Mihin asioihin tulevan isän olisi syytä varautua?

Esikoista odotetaan syntyväksi milloin tahansa ja tuleva isä alkoi kysellä, että mihin hänen täytyisi varautua lapsen maailmaan tulon jälkeen?

Itse en osaa vastata tuohon mitään, kun itsellekin koko synnytyksen jälkeinen elämä on vaan suurta ja vähän pelottavaakin mysteeria..

Tällaisia asioita on varmaankin käsitelty synnytysvalmennuksessa, mutta meiltä jäi se väliin...

Eli vinkkejä mitä voin kertoa tuolle tulevalle isälle.

Nucca
 
unettomia öitä on tulossa, koska vastasyntyneellä ei ole selkeää unirytmiä,
äidinmaidonkorviketta kannattaa ostaa varalta kaappiin (mulla ainakin maitoa alkoi tulla vasta 5 pv:nä synnytyksestä)
vauvalle kannattaa pakata kotiintulovaatteet jo nyt valmiiksi
niin ja tsemppiä pian koittavaan synnytykseen
B)

niin ja tuli vielä mieleen, että sairaalassa kun on niitä kaurapusseja, isä voi käydä niitä mikrossa lämmittämässä, auttoi mulla kun oli kovat supistukset kun isä painoi sitä selkää ja mahaa vasten.
 
Meillä mies sanoi, että se vauva hoitui kyllä, mutta vaimo taidettiin vaihtaa laitoksella... :whistle: Eli siis varoita tulevista tunnemyrskyistä, tuhansista kyynelistä ja pahoista sanoista.... Minä ainakin muistan olleeni täysi tyranni alkuun... Anopinkin olin käskenyt pihalle... :LOL:

Onnea tulevaan synnytykseen!
 
Meillä vauva oli tosi huono nukkuja sillon vastasyntyneenä, itki yöt eikä nukkunu juuri ollenkaan. Mies otti ihanasti vastuun tilanteesta ja kantoi pientä öisin sylissään, se olikin ainoa paikka rinnan lisäks missä tyttö oli tyytyväinen. Ite olin niin väsyny ja "pihalla" että istuin ja itkin vaan sängyllä...
 
Tulevan isän kannattaa varautua kaaoksen sietämiseen ja kriisinhallintaan. Öiset itkut, syöttämiset, vaipanvaihdot ja valvominen, sekä vastasyntyneen avuttomuus ja se, kuinka vauva sitoo hoitajansa alkuun niin tiivisti, yllättää varmasti monet uudet vanhemmat. Vauvan itkuun tottuu vähitellen, mutta aluksi se saattaa aiheuttaa tuoreissa vanhemmissa suurtakin ahdistusta ja pelkoa. Lisäksi jatkuva väsymys ja unenpuute sekä äidin hormonimyrskyiset itkeskelyt lisäävät alun kaoottisuutta.

Yhteisille ruokahetkille tai yhteiselle saunomiselle saa vauvan syntymän jälkeen alkuun heittää hyvästit. Mutta tilanne on vain hetkellinen, sen kun muistaa, niin jaksaa jo paremmin. Lisäksi helpottaa, kun hyväksyy sen, että elämä muuttuu valtavasti ja alkuun varsinkin vauva vaatii niin tiivistä hoitoa, että muuhun keskittyminen kannattaa todella jättää vähemmälle.

Isän kannattaa panostaa vauvan hoitoon ja sylittelyyn alusta saakka täysillä. Se on oikea tie luoda tiivis ja lämmin suhde lapseensa. Vaipanvaihdot, nukuttamiset, sylittelyt, kylvettäminen ja hellittelyt kuuluvat isälle yhtälailla kuin äidille. Rohkeasti vaan isäkin heti sairaalasta saakka harjoitteluun mukaan, jokainen on joskus ollut aloittelija tässä lajissa.

Isä voi varautua olemaan ylpeä omasta ihanasta vauvastaan ja isyydestään. Vaikka alku vauvan kanssa on usein raskasta, on vauva kuitenkin järisyttävän suloinen, rakas ja kummallinen ihmetyksen kohde, isän oma mussukka.
 
Kaikkeen näihin kannattaa varautua ja sitten saattaakin yllättyä iloisesti jos sieltä tulee helppo vauva.. =)
Ja jos sieltä se vaativa tulee, kannattaa muistaa että vauva-aika on loppujen lopuksi lyhyt.

Kaikki vauvat itkee varmaan sen ekan 2 kk enemmän ja vähemmän jo masun takia kun suolisto ei ole vielä valmis.

Ja voipa olla että jos näillä lämpimillä, hiostavilla ilmoilla syntyy että on unelias pikku kaveri. Me käytännössä oltiin ihmeissämme laitoksella että lomalleko tässä tultiin kun vauva (toka) vain nukkui. :D

Onnea odotukseen ja tulevaan vauva-arkeen!
 
Minusta mihinkään ei tarvitse varautua, vaan nauttia jokaisesta hetkestä. Olla läsnä!
Ei anna tilaa ns. syrjäytymiselle vaan tulee rohkeasti vauvan hoitoon mukaan.

