Miettikää vähän seuraavan kerran, kun haukutte teini/nuoria äitejä

["vieras"]

Olen tässä seurannut puistossa erästä nuorta, 19v äitiä. Tällä äidillä on 1v lapsi ja käyvät puistossa säännöllisesti joka päivä. Tämä ko. äiti yrittää usein jutella ja hymyillä muille äideille, mutta vanhemmat äidit eivät kiinnitä häneen juuri mitään huomiota. Kyseinen äiti käy myös muskarissa ja vauvahierontaryhmässä ja niissä on sama juttu. Kukaan ei osallistu jos tyttö yrittää jutella, eikä selvästikään halua olla missään tekemisissä. Usein tuo äiti vaikuttaa kerhojen päätteeksi aika surulliselta. Mä olen nyt mennyt juttelemaan tytölle ja hän on ihan suoraan sanonut että on tosi kiva kun joku haluaa jutella hänenkin kanssaan.
Mua niin surettaa tuo käytös muilta äideiltä, että syrjitään yhtä koska hän on muita nuorempi. Toivottavasti te ette tee samaa

 

["jeps"]

on varmaan myös nätti

 

["vieras"]

Ei se välttämättä johdu iästä. Kyllä sitä tehdään vanhemmillekin, ainakin meilläpäin.

 

["aapee"]

häh? Ihan tavallisen näköinen. Ei ulkonäöllä ole tässä asiassa mitään mekitystä...

 

[37v.]

Mä kyllä juttelen kaikille
Varsinkin sellaisille, jotka jo ulkoisen habituksen perusteella ovat helposti lähestyttäviä. Jos on kovin v-mäisen tai takakireen oloinen, jätän omaan rauhaansa...

 

["vieras"]

olen itse 27v äiti, eikä mullekaan kukaan yleensä puistossa tule erikseen juttelemaan.

 

[surullista]

Useimmat suomalaiset on tuollaisia kaikkia tuntemattomia kohtaan. Kaikki muutkin yksinäiset saa samanlaisen kohtelun kuin se äiti...

 

["Mamma"]

Ja mä olen 38v. äiti eikä mullekaan kukaan tule puistoissa juttelemaan. Ei se iästä ole kiinni.

 

[peesi]

Useimmat suomalaiset on tuollaisia kaikkia tuntemattomia kohtaan. Kaikki muutkin yksinäiset saa samanlaisen kohtelun kuin se äiti...

näinpä. jos on jo ennestään joku kaveri niin saattaa joku puhuakin jotain.

joo, voi olla paikkoja joissa näin ei ole mutta yleistä tuo on.

 

[tiiru]

Missä paikassa kohdellaan noin iän takia?! Olenko mä sitten kovinkin vanhan näkönen kun mammat juttelee ihan ilosesti ja mä pulputan niille. Vai olenko ylittänyt sen maagisen 20--> joka on otsassa, minulle voi puhua? :xmas:

Pakkohan tuossa olla jotain muuta? Asutte paikassa jossa kaikilla naama norsunveellä? Tai jotain... tosi outoa ja typerää käytöstä.

 

["aapee"]

miksi te kaikki nyt vasteilette ettei teille tulla juttelemaan? ei se ollut asian pointti. Mähän kirjoitin, että on surullista kun ko. henkilö menee itse juttelemaan muille, muttei hänen juttujaan noteerata. Joopajoo, antaa olla koko juttu. Harmitti vaan.

 

["Mamma"]

[QUOTE="aapee";26524965]miksi te kaikki nyt vasteilette ettei teille tulla juttelemaan? ei se ollut asian pointti. Mähän kirjoitin, että on surullista kun ko. henkilö menee itse juttelemaan muille, muttei hänen juttujaan noteerata. Joopajoo, antaa olla koko juttu. Harmitti vaan.[/QUOTE]

Se pointti meillä oli siinä, ettei se johdu iästä. Surullistahan se on, mutta iällä ei asian kanssa ole tekemistä.

 

["vieras"]

Itse olen reilusti päälle 30v ja tuota samaa olen kokenut. Itse olen aika ujo aloittamaan keskustelua, mutta kyllä minä juttelen jos toinenkin juttelee. Minä tapasin pari päivää sitten ekaa kertaa nuoremman lapsen tarhakavereiden äitejä ja isolle osalle niistä minä olin ilmaa.

 

[Teiniäippää]

Mä olen 27v ja mulla on 11v lapsi. KAIKISSA koulun vanhempainilloissa vanhemmat on olleet minua 10-15v vanhempia, jotkut liki 50 vuotiaita. Aina ovat pulisseer keskenään siellä ja juttu on loppunut jos olen mennyt lähelle.

Sama juttu tarhassa jos oli joku tapahtuma.

