Mihin on teiltä ihmisiltä

On mahdollista, että Jumala (se yksi ja ainoa) vastaa rukoukseen, koska Hän on hyvä. Tai sitten toinen vaihtoehto, että tämä rukousvastaus on peräisin toisesta lähteestä.

mikä on se toinen lähde?

 

*haukottelee*

mielenkiintoista, että tulet tänne haukottelemaan, ja kuitenkin olet jokaisessa uskonto-/uskoketjussa mukana. Salaisesti ehkä etsit kuitenkin Jumalaa?

Pyh.
Asiallinen keskustelu eri uskonnoista kiinnostaa, muttei tuollainen "te kaikki etsitte pelastusta ja Jumalaa ja Jeesusta mutta ette vaan tiedä sitä ja elämänne on tyhjää ilman Jeesusta, ottakaa Jeesus sydämeenne"- tyylinen diipadaapa. Se vaan säälittää ja haukotuttaa.

Jep. Mua itseasiassa kiinnostaiskin löytää se oma uskonto, mutta vähän vaikea saada mitään tietoa ja keskustella järkevästi asioista, kun yleensä se tyyli on juuri tuollaista päätöntä tyrkytystä.

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

 

On mahdollista, että Jumala (se yksi ja ainoa) vastaa rukoukseen, koska Hän on hyvä. Tai sitten toinen vaihtoehto, että tämä rukousvastaus on peräisin toisesta lähteestä.

mikä on se toinen lähde?

taas jäi tämä kysymys vastaamatta...

 

On mahdollista, että Jumala (se yksi ja ainoa) vastaa rukoukseen, koska Hän on hyvä. Tai sitten toinen vaihtoehto, että tämä rukousvastaus on peräisin toisesta lähteestä.

mikä on se toinen lähde?

taas jäi tämä kysymys vastaamatta...

kiire, lapset vietävä harrastukseen!!!! jaksat varmaan odottaa edelleen, koska nyt en ehdi paneutua!!! jatketaan illalla.

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

 

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta taas ilokseni huomaan täällä Orionin puhuvan järkeä.

Vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen, miksi siis sillä Jumalan vihalla ei pelotella... Tai miksi sitä ei perheissä opeteta (niinkö se meni).
Minun perheeni Jumala ei helvettin laita ketään(koska sitä ei ole), ja Jumalaamme ei tarvitse pelätä. Pelko ja rakkaus eivät voi kuulua samaan tunteeseen. Kunnioitus kylläkin kulkee Jumalamme rakkauden rinnalla.
:saint: Taivaassa tavataan :saint:

 

Karman laki toimii :attn:

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiset tykkäävät fantasioida, varsinkin kun eivät usko itseensä.

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiset tykkäävät fantasioida, varsinkin kun eivät usko itseensä.

Tuonpuoleisista asioista ei voi saada mitään tietoa, joten kaikki niitä koskevat arvailut ovat samanarvoisia. Kristillinen, islamilainen tai juutalainen käsitys ei ole sen arvokkaampi kuin mikään muu tahansa - kuten vaikkapa tuo kuvailemani skenaario. Kaikki lähdetään samalta viivalta kun fantasioidaan...

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiselämän ihanuus! Jokainen uskoo aivan omalla tavallaan ja sitten siitä kinastellaan kuka on oikeassa... Entä jos jokaisen usko onkin juuri se oikea suuri TOTUUS... Eihän sitä koskaan voi tietää...

Yksi menee availemaan luukkuja, toinen makaa mustassa tiedottomuudessa, jollain on 100 neitsyttä, jonkun takapuolen karvat käryää helvetissään.

Minulla menee sitten kuoltuani hyvin. Asustan taivaassa ihanassa pienessä valkoiseksi rapatussa talossa kirsikkapuiden ja ruusujen katveessa. (vähän sellainen Veljeni Leijonamielen maisema) Kissa ja koira minulla on ainakin ja hevonen(sitten en pelkää niitä enää...)

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiselämän ihanuus! Jokainen uskoo aivan omalla tavallaan ja sitten siitä kinastellaan kuka on oikeassa... Entä jos jokaisen usko onkin juuri se oikea suuri TOTUUS... Eihän sitä koskaan voi tietää...

Yksi menee availemaan luukkuja, toinen makaa mustassa tiedottomuudessa, jollain on 100 neitsyttä, jonkun takapuolen karvat käryää helvetissään.

Minulla menee sitten kuoltuani hyvin. Asustan taivaassa ihanassa pienessä valkoiseksi rapatussa talossa kirsikkapuiden ja ruusujen katveessa. (vähän sellainen Veljeni Leijonamielen maisema) Kissa ja koira minulla on ainakin ja hevonen(sitten en pelkää niitä enää...)

Fantasioida voi kukin tykönään ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei tuollaista pitäisi mennä toisille totuutena opettamaan (tai kertomaan), kun ei tuollaisella ole oikeasti MITÄÄN totuuspohjaa.

 

Tuo olikin vaan ajatus. Mutta siinä puhun totta että jokaisen uskonto on erilainen... Ja se juuri sen ihmisen totuus uskosta.

