ku tosi hädässä, jolloin ne ei enää kykene pyytäänkään?

 

[Keittiönoita]

Ihmiset ovat niin siihen ydinperheeseensä keskittyneitä, että heillä ei ole aikaa ylläpitää suhteitaan mahdollisiin tukiverkostoihinsa. Nuorempana moni hyvänä ystävänäni pitämäni ihminen katosi elämästän parisuhteen hankittuaan. Ei ollut enää aikaa ystäville. Sitten, kymmenenkin vuoden päästä, kun oli tullut avioero, jo vain olisivat kaivanneet mua olkapääksi. Monet eivät myöskään pidä yhteyttä sukulaisiinsa tai se yhteydenpito koetaan pakkopullana. Kaiken pitäisi tapahtua minun haluamallani tavalla ja jos äiti tai anoppi antaa lapsenlapselleen "väärän värisen mukin", niin sitten onkin jo kasvimaa nenässä. Ennen vanhempia ihmisä arvostettiin ja jos nyt mummeli jonkun vähän höpsön neuvon antoikin, niin se laitettiin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Edelleen on kuitenkin perheitä ja sukuja, joissa toisista huolehditaan. On myös ystäviä, jotka kuuntelevat ja auttavat. Lähimmäisenrakkaus on kadonnut joiltakin, mutta ei suinkaan kaikilta.

 

[Keittiönoita]

Olen ystävä, en terapeutti.

Mä olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Ystävän harteille ei pidä sysätä sellaisia asioita, jotka kuuluisi käsitellä ammattiauttajan kanssa. Ei edes silloin, jos sillä ystävällä on jokin hoitoalan koulutus.

 

["yksinäinen"]

minä haluaisin olla sellainen rakastava ystävä joka auttaa kun apua tarvitsee, mutta en ole löytänyt ketään kuka haluaisi olla ystäväni, eikä kukaan pyydä minulta apua.

 

["vieras"]

Olen samaa mieltä kanssasi. Ja tuokin mitä tämä Keittiönoita sanoi, on totta.. eli monet vaativat siltä "auttajalta" niin paljon! Näkihän sen kerran tuossa "anopin pahimmat mokat" (joku sen tyylinen) ketju, että haukuttiin mennen ja tullen anoppi joka oli tarjonnut siivousapua ja toinen haukkui anopin joka ei ollut tarjonnut siivousapua. Onneksi olen itse isosta perheestä ja iso suku on myös..ja myös ystäväpiiri tätä kautta on suuri joten tukiverkostoa löytyy! Aina on ollut sellainen auttamisen ilo mukana, toinen on lääkäri, toinen poliisi, toinen th, joku kokki, kolmas tarjoilija,kirvesmies, muurari, lapsirakas sinkku..ja sitten kukin auttaa osaamisensa mukaan. . Tutustukaa ihmiset avoimesti naapureihinne ja muihin ja olkaa itse ensin se auttava käsi. Dominoefekti on ihana

 

[ei autettavia]

Mä olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Ystävän harteille ei pidä sysätä sellaisia asioita, jotka kuuluisi käsitellä ammattiauttajan kanssa. Ei edes silloin, jos sillä ystävällä on jokin hoitoalan koulutus.

muistelen jonkun ammattiauttajan kirjoittaneen jossain, että ystävää ei korvaa hänkään. Kyllä mä olisin taipuvainen ajattelemaan, että kyllä niitä asioita tosiystävän kanssa täytyy voida puhua. Se on sitten eri juttu, jos toinen on niin neuroottinen että jankkaa vain minkään muuttumatta samaa kerta toisensa jälkeen tai hankalien asioiden kanssa painii, ettei ystävällä riitä rahkeet ymmärtää. Mutta silloinkin mun mielestä ystävän on oltava se kriisipartio, joka ottaa tilanteen haltuun jos tulee heikko hetki.

Ite olisin kyllä varovaisin puhumaan liikaa hoitoalan ystävälle. Mulla on noita, enkä oikein ilkeä puhua toiselle illalla huolia, kun päivällä tämä kuuntelee niitä korvansa täyteen jo. Yritän lähinnä antaa tiivistelmän kysyttäessä.

 

[Onaha]

Mä yritän, mutta oman jaksamisen mukaan.
Tarvitsen myös omaa tilaa. En ole valmis miten pitkälle tahansa kantamaan kavereiden/tuttujen taakkoja ja tukemaan ja auttamaan joka välissä. Tuen ja autan kyllä, mutta pääsääntöisesti elämän omaa elämääni. Joskus aiemmin olen sortunut "liikaa" tukemaan ja auttamaan joitain henkilöitä ja myötäelämään niin paljon, että se on vaikuttanut jo omaan jaksamiseen ja elämääni. Mulla on kuitenkin lapset ja aika vaativa elämäntilanne itsellänikin. Mä tarvitsen voimia ja mukaviakin asioita elämääni, niiden kavereiden murheiden lisäksi.