Minä alle 20v ja muut 30-40v. Ei kukaan mulle halunnut jutella. Katsoivat vain pitkään. Sama juttu puistossa, saatoin mennä karuselliin lapsen kanssa, tai kiipeilytelineeseen. Hurjia katseita sain 40v mammoilta jotka könöttivät puiston penkillä ja katsoivat kun lapsi leikkii.

Ei mulla tietenkään ollut ajokorttia kun sain vauvan 16 vuotiaana, joka paikkaan mentiin kävellen. Lähes jokainen vastaantuleva äiti mulkaisi ilkeästi

 

[varovaisuutta tulkintoihin]

Mä olen 27v ja mulla on 11v lapsi. KAIKISSA koulun vanhempainilloissa vanhemmat on olleet minua 10-15v vanhempia, jotkut liki 50 vuotiaita. Aina ovat pulisseer keskenään siellä ja juttu on loppunut jos olen mennyt lähelle.

Sama juttu tarhassa jos oli joku tapahtuma.

Minä alle 20v ja muut 30-40v. Ei kukaan mulle halunnut jutella. Katsoivat vain pitkään. Sama juttu puistossa, saatoin mennä karuselliin lapsen kanssa, tai kiipeilytelineeseen. Hurjia katseita sain 40v mammoilta jotka könöttivät puiston penkillä ja katsoivat kun lapsi leikkii.

Ei mulla tietenkään ollut ajokorttia kun sain vauvan 16 vuotiaana, joka paikkaan mentiin kävellen. Lähes jokainen vastaantuleva äiti mulkaisi ilkeästi

Heei nyt kyllä... Puhut katseista ja mulkaisuista. Jos joku katsoo tai vilkaisee sinua, et mitenkään voi tietää, mitä hän pään sisällään ajattelee. Teiniäidillä voi olla koko ajan pieni pelko, että mitä jos toiset tykkäävät pahaa nuoruudestani. Silloin voi nähdä pahoja katseita sielläkin missä niitä ei ole.

"Lähes jokainen vastaantuleva äiti mulkaisi ilkeästi". En mitenkään voi uskoa tätä. Mistä tiedät, että niillä jokaisella oli pahat ajatukset sinusta? Suomalaisella yleensä vain on vähän semmoinen vakava, jopa murjottava perusilme, eikä tuntemattomille paljon hymyillä...

Älkää kukaan menkö lukemaan toisten ajatuksia ulkoapäin! Ette voi tietää niitä. Vaikka toinen kulmat kurtussa tuijottaisi sinua, et voi tietää, että joo tuo varmasti johtuu siitä että olen niin nuori. Voihan hän paheksua jotain ihan muuta, vaikka olla sitä mieltä ettei kukaan saisi käyttää punaista takkia. Tai vain miettiä, että näyttääpä tuo tutulta, olenko nähnyt hänet aikaisemmin. Tai miettiä jotain ihan muuta eikä edes huomaa sinua...!

 

[Uyo]

Ja se että jos joku kohtelee sinua kuin ilmaa, voi johtua hänen itsensä ujoudestakin...!

 

[Teiniäippää]

No mutta kyllä sen on huomannut puistoissa ja vanhempainilloissa, että luultavasti minusta puhutaan kun puhe loppuu heri jos menen lähemmäs. Luultavasti arvuuttelevat ikääni tms, ei kuitenkaan kukaan halua tutustua.

Vähän nyt ehkä kärjistetysti ilmaisin tuon, että AIVAN jokainen katsoo ketä vastaan kävelee. Mutta kyllä sen tuntee jos joku pahasti sinua katsoo. Tai jäädään tuijottamaan.

Hauskaa oli kerran kun äitini ja lapsen kanssa oltiin liikenteessä kun joku vanha tuttu kysyy, että kumman lapsi tuo on

 

[Edla-Mamma]

Kyllä mä aina yritän ottaa huomioon myös ne jotka ovat yksinään siellä. Toisaalta mä nyt juttelen vaikka lyhtypylväille jos niikseen tulee Myös mä koen olevani helposti lähestyttävä ja kun jo saavun puistoon, niin moikkailen vaikka en tuntiskaan ja se varmaan luo tilanteen helpommaksi myös alkaa jutteleen.

Oon kyl huomannu, et joka ikisessä puistossa missä ollaan oltu, ni aina on se tiettyjen mammojen kuppikunta olemassa jotka on ringissä ja juttelee vaan toisilleen. Niiden kanssa on ihan turha yrittää jutella, ainakaan ekalla kerralla.

Toisaalta jotkut yksinäisetkin näyttää niin yrmyiltä, ettei huvita alkaa jutteleen, mut sekin voi johtua juuri siitä se yrmyisyys et kukaan ei halua jutella.