Miksi uskonnon pitää olla niin kauhean vakavaa... Missä näiden keskusteluiden ilo ja ymmärrys?

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiselämän ihanuus! Jokainen uskoo aivan omalla tavallaan ja sitten siitä kinastellaan kuka on oikeassa... Entä jos jokaisen usko onkin juuri se oikea suuri TOTUUS... Eihän sitä koskaan voi tietää...

Yksi menee availemaan luukkuja, toinen makaa mustassa tiedottomuudessa, jollain on 100 neitsyttä, jonkun takapuolen karvat käryää helvetissään.

Minulla menee sitten kuoltuani hyvin. Asustan taivaassa ihanassa pienessä valkoiseksi rapatussa talossa kirsikkapuiden ja ruusujen katveessa. (vähän sellainen Veljeni Leijonamielen maisema) Kissa ja koira minulla on ainakin ja hevonen(sitten en pelkää niitä enää...)

Fantasioida voi kukin tykönään ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei tuollaista pitäisi mennä toisille totuutena opettamaan (tai kertomaan), kun ei tuollaisella ole oikeasti MITÄÄN totuuspohjaa.

Ei ole millään muullakaan vastaavalla jutulla. Kaikki uskonnot opettavat hölynpölyä. Henkilökohtaisesti uskon, että vain lakkaan olemasta kuoltuani. Olotila on samantapainen kuin vuotta ennen syntymääni: ei siitäkään ajasta ole mitään oikeita kokemuksia.

Swingille tiedoksi, että noita tarinoita tulee ihmisten mielikuvituksesta eikä mistään muualta. Lukijan vastuulle jää sen tulkitseminen, uskooko kirjoittaja juttuihinsa vai onko hän vain omituisella huumorintajulla varustettu paatunut ateisti

 

Tuo olikin vaan ajatus. Mutta siinä puhun totta että jokaisen uskonto on erilainen... Ja se juuri sen ihmisen totuus uskosta.

Miksi uskonnon pitää olla niin kauhean vakavaa... Missä näiden keskusteluiden ilo ja ymmärrys?

Kai se siitä Jumalan pelkäämisestä tulee se ahdistus, joka saa lähimmäisen rakastamisenkin näyttämään pakonomaiselta suorittamiselta?

Mutta joo, oikeasssa olet. Tämän takia mä en nimenomaan siedä tuota Raamattujargonia - sitä, että yksi ainoa näkemys muka olisi oikea.

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiselämän ihanuus! Jokainen uskoo aivan omalla tavallaan ja sitten siitä kinastellaan kuka on oikeassa... Entä jos jokaisen usko onkin juuri se oikea suuri TOTUUS... Eihän sitä koskaan voi tietää...

Yksi menee availemaan luukkuja, toinen makaa mustassa tiedottomuudessa, jollain on 100 neitsyttä, jonkun takapuolen karvat käryää helvetissään.

Minulla menee sitten kuoltuani hyvin. Asustan taivaassa ihanassa pienessä valkoiseksi rapatussa talossa kirsikkapuiden ja ruusujen katveessa. (vähän sellainen Veljeni Leijonamielen maisema) Kissa ja koira minulla on ainakin ja hevonen(sitten en pelkää niitä enää...)

Fantasioida voi kukin tykönään ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei tuollaista pitäisi mennä toisille totuutena opettamaan (tai kertomaan), kun ei tuollaisella ole oikeasti MITÄÄN totuuspohjaa.

Ei ole millään muullakaan vastaavalla jutulla. Kaikki uskonnot opettavat hölynpölyä. Henkilökohtaisesti uskon, että vain lakkaan olemasta kuoltuani. Olotila on samantapainen kuin vuotta ennen syntymääni: ei siitäkään ajasta ole mitään oikeita kokemuksia.

Swingille tiedoksi, että noita tarinoita tulee ihmisten mielikuvituksesta eikä mistään muualta. Lukijan vastuulle jää sen tulkitseminen, uskooko kirjoittaja juttuihinsa vai onko hän vain omituisella huumorintajulla varustettu paatunut ateisti

Tummennettua peesaan sataprosenttisesti!

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiselämän ihanuus! Jokainen uskoo aivan omalla tavallaan ja sitten siitä kinastellaan kuka on oikeassa... Entä jos jokaisen usko onkin juuri se oikea suuri TOTUUS... Eihän sitä koskaan voi tietää...

Yksi menee availemaan luukkuja, toinen makaa mustassa tiedottomuudessa, jollain on 100 neitsyttä, jonkun takapuolen karvat käryää helvetissään.

Minulla menee sitten kuoltuani hyvin. Asustan taivaassa ihanassa pienessä valkoiseksi rapatussa talossa kirsikkapuiden ja ruusujen katveessa. (vähän sellainen Veljeni Leijonamielen maisema) Kissa ja koira minulla on ainakin ja hevonen(sitten en pelkää niitä enää...)

Fantasioida voi kukin tykönään ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei tuollaista pitäisi mennä toisille totuutena opettamaan (tai kertomaan), kun ei tuollaisella ole oikeasti MITÄÄN totuuspohjaa.