 

[Keittiönoita]

muistelen jonkun ammattiauttajan kirjoittaneen jossain, että ystävää ei korvaa hänkään. Kyllä mä olisin taipuvainen ajattelemaan, että kyllä niitä asioita tosiystävän kanssa täytyy voida puhua. Se on sitten eri juttu, jos toinen on niin neuroottinen että jankkaa vain minkään muuttumatta samaa kerta toisensa jälkeen tai hankalien asioiden kanssa painii, ettei ystävällä riitä rahkeet ymmärtää. Mutta silloinkin mun mielestä ystävän on oltava se kriisipartio, joka ottaa tilanteen haltuun jos tulee heikko hetki.

Ite olisin kyllä varovaisin puhumaan liikaa hoitoalan ystävälle. Mulla on noita, enkä oikein ilkeä puhua toiselle illalla huolia, kun päivällä tämä kuuntelee niitä korvansa täyteen jo. Yritän lähinnä antaa tiivistelmän kysyttäessä.

Terapeutti ei korvaa ystävää eikä ystävä terapeuttia. Kummallakin on ihan omat roolinsa. Ystävä ei oikeastaan voi sanoa asioita, joita terapeutti taas voi, ilman että toinen saattaa jopa loukkaantua verisesti. Ystävä kun ei ole ulkopuolinen kuten terapeutti. Ystävää ei myöskään pidä asettaa tilanteeseen, jossa hänen pitäisi kahden ystävänsä kohdalla valita, kumman puolella on. Joskus on pelkästään hyvä, jos ystäväkään ei tiedä ihan kaikkea.

 

[Nincompoop harmaana]

Mähän olen kaikkien lähimmäinen. Eilen lahjoitin lastentarvikkeita tarvitseville. Kesäksi olen sopinut, että otan yhden pitkäaikaistyöttömän perheen lapsen meille muutamaksi päiväksi käymään Lintsillä yms. Ei se ole vaikeaa se välittäminen, vaikka olenkin diagnosoitu empatiakyvytön kapakala. Joka päivä voi ainakin pitää toiselle ovea auki, kiittää bussikuskia ja niin edelleen. Pienet jutut.

 

["akka"]

Ei vaan jaksa.Itselläkin on ollut rankkaa ja vaikeaa,on tapahtunut asioita joihin ei voi itse vaikuttaa.
Esimerkkinä työkaveri joka joka ainoa päivä kitisee,valittaa,narisee huonoa elämäänsä ja surkeuttaan ja sitä kun kukaan ei ymmärrä eikä jaksa häntä kuunnella.Ihan kaikki on huonosti,ei ole parisuhdetta,työajat on väärät,kyttää ja arvostelee kaikki työkaverit negatiiviseen sävyyn ja itse mielummin vain olisi töissä tekemättä mitään.
Itseaiheutettuja ongelmia,ei osaa käyttää rahaa,ylivelkaantunut,ulosotossa.Kun tilipäivä tulee ja muut ovat iloisia alkaa se armoton napina miten jää taas koko kuukaudeksi vain muutama kymppi elämiseen ja on katkera kaikille muille jotka ovat osanneet hoitaa raha-asiansa ja pääsevät näin vähän itselleenkin palkkarahoilla jotakin hankkimaan.Syyllistää kaikki työkaverit siitä ettei hänellä ole ikinä varaa mihinkään.
Mä olen niin lopen kyllästynyt kuuntelemaan sen ainaista kitinää ettei multa heru minkäänlaista myötätuntoa.Tuollaiset ihmiset imee kaikista lähelläolevista kaiken elinvoiman.
Mä myös yhdyn tuohon etten ole kenenkään terapeutti.
Tosi ystävä ymmärtää myös olla kuormittamatta ystäviään liiaksi omilla murheillaan.Se ei tarkoita silti sitä etteikö voisi puhua kipeistä ja vaikeista asioista myös mutta ystävyys ei tarkoita sitä että on ilmainen lapsenvahti,siivoaja ja hyysääjä.Ystävälle pitää myös antaa tilaa hengittää.
Eli en siis ole ystävä ja empatiakykyinen tilanteessa että mun lapset menee etän luo viikonvaihteeksi ja ystävä on sitä mieltä että sulla on nyt aikaa koko viikonloppu kun omat on poissa että mä tulen lasten kanssa teille viettämään viikonloppua ja lähden sitten illalla baariin ja sä jäät kotiin vahtimaan mun muksut kun mä en koskaan pääse mihinkään.Hoidat ne sitten siinä koko viikonlopun,ruokit ja passaat ja vahdit että mä saan maata krapulani rauhassa pois.EI,ei näin.Siksi mulle onkin sanottu että sä olet täysin empatiakyvytön ja itsekäs paska.

