Miettikääpä vähän ennenkuin alatte laukomaan loukkauksia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Syöpäläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Syöpäläinen

Vieras
Te ette voi tietää miten kyseinen perhe käy läpi , vai voitteko?
Ja silti kun tänne avautuu niin saa mitä kummallisempia mutta normaaleja vastauksia, loukkauksia.
Te ette tiedä mitä joku joutuu käymään läpi.
Minä vietän joulun erossa rakkaimmistani. Vain koska lapsellani on loppuhoito menossa jotta saamme sen syövän kokonaan tapettua. Ikävä on kova poikiani, ikävä on tyttöäni joka sinne sairaalaan jäi. Kotona ei joulua vietetä...ei
Meidän tilanne missä minä olen perheessä ainoa aikuinen, ja minulla on 3 lasta, kahdella adhd ja kolmannella syöpä.

Tulevaisuudessa pyydän, pyydän vaikka tiedän että se ei tule koskaan tällä palstalla tapahtumaan. Lopettakaa ne loukkaukset, jos teillä on paha olo tai jotain , ei tarkoita että pitää toista loukata.
 
Ymmärrän sen, että sinulle ei riitä voimia ja tilanteenne on vaikea. Mutta olisiko silti pienimuotoiset joulun juhlimiset ollaat paikallaan? Tai ehkä juhlittekin muualla kun kotona, jos niin miksi sitä joulua pitäisikään enää kotona juhlia.
Mutta voihan sitä "juhlia" siellä sairaalassakin tytön kanssa ja toiset lapset vaikka mummilassa. Tai kaikki yhdessä ensin sairaalassa ja sitten jossain sukulaisten luona. Usein tuollaiset elämän valopilkut, kuten joulu, on myös sairaille lapsille ja heidän perheilleen tärkeitä hetkiä, siksi sairaalassakin on lapsille järjestetty usein ohjelmaa tms jotta saadaan juhlan tuntua siihen rankkaan arkeen.
Voimia sinulle ja perheellesi ap ja olkoon vuosi 2012 teille onnellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;25295812:
Ymmärrän sen, että sinulle ei riitä voimia ja tilanteenne on vaikea. Mutta olisiko silti pienimuotoiset joulun juhlimiset ollaat paikallaan? Tai ehkä juhlittekin muualla kun kotona, jos niin miksi sitä joulua pitäisikään enää kotona juhlia.
Mutta voihan sitä "juhlia" siellä sairaalassakin tytön kanssa ja toiset lapset vaikka mummilassa. Tai kaikki yhdessä ensin sairaalassa ja sitten jossain sukulaisten luona. Usein tuollaiset elämän valopilkut, kuten joulu, on myös sairaille lapsille ja heidän perheilleen tärkeitä hetkiä, siksi sairaalassakin on lapsille järjestetty usein ohjelmaa tms jotta saadaan juhlan tuntua siihen rankkaan arkeen.
Voimia sinulle ja perheellesi ap ja olkoon vuosi 2012 teille onnellinen.

pojat eivät päässeet sairaalaan koska heillä on flunssa, äitini kävi, veljeni myös.
Meidän on tarkoitus viettää joulujuhlat eli mässäilyt jne kunhan lapseni pääsee sairaalasta pois. Vaikka mä tiedän tämän, niin silti tää sattuu olla just tällä hetkellä erossa lapsistani. Ja tämä jättihoito, 2 korkea annossytostaatteja sekä kantasolu siirto. Viimeinen hoito jonka toivoin että sen jälkeen ei enää ikinä tätä. Kaikki sanoo että voiton puolella ollaan mutta silti, tämä silti koskee olla erossa lapsista
 
No tilanne on tosiaan sinulle ja lapsillekin kurja, koska flunssa on viimeinen asia jota syöpäpotilaasi kaipaa. Pidätte omat juhlat sitten, kun potilas kotiutuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;25295876:
No tilanne on tosiaan sinulle ja lapsillekin kurja, koska flunssa on viimeinen asia jota syöpäpotilaasi kaipaa. Pidätte omat juhlat sitten, kun potilas kotiutuu.

Näin tehdään

Mutta todellakin pointti on se ettei kukaan tiedä kirjoittajan ongelmista, ovatko ne itse aiheutettuja vai ei vaan sitä aletaan haukkumaan. Mulla ei ole mitään ongelmaa olla rehellinen tästä asiasta koska kirjoitin silloin ekaa kertaa tänne kun tyttäreni sai diagnoosin
 
Hei!

Olen pahoillani että sait toisessa ketjussa pahan mielen kommentistani, viesti ei ollut kuitenkaan sinulle osoitettu vaan ihan yleisesti kommentoin siihen kun valitetaan lahjoista jotka on saatu hyväntekeväisyydestä. Toivon teidän perheellenne kaikkea hyvää.
 
Tosi kamala tilanne teillä, mutta toisaalta on itse siitä vastuussa mistä ymmärrystä ja kohteliaisuutta odottaa. Jos on paha olo, niin kaksplussapalsta ei ole oikea ajanviettopaikka. Täällä on joku hulluja tai sitten terveitä, joille ei tule paha olo siitä hulluudesta. Jos näi ei ole, niin pitää keksiä muu harrastus. Kaikella ystävällisyydellä sanon.
 
Tää on ehkä vähän aiheen vierestä, mutta haluan sanoa, että kannattaa aina sanoa mieluummin positiivista kuin ikävää. Niin netissä kuin irl.

Muistan ikuisesti sen päivän, jolloin sain kuulla kasvaimeni olevan pahanlaatuinen. No, työskentelin tuolloin vuokratyöläisenä, sairaslomakorvauksista ei siis ollut toivoakaan. Joten kun lääkäri ehdotti kirjoittavansa minulle sairaslomaa, sanoin kykeneväni töihin.

Olin ollut kyseisessä työpaikassa vasta yhden päivän ja menin siis tuona päivänä sinne toista päivää. Työpaikan pomona oli mukava, komea nuorehko mies. No, tämä pomo oli minulle tosi ystävällinen ja huolehti, että saan pidettyä tauot. Toi minulle vettä lasilla, koska tuo työpiste oli tosi kuuma ja hänellä oli edellisellä viikolla yksi alainen pyörtynyt sinne nestehukkaan.

Mun työparina oli vanhempi (50v.) naishenkilö, joka päätti heti alusta inhota minua. Inhoa kait vielä lisäsi se, että tuo pomo huolehti minusta ja pistäytyi välillä juttelemassa kanssani. Sain koko päivän kuulla letkautuksia mm iästäni ja ulkonäöstäni. Erityisen hyvin jäi mieleen kun hän oikein narisevalla ja ilkeällä äänellä kommentoi pomon kuullen: -Mahtaa olla rankkaa olla noin kaunis. Mahtaa se vaan olla tosi rankkaa olla noin kaunis... Ilmeisesti hän ajatteli, että olin omasta mielestäni tosi kaunis ihminen ja että yritin kait ulkonäölläni vaikuttaa siihen pomoonkin.

Siinä päivän nieleskelin itkua. Päivän lopuksi pomo kyseli, et tulisinko seuraavana päivänäkin heille töihin. Tuon ilkeän työparin takia en halunnut enää jatkaa, vaan kerroin pomolle jääväni sairaslomalle syövän takia. En enää ikinä mennyt tuohon työhön, mutta olisi mielenkiintoista tietää onko tuo nainen katunut ilkeyttään saatuaan tietää tilanteeni....
 

Yhteistyössä