Mietteitä meidän nukkumisjärjestelyistä.

[Kippuravarvas]

Meillä ainakin 1v9kk:lla on oma sänky aika lähellä mietin sänkyä ja saapi tulla aina viereen kun tahtoo. Ja on jo jatkettava sänky. Että minun korvaan kuullostaa ihan hyvältä tuo

 

[NeitiNasu]

Mä en osaa sanoa mitään, kun meitä nukkuu usein samassa sängyssä minä, mies, ja tytöt: kohta 5v, 1v8kk ja 4kk. Iltojen viiletessä kissakin rönyaa vielä mun polvitaipeisiin.
Toisinaan taas kaikki nukkuvat omissa sängyissään. En niin ole jaksanut ottaa stressiä. Sitten alan miettimään, jos tulevaisuudessa hinaavat poikaystävänsäkin tonne samaan sänkyyn sekaan

heh, teillä ei taida olla parisuhdetta enää miehesi kanssa tallella, en ymmärrä noita välissä nukkumisia ja perhepetejä yleensäkkään. Meidän rinsessa on nukkunut 3 kuisesta omassa ihanassa sängyssään, ja siellä nukkunutkin 12 h putkeen, ei tulisi mieleenkään ottaa sitä meidän välii, sen verran kai olen itsekäs että haluan oman yörauhan ja parisuhteen, ja aamulla kerkeen halia ja pusutella vauvaani, nyt siis yksivuotias ei lellitty vauveli =)

Ihmeellistä: mä taas en tajua parisuhdetta joka vaatii yöt toisen kainalossa kannattimikseen. Mulla on parisuhde, vaikka mun mies nukkuu usein ihan toisessa kaupungissa.

heh heh , niin ne immeiset on erilaisia, mä saan niin paljon hellyyttä mun vauvelilta, niin myönnetään, jää se mies vähän vähemmälle =)

Yöt on meidän aikaa, vaikkei hereillä ollakkaan =)
Mennään aina ristiin,,,,sen takia ajattelen näin, yöt on meitä kahta varten =)

Joo, niin mekin. Mies on töissä, ja kun se on kotona, mä olen usein töissä... Pitäisköhän alkaa ihan ajattelemaan tätä asiaa?

Mutt toisaalta taas: mun esikoinen on 6 vuotias. Mä tiedän, että ne ei ikuisuuksia ole sellaisia äidin vieressä nukkujia, tyttö lopetti mun viereen tulemisen joskus alle 3 vuotiaana. Samassa huoneessa pidin yhä, mutta viereen se ei enää tullut. Ja sen ainoan kerran kun yritin unikouluttaa sitä, siitä huutamisesta ei tullut loppua ennenkö tajusin luovuttaa... alunperinkin koko juttu tuntui tosi pahalta ajatukselta. Joten miksikäs toistaisin sitä virhettä uudelleen, jos parempiakin vaihtoehtoja olisi tarjolla?

 

[Wide]

Juu meilläkin työt nukahtaa omaan sänkyyn mutta aamulla herätessä sängyssä on minä ,mies ja tytöt (2v.&4,5v. )sekä kissa
Ahdasta on mutta minkäs teet kun nukkuu niin sikeesti ettei herää edes kun tulevat.
Eikä mua haittaa,ihanaa kun haluavat olla viekussa
Onneksi pojat eivät enää tule .

 

[syksyn aurinko]

Mä en osaa sanoa mitään, kun meitä nukkuu usein samassa sängyssä minä, mies, ja tytöt: kohta 5v, 1v8kk ja 4kk. Iltojen viiletessä kissakin rönyaa vielä mun polvitaipeisiin.
Toisinaan taas kaikki nukkuvat omissa sängyissään. En niin ole jaksanut ottaa stressiä. Sitten alan miettimään, jos tulevaisuudessa hinaavat poikaystävänsäkin tonne samaan sänkyyn sekaan

heh, teillä ei taida olla parisuhdetta enää miehesi kanssa tallella, en ymmärrä noita välissä nukkumisia ja perhepetejä yleensäkkään. Meidän rinsessa on nukkunut 3 kuisesta omassa ihanassa sängyssään, ja siellä nukkunutkin 12 h putkeen, ei tulisi mieleenkään ottaa sitä meidän välii, sen verran kai olen itsekäs että haluan oman yörauhan ja parisuhteen, ja aamulla kerkeen halia ja pusutella vauvaani, nyt siis yksivuotias ei lellitty vauveli =)

Ihmeellistä: mä taas en tajua parisuhdetta joka vaatii yöt toisen kainalossa kannattimikseen. Mulla on parisuhde, vaikka mun mies nukkuu usein ihan toisessa kaupungissa.

heh heh , niin ne immeiset on erilaisia, mä saan niin paljon hellyyttä mun vauvelilta, niin myönnetään, jää se mies vähän vähemmälle =)

Yöt on meidän aikaa, vaikkei hereillä ollakkaan =)
Mennään aina ristiin,,,,sen takia ajattelen näin, yöt on meitä kahta varten =)

Joo, niin mekin. Mies on töissä, ja kun se on kotona, mä olen usein töissä... Pitäisköhän alkaa ihan ajattelemaan tätä asiaa?