Ei ole millään muullakaan vastaavalla jutulla. Kaikki uskonnot opettavat hölynpölyä. Henkilökohtaisesti uskon, että vain lakkaan olemasta kuoltuani. Olotila on samantapainen kuin vuotta ennen syntymääni: ei siitäkään ajasta ole mitään oikeita kokemuksia.

Swingille tiedoksi, että noita tarinoita tulee ihmisten mielikuvituksesta eikä mistään muualta. Lukijan vastuulle jää sen tulkitseminen, uskooko kirjoittaja juttuihinsa vai onko hän vain omituisella huumorintajulla varustettu paatunut ateisti

Hieno elämä.

 

Kun ajatus helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta on ristiriidassa eikä kukaan osaa vastata kumpi on se paikka jonne jumalaton menee, niin voinen olettaa että helvettiä ei ole olemassakaan vaan se on vaan ihmisten keksimä pelotteluväline.

Jumalaton menee kuoltuaan taivaan portille, jota vartioi kaksi enkeliä. Toinen heistä kysyy jumalattomalta: "Uskotko syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen iloon taivaassa?" Jumalaton vastaa ykskantaan: "En." Sitten toinen enkeli kääntää vivusta, jolloin pilvestä avautuu luukku, josta tuprahtaa höyryä. Kaukaa alhaalta kuuluu kadotettujen sielujen kirkunaa. "Entä uskotko sitten iankaikkiseen rangaistukseen helvetin tulessa?", enkeli kysyy malttamattomana. "En", jumalaton vastaa taas. Enkelit näyttävät pettyneiltä. "No mene sitten matkoihisi ja etsi oma tuonpuoleisesi." Jumalaton lähtee pois.

Noin siinä käy.

Kokemuksesta tiedät?

Mistä ihmeestä noita tarinoita oikein tulee? Ja miten joku VOI uskoa tuollaiseen?

Ihmiselämän ihanuus! Jokainen uskoo aivan omalla tavallaan ja sitten siitä kinastellaan kuka on oikeassa... Entä jos jokaisen usko onkin juuri se oikea suuri TOTUUS... Eihän sitä koskaan voi tietää...

Yksi menee availemaan luukkuja, toinen makaa mustassa tiedottomuudessa, jollain on 100 neitsyttä, jonkun takapuolen karvat käryää helvetissään.

Minulla menee sitten kuoltuani hyvin. Asustan taivaassa ihanassa pienessä valkoiseksi rapatussa talossa kirsikkapuiden ja ruusujen katveessa. (vähän sellainen Veljeni Leijonamielen maisema) Kissa ja koira minulla on ainakin ja hevonen(sitten en pelkää niitä enää...)

Fantasioida voi kukin tykönään ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei tuollaista pitäisi mennä toisille totuutena opettamaan (tai kertomaan), kun ei tuollaisella ole oikeasti MITÄÄN totuuspohjaa.

Ei ole millään muullakaan vastaavalla jutulla. Kaikki uskonnot opettavat hölynpölyä. Henkilökohtaisesti uskon, että vain lakkaan olemasta kuoltuani. Olotila on samantapainen kuin vuotta ennen syntymääni: ei siitäkään ajasta ole mitään oikeita kokemuksia.

Swingille tiedoksi, että noita tarinoita tulee ihmisten mielikuvituksesta eikä mistään muualta. Lukijan vastuulle jää sen tulkitseminen, uskooko kirjoittaja juttuihinsa vai onko hän vain omituisella huumorintajulla varustettu paatunut ateisti

Omituisella huumorintajulla varustettu Jumalaan uskova. Ja minusta on kauhean mukavaa leikitellä ajatuksella mitä on kuoleman jälkeen. Ihan avoimin mielin odottelen sitä päivää. Kyllä tuon Jumalan huumorintajuinenkin täytyy olla. Ajatelkaa nyt meitäkin...

 

No olishan se pitänyt arvata että koko jumala onkin ihan vitsi

 

täytyypä ihan sanoa et noihin jeesusjuttuihin on kyllä usko mennyttä kun tarkastelee omaa/ihmiskunnan historiaa. minkä muun kuin uskonnon varjolla muodossa tai toisessa on tehty niin paljon pahaa??jos tuolla oikeasti olisi joku ukko yliviisas niin ompa aika pahoin unessa tahi vahvasti dementoitunut hommissaan :headwall:
myöntää täytyy että sillä kirjalla (raamattu) on ollut kyllä todella hyvät markkinamiehet B)

 

No olishan se pitänyt arvata että koko jumala onkin ihan vitsi

:hug: Jos ei nyt ihan kuitenkaan. Iloinen Hän on kuitenkin luonteeltaan. Ainakin minua kaitsiessaan

 

No olishan se pitänyt arvata että koko jumala onkin ihan vitsi

:hug: Jos ei nyt ihan kuitenkaan. Iloinen Hän on kuitenkin luonteeltaan. Ainakin minua kaitsiessaan

Tonttu Torvinen on iloinen, vaan ei oo enää salainen...

 

Ei ole kadonnut kun ei ole koskaan ollutkaan. Samantekevä asia.