Meille siunaantui 4kk sitten maailman helpoin vauva, joka ei ole meitä valvottanut yhden ainoatakaan yötä. nukkuu ja syö siis hyvin, on muutenkin reipas ihana neitokainen.

Elämä muuttuu juuri sen verran mitä te haluatte sen muuttuvan. Ihan normaalisti voitte jatkaa yhdessä saunassa käymistä esim. joko teette sen vauvan nukkuessa (itkuhälytin mukaan, taikka välillä oven raosta kuuntelee. vauva ei kuole itkuun) Meillä myös vauva pääsee sitteris mukaan saunahommiin, odottelee kylläkin pesuhuoneessa ku me ollaan löylyssä. sitten pääsee kylpemään itsekin =)
Ja ihan kaikkea muutakin, lapsi kulkee mukana lähes missä vaaan. Kunhan vaan lähdette liikkelle sieltä kotoa ja totutte liikkumaan...


Elkää asettako itselle mitään odotuksia, vauva tuo kaiken tarvittavan mukanaan, mihin sitten totutte tilanne kerrallaan.

Miehellesi maailman parhaimpana vinkkinä se että Äiti hoitaa päivällä lapsen, Isä käy päivällä töissä, ilta hoidetaan yhdessä! Eli miehen on ymmärrettävä se että lapsen hoito käy täysin työstä! ja se että sinä, äitinä pääset välillä vaikka yksin kauppaan on jo hengahdystauko vauvasta. Ja sitten sellaiset ihan pienetkin asiat, että te molemmat voitte tehdä sitä kaikkea samaa (paitsi isä tietysti ei voi imettää) eli vauvan pukemiset kun johonkin lähdetään, vaipan vaihdot, leikit jne.. vaikka äiti sen lapsen kanssa on päivät, niin se ei tarkoita sitä että hoitaisi lasta yhellä lailla myös iltaisin! Tämä ollu meillä pieni miinus!

Oma elämäni äitinä on vain täydentänyt tätä kaikkea. Nyt tiedän paikkani, on mahtavaa olla äiti ja kantaa vastuuta tuollaisesta pienestä hymyilevästä pakkauksesta =)
Eikä meidän elämä ole sen ihmeemmin muuttunut, juuri sen verran mitä halusimmekin.
Tänään lähdetään viettämään 1v hääpäivää. Ei me haluta pientä yökylään, joten hoitaja tulee muutamaksi tunniksi meille että pääsemme kaksin syömään hyvin.
Se kaksin keskeinen aika on myös tärkeää!

tulipa sepustusta =)

mukavia viimehetken raskaana olo päiviä, pian teillä vauva !!
 
Mie en oikein ymmärtäny tuota angel08:n kommenttia, että "elämä muuttuu juuri sen verran mitä te sen haluatte muuttuvan", ja myöskään muita juttuja, että voi normaalisti käydä yhdessä saunassa, ottaa vauvan mukaan joka paikkaan jne..
Tai siis lähinnä sitä tarkoitan, että jos on erittäin tyytyväinen vauva, joka vaan nukkuu ja syö (niin kuin teillä on ollut) niin tuo varmasti toimiikin, ja niin tietenkin, sinä puhut omasta kokemuksestasi :) Ja silloin tosiaan se elämä ei hirveän paljoa luultavasti muutu, jos vauva on "helppo".
Mulla taas on ihan päinvastaisia kokemuksia, meillä ei todellakaan lähdetty vauvan kans tuosta noin vaan mihinkään, ei käyty saunassa yhdessä, ei ruokailtu yhdessä jne.. Vauva huusi ekat 3kk melkein 24/7, niin todellakin elämä muuttui toooosi paljon, kun valvottiin öitä ja päiviä läpeensä. Sitäkään on turha suunnitella etukäteen, että kaikkea voi tehdä kun vauva nukkuu, kun vauva ei välttämättä nuku niin kuin "ohjekirjoissa sanotaan, 16-20h/vrk".. vaan saattaapi nukkua vaan puolet tuosta määrästä, jos sitäkään.

Mut se on siis ihan totta, että eipä siihen mitenkään osaa varautua etukäteen, kun ei sitä etukäteen tiedä millainen vauva sieltä tulee, ja hyvä ettei tiedäkään :D
 
mies ei osannu sanoa oikein mitään muuta kuin itsestäänselvyyksiä kun kysyin tästä. Esim. että "omaa aikaa yksin on vähemmän" . En oo kuulemma muuttunu mitenkään enkä sulkeutunu vauvamaailmaan kaksin vauvan kanssa. Ei oo valvottu öitä kertaakaan itkevän vauvan kanssa.Me voidaan käydä saunassa ja syödä yhdessä kotona tai ravintolassa kaikki kolme. tehdä muitakin samoja asioita kuin ennenkin vauvan kanssa kun meillä tuo nukkuu niin paljon. Alussa yli 20h/vuorokausi ja nykyäänkin varmaan 18h. Eli näinkin voi käydä. Tyytyväinen on hereillä ollessaankin ollut aina joten ei ongelmia lähteä mihinkään.