Mutt toisaalta taas: mun esikoinen on 6 vuotias. Mä tiedän, että ne ei ikuisuuksia ole sellaisia äidin vieressä nukkujia, tyttö lopetti mun viereen tulemisen joskus alle 3 vuotiaana. Samassa huoneessa pidin yhä, mutta viereen se ei enää tullut. Ja sen ainoan kerran kun yritin unikouluttaa sitä, siitä huutamisesta ei tullut loppua ennenkö tajusin luovuttaa... alunperinkin koko juttu tuntui tosi pahalta ajatukselta. Joten miksikäs toistaisin sitä virhettä uudelleen, jos parempiakin vaihtoehtoja olisi tarjolla?

niin, ihan mikä vaan tuntuu hyvältä, meillä toiminut kaikki tosi hyvin alusta saakka , kun tyttösein on niin kiltti , ihana ,aurinkoinen ja hyvä nukkumaan. Joten siirtäminen omaan huoneeseen omaan sänkyyn kävi kivuttomasti, niin olemme saaneet oman rauhan kaksin, on stten ilta tai yö, niin se aika on meitä varten,nukutaan tai ei, niin ollaan toistemme kainalossa ajoittain.

Mutta silti en ymmärrä miten isät ja äitit saa levollista unta kun sänky täynnä porukkaa ?! =)

 

[NeitiNasu]

Mutta silti en ymmärrä miten isät ja äitit saa levollista unta kun sänky täynnä porukkaa ?! =)

Ei se olekaan levollista (mulla ainakaan). Voin ihan sanoa suoraan. Mutta mä olen henkisesti valmentautunut elämään univeloissa jonnekin hamaan tulevaisuuteen kun lapset on aikuisia ja muuttaneet pois kotoa.. Ei vaan. Sitä oppii elämään sillä, mitä saa. Ainakin mä olen tähän tilanteeseen turtunut tavallaan.

Mutt voin kyllä sanoa, että kun oltiin viettämässä hääpäivää hotellissa ilman lapsia: nukuin varmaan viimesen vuoden univelat takaisin. Nukuin kuin tukki.

 

[idea tämäkin, tähän oikeaan ketjuun]

Mitens olis, jos laittaisitte pojalle sellaisen oman "kolon" omasta sängystä siihen tiedän vieeen? Oppisi siinä samalla nukkumaan muualla kuin pinniksessä, kun ikää kuitenkin jo sen verran, että tarvitsette varmaan sitä pinnistä sille vauvalle myös jossain vaiheessa..
Meillä on tehty niin, että meidän sängyn alla on laatikko, jossa peti valmiina. Isompi pääsi siihen nukkumaan kun vauva syntyi ja nukkui meidän kanssa. Hänellä oli toki oma sänky omassa huoneessa, mutta kävi välillä kyläilemässä. Toki minun lapseni oli siloin jo 3v.

Mutta toimisiko ehkä hiukan vastaava idea teillä? Tai sitten ihan tavallisella jatkettavalla sängyllä? Saisitte pienen ehkä pikku hiljaa nukkumaan muuallakin kuin ihan vieressä.

Toki, en ole mitään sanomaan asiaan muutoin, meidän himpun yli 1v nukkuu kainalossa useimmat yöt, ja joka aamu, sillä tyttö huutaa niin kovaa jos ei viereen pääse että herä naapuritkin! Meillä tosin muutoin jo nukkuu veljensä kanssa omassa huoneessaan yöt, eikä meidän vieressä pinniksessä. sieltä häntä sitten aina täytyy käydä kainaloon hakemassa.. Enkä ole kyllä edes jaksanut yrittää muuta.. Muutenkin kiinni minussa.

 

[meah]

Mutta silti en ymmärrä miten isät ja äitit saa levollista unta kun sänky täynnä porukkaa ?! =)

Mä nukun vallan hyvin. Tosin olen itse nukkunut tossa tasan samassa sängyssä äitini ja isäni välissä ensimmäisinä vuosinani.
Sittemmin nukuttiin omassa huoneessa siskon kanssa, molemmilla oli omat sängyt mutta vierekkäin me usein nukuttiin.
Olen tottunut nukkumaan ja nukun paremmin, kun on vähän tungosta

Helppoja lapsia ja hyviä nukkujia nuo meidänkin neidit on kaikki olleet. Mutta itse olen huono nousemaan yöllä sängystä jaloilleni esim. imettämään. Niinpä nuo on kaikki alkujaan otettu viereen. Sittemmin on totutettu myös omiin sänkyihin jossain määrin, mutta edelleen mieluummin tulevat meidän väliin ja sekä minun, että miehen puolesta saavat tullakin.

