Ei tietenkään ollut innokas. Sanna Marin edustaa SDP:n vasemmistosiipeä. Siis jo lähtökohtaisesti jossain määrin natokriittisen puolueen natokriittistä osaa. Hän on jatkumoa Tuomiojan ja Halosen linjalle. Siitä huolimatta hän oli sekä kykenevä että halukas tarkastelemaan kantaansa avoimesti ja päivittämään asennoitumistaan tietoon pohjautuen olosuhteiden muututtua. Tästä nostan hattua.
Eikä pelkästään se, että Marin kykeni tekemään omakohtaisia ratkaisuja, vaan se että hän puolueen puheenjohtajana sai johdettua läpi puolueen strategiaprosessin ja kirkastettua linjan ilman mitään suuria repeämisiä suuntaan tai toiseen. Se kertoo johtajuudesta. Ja pääministerin roolissa hän on toiminut moitteettomasti. Jos ja kun Suomi päätyy tämän hallituksen aikana natohakemuksen jättämään, Sanna Marin nousee minun kirjoissani yhdeksi oman elinaikani parhaista pääministereistä. Ja olen kuitenkin änkyräkonservatiivi persu setämies.
Juu mutta ota huomioon ympäröivä paine. Nyt on helppo laittaa rivit suoriksi Naton suhteen, mutta esim.puoli vuotta sitten ei.
Marinin ei tartte kuin kattoa mihin länsimaat menee, ja kaakattaa perässä.
Tavallaan vaikea pm-kausi, mutta samalla äärimmäisen helppo.
Kun ottaa suunnan vaan "aina EU:n ja länsimaiden uudistuksia päin", niin ei tartte aivoja käyttää, ja aina tulee kehujia, koska olet siinä trendin harjalla.
Tää on naispoliitikoilla muutenkin se tyyli. Ovat muka rohkeita uudistajia, mutta kun latu on jo selvä.
Ai niin, ja tartteeko sitä ees sanoa, mutta Ruotsi tulee menemään Natoon kans.