Voit sanoa miehelle että voi varautua mahdollisesti myös tälläiseen =)

Mama+vauva 5kk
 
Ootkin huomannu että aika paljon selviää sitten kun vauva on maailmassa ja alatte tottumaan siihen että olette perhe nyt ja teitä on kahden sijasta kolme =) Mä voisin yhtyä aika pitkälti kaikkeen mitä mamacita ja angel08 sanoi, mitä katja87 ei taas allekirjoittanut :D Ehkä paras "neuvo" on ottaa rennosti, olla äidin tukena niin paljon kun tuo tarvii, ymmärtää hormonimyrskyt ja sisäistää että tää on teidän kahden juttu. Ja ehkä olla tiukkana sukulaisille jos haluatte olla rauhassa ja ne meinaa tunkea kylään :D Mulla jäi se mieleen ekasta viikosta kun oltiin just rauhotuttu päikkäreille kaikki kolme, kämppä oli ku pomminjäljiltä, ite olit hikisenä, maito valuen tosi hehkeä ja ovikello soi ja anoppi pärähti paikalle sukulaistensa kanssa ilmottamatta |O

Mä en muuten kauheesti muista että tota oltais synnytysvalmennuksessa käsitelty, kai sielläkin vaan sanottiin että isän tulis olla äidin tukena =)
 
En nyt pääse kysymään mieheltä, mut pari asiaa voisin heitää tähän ihan omasta päästä. Kaks aiaa ennen kaikkea, joita olisin toivonu oman miehen muistavan/tajuavan jo alkuunsa:

1) Vauva EI ITKE ILKEYTTÄÄN, eikä sille saa siitä hermostua. Mun mies on yleensä tosi herttanen, mut yövalvomiset, väsymys ja alkukankeus toi esille aivan uusia piirteitä. Mies äyski ja hermostu vauvalle, jos se ei heti hiljentyny ja monen monta kertaa oon joutunu ottamaan vauvan mieheltä pois.

2) Synnytyksestä toipuminen KESTÄÄ! Ja vaikka jonain päivänä jaksistit vieraita tai itse lähteä jonneki, ei se oikeuta miestä vaatimaan sitä sulta joka päivä tai kiukuttelemaan, jos et jaksakkaan.

Nää on meillä ollu suurimmat kompastuskivet, toivottavasti ei teillä..! :)

Rypäle ja poika 7vk
 
Meillä ihana ja mun mielestä ns. helppo vauva, nyt 6kk. Mun puolison(ja munkin) olisi pitänyt varautua seuraaviin asioihin ja samoja tilanteita lienee muillakin:

-vauva oli aika kiinni minussa johtuen erittäin tiheästä(parhaimmillaan 15 min. välein)syömisestä,imetyksestä. Puolisoni koki turhautumista ja ulkopuolisuutta kun ei voinut tietenkään osallistua muuta kun vaippaa vaihtamalla. Mulle oli yllättävää miten yksin olin vauvan kanssa jumiutuneena sohvaan.

-puoisoni joutui koville kun sosiaalisena ihmisenä olin ihmeissäni kun alkuun ainoat kontaktit aikuisiin oli satunnaisten vieraiden lisäksi kaupan kassa:) Toki jos tuttavapiiriin kuulu muita vauvaperheitä tilanne on toinen. Minä aloin käydä vauvatapaamisissa lapsen ollessa reilu 2kk.

-olin ekat 6 viikkoa erittäin euforinen mutta sitten taisi iskeä synnytyksen jälkeinen masennus tms (jota en voinut kuvitellakkaan iskeväksi!). Jaksoin hyvin vauvan kanssa ja nautin hänen hoidostaan, mutta muuten olin pitkään aika iloton ja omissa maailmoissani. Nyt on jo pitkään ollut aika normaali hyvä meininki. Voin vaan kuvitella kuinka rankkaa se on ollut puolisolleni! Ja huom. isätkin voivat masentua.

-vauvan kanssa ei mennä niinkuin ennenkin. Tämä nyt on tietenkin odotettavissa. Jos haluaa yhdessä mennä vaikka baariin,konserttiin,teatteriin,pyöräilemään...Ei onnistu ilman hoitajaa ja me ei olla haluttu hoitajia vielä hirveästi käyttää. Eikä kotonakaan puuhastella kaksistaan niin kuin ennen.

-äiti ei pääse vauvan kanssa esim. lääkäriin kun puoliso on töissä, meillä on onneksi ollut anoppi apuna

-iltaisin väsyttää aika pitkään joten seksi ym. mukava puuhastelu mitä ennen on harrastettu voi jäädä pitkäksikin aikaa

Vauva muuttaa parisuhdetta yllättävän paljon! Mutta kun muutokseen tottuu on elo entistä ehompaa!

Esimerkkini antaa vauvaelämästä varsin ankean kuvan mitä se ei mielestäni kuitenkaan enimmäkseen ole ("helpolla" vauvalla lienee osuutta asiaan). Mutta ruususet kuvat kannatta unohtaa.

Tässä nyt pikaisesti kirjoitettuna tekstiä. Mukavaa loppuodotusta ja vauvaelämää!:)
 

Yhteistyössä