 

[SYKSYN AURINKO]

Mutta silti en ymmärrä miten isät ja äitit saa levollista unta kun sänky täynnä porukkaa ?! =)

Ei se olekaan levollista (mulla ainakaan). Voin ihan sanoa suoraan. Mutta mä olen henkisesti valmentautunut elämään univeloissa jonnekin hamaan tulevaisuuteen kun lapset on aikuisia ja muuttaneet pois kotoa.. Ei vaan. Sitä oppii elämään sillä, mitä saa. Ainakin mä olen tähän tilanteeseen turtunut tavallaan.

Mutt voin kyllä sanoa, että kun oltiin viettämässä hääpäivää hotellissa ilman lapsia: nukuin varmaan viimesen vuoden univelat takaisin. Nukuin kuin tukki.

Voimia teidän päiviinne, se on niin totta että siihen jotenkin valmentautuu tulevaan, mutta me ollaan siis tähän saakka päästy helpolla =o Saas näjdä mitä tuleva tuo

Kannattaa tosiaan viettää noita"hääpäiviä" hih

Tää lähtee nyt nukkumaan, taas yksin ,mies kotona vasta yhdeltätoista =)

UNIA KAIKILLE !

 

[NeitiNasu]

Mitens olis, jos laittaisitte pojalle sellaisen oman "kolon" omasta sängystä siihen tiedän vieeen? Oppisi siinä samalla nukkumaan muualla kuin pinniksessä, kun ikää kuitenkin jo sen verran, että tarvitsette varmaan sitä pinnistä sille vauvalle myös jossain vaiheessa..
Meillä on tehty niin, että meidän sängyn alla on laatikko, jossa peti valmiina. Isompi pääsi siihen nukkumaan kun vauva syntyi ja nukkui meidän kanssa. Hänellä oli toki oma sänky omassa huoneessa, mutta kävi välillä kyläilemässä. Toki minun lapseni oli siloin jo 3v.

Mutta toimisiko ehkä hiukan vastaava idea teillä? Tai sitten ihan tavallisella jatkettavalla sängyllä? Saisitte pienen ehkä pikku hiljaa nukkumaan muuallakin kuin ihan vieressä.

Toki, en ole mitään sanomaan asiaan muutoin, meidän himpun yli 1v nukkuu kainalossa useimmat yöt, ja joka aamu, sillä tyttö huutaa niin kovaa jos ei viereen pääse että herä naapuritkin! Meillä tosin muutoin jo nukkuu veljensä kanssa omassa huoneessaan yöt, eikä meidän vieressä pinniksessä. sieltä häntä sitten aina täytyy käydä kainaloon hakemassa.. Enkä ole kyllä edes jaksanut yrittää muuta.. Muutenkin kiinni minussa.

Mä en vielä voi siirtää jatkettavaan tota ukkoa kyllä: jatkettava on vielä neitin käytössä, saa uuden sändyn vuoden vaihteen paikkeilla eli kun vauva syntyy. Vauvalle on alkukuukausiksi periaatteessa kehto (jos nyt sattuu siellä nukkumaan) ja jätkä saa pitää siis hetken vielä sänkynsä..

 

[NeitiNasu]

Mutta silti en ymmärrä miten isät ja äitit saa levollista unta kun sänky täynnä porukkaa ?! =)

Mä nukun vallan hyvin. Tosin olen itse nukkunut tossa tasan samassa sängyssä äitini ja isäni välissä ensimmäisinä vuosinani.
Sittemmin nukuttiin omassa huoneessa siskon kanssa, molemmilla oli omat sängyt mutta vierekkäin me usein nukuttiin.
Olen tottunut nukkumaan ja nukun paremmin, kun on vähän tungosta

Helppoja lapsia ja hyviä nukkujia nuo meidänkin neidit on kaikki olleet. Mutta itse olen huono nousemaan yöllä sängystä jaloilleni esim. imettämään. Niinpä nuo on kaikki alkujaan otettu viereen. Sittemmin on totutettu myös omiin sänkyihin jossain määrin, mutta edelleen mieluummin tulevat meidän väliin ja sekä minun, että miehen puolesta saavat tullakin.

Tunnistan tästä itseni. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten jotkut jaksaa keskellä yötä imettää vaikka jossain nojatuolissa: mä nukahdan ihan väkisin. En pysy hereillä sitten millään. :ashamed: Makuullaan on ainoa toimiva tapa mulle, ja nukahdan siihenkin ihan jokakerta.

Ja nyttemmin oon huomannut, että se iltahetki, kun makaan tuolla jätkän vieressä odottaen sen nukahtamista on päivän paras hetki: tiskit, sotkut, koirat ja kaikki muu jää tänne alas, ja mä saan edes kerran päivästä ihan luvan kanssa vaan olla, tekemättä mitään ja puhumatta kenenkään kanssa. Usein viivyttelen vielä senkin jälkeen kun jätkä on jo sikeessä unessa, ihan vaan huvin vuoksi.