Mietittekö koskaan miten isovanhempamme ovat selvinneet arjesta?

Silloin suurimmalla osalla oli mielettömänä voimavarana suku ja kyläyhteisö. Myös kaupungeissa kerrostaloyhteisöt olivat aivan eri luokkaa mitä nykyään (esim. "Pikku Pietarin piha").

Mielestäni tämän päivän työssäkäyvällä useamman lapsen totaaliyh:lla, jolla ei ole tukiverkostoa, on paljon rankempaa, mitä keskimäärisellä 10 lapsen äidillä 100 vuotta sitten.

 

paremmin kuin minä. mammalla eli äitini äidillä 3 lasta ja asuivat Turussa. pappa veneili ja kalasti ja kesät olivat turun saaristossa mistä pappa oli kotoisin. hyvin pärjäsivät. pappa oli vanginvartija kakolassa ja mamma siiväsi ja oli kotiäitinä.

mummoni eli isäni äiti oli sairaanhoitaja Helsingissä. oli 6kk valmistumisen jälkeen töissä. tapasi isoisäni sai isäni ja ollut siitä lähtien kotona. Eli yhden lapsen kanssa oli ja isoisäni suhteellisen varakas, joten ei mitään ongelmaa.

 

No varmasti hyvin parjasivat, kummallakin parilla oli kodinhoitaja.

Tottakai lapsenlapsemme tulevat myos ihmettelemaan miten me parjasimme, heilla tulee varmaan olemaan aivan eri savelet lasten hoidossa ja kasvatuksessa.

 

lisää näitä juttuja!

 

Olen miettinyt ja arvostan mummojeni sitkeyttä, vastuullisuutta. Tosin silloin joskus oli elämä 1930-luvulla, mielestäni hyvällä tavalla ,yksinkertaisempaa, kuin nykyaika. Oli tietyt asiat aamusta iltaan hoidettavana, ja elettiin luonnon, vuodenaikojen tahtiin hyvinkin paljon. Puutetta varmasti oli kaikesta, mutta oli myös yhteisöllisyyttä, välittämistä, perhekeskeisyyttä. Sitä kaipaan.
Ja itsekin myönnän, että elämä ilman tietokonetta oli sellaista, että sain paljon enemmän aikaan...nyt helposti istun koneelle

 

Mun äitini on syntynyt 50-luvulla, yhdeksän lapsisen perheen keskimmäisenä. Hän oli ensimmäinen joka syntyi "laitoksella", vanhemmat oli mummuni synnyttänyt saunassa. Perhe oli köyhä ja asui maaseudulla pienessä torpassa. Pappani, sodan käynyt mies, ei ollut ihan täysin työkykyinen henkisesti. Silloin tällöin kävi metsähommissa mutta muuten elanto saatiin omasta pellosta. Aamulla viiden aikaan mummuni heräsi lypsämään kaksi lehmää, kantoi veden sisään, lämmitti tupaa jne., keitti puuron jne. Jouluna lapset saivat lahjaksi appelsiineja. Äitini mieleen painuvin joululahja oli kun isosisko toi kaupungista lahjaksi suihkutettavan deodorantin Oli sitten suihkutellut sen kokonaan yhden illan aikana Äitini aina muistelee että mummu ei ollut koskaan paikallaan, aina pyyhälsi tuvassa töitä tehden, ja pienimmät lapset roikkuivat helmoissa. Vauvoille annettiin vedellä laimennettua lehmän maitoa, ei ollut aikaa imettää...Pullo pönkättiin jollain pysymään pystyssä niin, että kehdossa makaava vauva sai siitä juotua tai sitten isommat sisarukset syöttivät. Erilaista on ollut aika...

 

Sitten toisaalta isän suku.
Isän äiti, eli isomummi oli äpärä.
Siihen aikaan toisaalta noloa, toisaalta; olihan noita.
Eli isomummin isää en tiedä, kuka lienee ollut.

Isomummi oli ainut lapsi, joten talo ja tontti periytyi hänelle.
Isoukki oli Kirvusta kotoisin, se jäi rajan taakse.
Oli rintamalla ja laivoissa kokkina.
Laiva upposi alta, mutta hengissä säilyi.
Jalka jäi junan alle, syytä tälle en kyllä tiedä.

Vanha talo purettin ja mun vanhemmat rakensi siihen 70-luvulla talon, johon isomummi ja isoukki pääsivät "syytingille".
Mun vanhemmat kävi töissä, äiti ravintolakokkina teki yötöitä, joten isomummi ja isoukki katsoi mun perään tosi paljon. Jo ihan vauvanakin.

Isomummin serkut; 3 naista ja 1 mies asui lähellä ja he kaikki jäivät puolisoitta.
Heille tuli vielä vesi kaivosta ja perunat pihalta.

