Mihin ihmeeseen joudun ton 4,5veen kanssa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja loppu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

loppu

Vieras
Ensimmäinen uhma tuli 2v3kk ikäisenä ja välillä se on laantunut ja tullut taas uudelleen. Mutta nyt joskus joulukuussa alkoi ihan suoranainen helvetti. Sitä ennen olin jo kuvitellut, että nyt on tasaista ja alkaa olla sen verran isompi, että isommat uhmat on takana.

Mutta nyt aika ajoin aivan hirveää. Olen nyt raskaana rv30 ja tuntuu, että en jaksa tuota yhtään eikä keinoja ole. 2,5v tyttö on ihan kiltti onneksi. Toki siis uhmailee toisinaan, mutta kaikki sellaista mihin keinot riittää ja jonka kanssa pärjää.

Tänäänkin kauheat ainakin 30min tappelukohtaukset, toiseen oli syynä väärän kokoinen aamupalaleipä ja toiseen syynä hukassa oleva sukka.

Sitten karjuu minulle, että minä olen kiltti, tahdon olla kiltti, en huuda enää. Ja kun sanon, että en puhu enkä teemitään ennenkuin puhuu kauniisti niin sanoo yhden lyhyen lauseen tai sanan nätisti jonka jälkeen alkaa huuto "Minä puhuin äsken nätisti":
 
Meillä aivan samanlaista!!!poika 4v6kk. Ei suostu syömään nykyään enää mitään jne. Kaikki pitää tehdä mahdollisimman hankalasti ja olla vaikea! Ja raivokohtauksia..huh! Tyttö on 10kk ja kolmatta ollaan tekemässä..
 
Meillä vähän samaa. Siis jos vaikka käsken menemään nurkkaan, alkaa väittää vastaan. "En mene ja sinä et voi pakottaa." No, voin pakottaa ja pakotankin. Ja sitten alkaa se hirveä vinkuminen ja itkeminen, ottaa mallia pikkusiskostaan ja serkustaan, jotka kumpiki tyttöjä ja poikaa nuorempia. Tällä viikolla alkoi puolipäivähoito (2 kertaa viikossa, viisi tuntia kerrallaan) ja toivon että auttaa.
 
Niin ja kiusaa parivuotiasta pikkusiskoaan usein sanallisesti. Sanoo juuri ne asiat, jotka saa pikkusiskon suuttumaan. Esim.

Poika: Minä menen päiväkotiin, mutta sinä olet liian pieni!
Tyttö: MINÄ OLEN TYTTÖ! (Ei järkeä, mutta tulee selväksi, että suuttuu. :D )
Minä: Älä sano Eeville juttuja, jotka saa sen suuttumaan. Sie suututat Eevin tahallasi ja tiedät sen.
*hetki hiljaisuutta*
Poika: Minä menen päiväkotiin iiiiiihaaaaaan yksin!
 
Itseäni harmittaa se, että sitten liian usein tulee sorruttua siihen huutoon kun alkaa olla jo niin väsynyt tuohon kiukutteluun. Ja lisäksi se että olen näin pitkällä raskaana ja olo on raskas muutenkin niin lisää tuota turhautumisen tunnettani. Ja inhoan sitäkin, että olen joskus napannut poikaa, antanut luunapin siis. :(( Hirvittävän huono mieli niistäkin, mutta kun kertakaikkiaan paukut vaan loppuu. Pelkään kauheasti että päästäänkö tästä yli.

Toisaalta tiedän kuitenkin, että tuo on normaalia enkä kuvittele, että poika käyttäytyisi epänormaalisti. Ihmettelen vain millä keinoilla tästä päästään yli ja koska tämä menee ohi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Niin ja kiusaa parivuotiasta pikkusiskoaan usein sanallisesti. Sanoo juuri ne asiat, jotka saa pikkusiskon suuttumaan. Esim.

Poika: Minä menen päiväkotiin, mutta sinä olet liian pieni!
Tyttö: MINÄ OLEN TYTTÖ! (Ei järkeä, mutta tulee selväksi, että suuttuu. :D )
Minä: Älä sano Eeville juttuja, jotka saa sen suuttumaan. Sie suututat Eevin tahallasi ja tiedät sen.
*hetki hiljaisuutta*
Poika: Minä menen päiväkotiin iiiiiihaaaaaan yksin!

Joo meillä on tuota ihan samaa. Poika inttää ja kiusaa siskoaan juuri tuollaisilla jutuilla, minä menen kerhoon ja sinä et pääse yms. Tai sitten jos tyttö sanoo, että hän on jo iso tyttö niin poika huutaa "mutta et ole niin iso mitä äiti".

Loputonta
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkup.:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Niin ja kiusaa parivuotiasta pikkusiskoaan usein sanallisesti. Sanoo juuri ne asiat, jotka saa pikkusiskon suuttumaan. Esim.

Poika: Minä menen päiväkotiin, mutta sinä olet liian pieni!
Tyttö: MINÄ OLEN TYTTÖ! (Ei järkeä, mutta tulee selväksi, että suuttuu. :D )
Minä: Älä sano Eeville juttuja, jotka saa sen suuttumaan. Sie suututat Eevin tahallasi ja tiedät sen.
*hetki hiljaisuutta*
Poika: Minä menen päiväkotiin iiiiiihaaaaaan yksin!

Joo meillä on tuota ihan samaa. Poika inttää ja kiusaa siskoaan juuri tuollaisilla jutuilla, minä menen kerhoon ja sinä et pääse yms. Tai sitten jos tyttö sanoo, että hän on jo iso tyttö niin poika huutaa "mutta et ole niin iso mitä äiti".

Loputonta

Se ON raskasta. Itelläni vielä noitten kahden lisäksi 9kk vanhat kaksoset ja jos isommat tappelevat kun imetän, täytyy imettäminen keskeyttää ja mennä isompien luo, muutenhan kasvatus menee huonoille poluille. :/

Varmasti tossa eniten ärsyttää se, että kun tietää lapsen ymmärtävän asian ja silti tekee väärin, ei vain ymmärrä minkä ihmeen takia se tekee sen. Rajojen kokeileminen ei oikein enää vakuuta, joka päivä kuitenkin samat asiat, luulisi että tajuaisi, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Käsittämätöntä.
 
Joo raivostuttavinta on tuo, että poika saattaa silmät kirkkaina selittää asioita jollekin ulkopuoliselle, joka tulee vaikka kylään. Kertoo jostain asiasta miten se kuuluu tehdä ja mitä ei saa tehdä. Mitä nyt milloinkin tulee mieleen. Sitten saattaa mennä 5min ja tekee kaiken mistä on juuri kertonut, että ei saa tehdä.

Siinä näkee itse jo punaista, kun on juuri pojan omasta suusta kuullut ja tietää siis tasan tarkkaan tekevänsä väärin, mutta tekee silti.
 

Yhteistyössä