 

[dfdf]

Kyllä minulla vaan on paljon hyviä ystäviä ja itsekin pyrin olemaan yhtä hyvä heille. Terapeutit ovat sitten erikseen.

 

[Kerpele]

No onko sitä lähimmäisen rakkautta tai empatiakykyä koskaan ollutkaan? Aika vähän mä sitä olen omassa elämässäni nähnyt... Eiku ainiin joo, sehän olikin niin että mä olen kylmä paska kun pyysin mummoani meille päivästä toiseen kun isoisä kuoli, kuuntelin samat jutut satamiljoonaa kertaa, kuuntelin jatkuvaa neuvomista siitä mitä lapsille täytyy pukea päälle siihen monen aikaan täytyy olla ruoka valmiina, annoin hänen "auttaa" ja laittaa tiskit koneeseen ja astiat kaappiin (jotka jouduin järjestelemään uudestaan joka kerta hänen perässään), annoin auttaa ja laittaa pyykkejä koneeseen (hän lappasi ne koneeseen mutta ei osannut käynnistää konetta, minä käynnistin sen sitten..)... Koko ajan piti olla valmiudessa, ja istua vieressä kun hän "hoisi" lapsia.. Mutta lopulta minä olin se itsekäs paska kyllä, kun ilmoitin etten vaan jaksa enää.. Kun hän oli ollut auttamassa joka päivä, hän lahjoitti meille kallisarvoista aikaansa (kotonaistumisaikaansa siis) ja lopulta loukkaantui mulle siitä että minä olin väsynyt jatkuvaan neuvomiseen ja siihen että koskaan en kelvannut. HAukkuipa minut päälle vielä huonoksi äidiksi ym.

Mä en ihan tosissaan jaksa ihmisiä, jotka syö mut elävältä kun niille yrittää olla kiltti ja kuunnella neuvoja ja antaa "auttaa"...

Mä todellakin haluan olla itsekäs, antaa kaiken omalle perheelleni, omille lapsilleni. En jaksa ottaa että murustakaan sontaa niskaani jonkun ihmisen takia joka kuitenkin ajaa vain omaa asiaansa. Tässä saattaa mennä ohi useampikin hyvä ihminen, mikä on sääli... Miksi ihmisillä ei voi olla sellaista lappua otsassa mikä kertois että onko se mukava ja välittämisen arvoinen vai ei?

 

[Nincompoop harmaana]

Miksi ihmisillä ei voi olla sellaista lappua otsassa mikä kertois että onko se mukava ja välittämisen arvoinen vai ei?

Mä en lähde noilla olettamuksilla. Jos ajattelisin voivani huolehtia vain ihmisistä, jotka ovat välittämiseni arvoisia, olisi tämä maailma aika kolkko paikka. Mulle on ihan sama auttaa ihmistä, jonka arvelen vedettävän minua kuin ihmistä, jolla on todellinen hätä. Menee liikaa energiaa setviä näiden kahden eroja. Jos kuljen oletuksella, että kaikki tarvitsevat jeesiä toisinaan, voin antaa apua ja myös saada sitä.

Jos oikein tarkkaan katsotaan, kukaan meistä ei ansaitse mitään. En ole uskovainen, päinvastoin, mutta voin kernaasti jakaa "ansiotonta rakkautta toisten osaksi", elikkäs "artoa" armon sijaan.

 

[Kerpele]

Mä en lähde noilla olettamuksilla. Jos ajattelisin voivani huolehtia vain ihmisistä, jotka ovat välittämiseni arvoisia, olisi tämä maailma aika kolkko paikka. Mulle on ihan sama auttaa ihmistä, jonka arvelen vedettävän minua kuin ihmistä, jolla on todellinen hätä. Menee liikaa energiaa setviä näiden kahden eroja. Jos kuljen oletuksella, että kaikki tarvitsevat jeesiä toisinaan, voin antaa apua ja myös saada sitä.

Jos oikein tarkkaan katsotaan, kukaan meistä ei ansaitse mitään. En ole uskovainen, päinvastoin, mutta voin kernaasti jakaa "ansiotonta rakkautta toisten osaksi", elikkäs "artoa" armon sijaan.

Mut jos on valmiiksi puhki kulutettu ja tyhjiin imetty ihminen, kuten minä, niin sitä ei enää viitsi jaella niistä rippeistä mitä on jäljellä.