 

Kun elämä on yksinkertaisempaa niin ihminen keskittää voimansa eri tavalla. En sano etteikö elämä olisi silloin ollut rankkaa, mutta eri tavalla, terveemmällä tavala rankkaa kuin nykypäivänä. Eikä oma mummuni, joka kuoli pari vuotta sitten 94-vuotiaana koskaan halveksinut silti sitä hiljaista ajanvietettä sitten kun siihen oli mahdollisuus. Hän luki ja katsoi dvd:tä ja telkkaria. Sen ajan ihmiset kätkivät tunteensa. Se toisaalta helpotti elämää, nykyään kun kaikki on niin avointa niin ihmiset menee helpommin rikki, mutta toisaalta kasvatusmetodeissa olisi ollut parantamisen varaakin. Tosin välillä mietin, että miten viiden lapsen työssäkäyvällä äidillä olisi ollut yhtään sen enempää aikaa lapsilleen kun minullakaan ei aina ole.

 

Ovatkohan isovanhempamme joutuneet taistelemaan teinien kanssa ollenkaan? Murrosikä alkoi myöhemmin ja lapset lähtivät kotoa töihin jo 15v tai aiemminkin.

 

Huh, kehtaanko kertoakaan... ei ainakaan niin idyllinen tarina. Isoäiti jäi orvoksi 3-vuotiaana ja jossain perheessä sitten eli vähän niinkuin piikana lapsesta asti. 15-vuotiaana lähti Ruotsiin töihin paremman elämän toivossa kai, tapasi isoisän ja tuli raskaaksi 18v. Isoisä oli karata merille saatuaan tietää asiasta, mutta siihen aikaan menivät poliisit hakemaan Ukin laivasta ja niin päätyi naimisiin tämä pari. Äitini syntyi ja hänet laitettiin lastenkotiin vauvana siksi aikaa kun isovanehemmat etsivät asunnon palatakseen Suomeen. Kun asunto löytyi niin äitini haettiin kotiin ja siihen syntyi sitten toinen ja kolmaskin lapsi ihan peräjälkeen. Isoisä oli merillä, muutaman kuukauden kotona vuodessa. Isoisän tullessa kotiin oli elämä yhtä juhlimista, siis aikuiset joivat ja rälläsivät, kaikki rahat aina juotiin ja kierrettiin ravintoloita. Isoäiti oli siihen aikaan ulkoisesti hieno nainen, koruja ja peruukkeja eli isoisä laittoi rahaa isoäidin ulkonäköön. Mutta isoisä oli myös väkivaltainen ja kun hakkasi isoäidin niin tämä hakkasi sitten lapsia .
Isoisällä oli myös hirveästi vieraita naisia, äitini muistaa 4-vuotiaana nähneensä isoisän sängyssä lapsenpiian kanssa.

Kerrostalossa asuivat, isoäiti kävin töissä ja lapset olivat aika lailla oman onnensa nojassa.

Siinä kaikki mitä mä tiedän isoäidin elämästä, hän kuoli 54-vuotiaana.

 

[QUOTE="Milja";24490724]Huh, kehtaanko kertoakaan... ei ainakaan niin idyllinen tarina. Isoäiti jäi orvoksi 3-vuotiaana ja jossain perheessä sitten eli vähän niinkuin piikana lapsesta asti. 15-vuotiaana lähti Ruotsiin töihin paremman elämän toivossa kai, tapasi isoisän ja tuli raskaaksi 18v. Isoisä oli karata merille saatuaan tietää asiasta, mutta siihen aikaan menivät poliisit hakemaan Ukin laivasta ja niin päätyi naimisiin tämä pari. Äitini syntyi ja hänet laitettiin lastenkotiin vauvana siksi aikaa kun isovanehemmat etsivät asunnon palatakseen Suomeen. Kun asunto löytyi niin äitini haettiin kotiin ja siihen syntyi sitten toinen ja kolmaskin lapsi ihan peräjälkeen. Isoisä oli merillä, muutaman kuukauden kotona vuodessa. Isoisän tullessa kotiin oli elämä yhtä juhlimista, siis aikuiset joivat ja rälläsivät, kaikki rahat aina juotiin ja kierrettiin ravintoloita. Isoäiti oli siihen aikaan ulkoisesti hieno nainen, koruja ja peruukkeja eli isoisä laittoi rahaa isoäidin ulkonäköön. Mutta isoisä oli myös väkivaltainen ja kun hakkasi isoäidin niin tämä hakkasi sitten lapsia .
Isoisällä oli myös hirveästi vieraita naisia, äitini muistaa 4-vuotiaana nähneensä isoisän sängyssä lapsenpiian kanssa.

Kerrostalossa asuivat, isoäiti kävin töissä ja lapset olivat aika lailla oman onnensa nojassa.

Siinä kaikki mitä mä tiedän isoäidin elämästä, hän kuoli 54-vuotiaana.[/QUOTE]

Lisään vielä, että isoäiti kesti tuon kaiken siis väkivallan ja pettämisen sillä varjolla, että sanoi aina, että isoisä on niin komea mies, että pitää ymmärtää...
Muistan vielä sairaalassakin sanoneen, että pitäkää ukista huolta, kun on niin komea mies.
Ja komea toki olikin . Mutta tunnevammainen monella tapaa kai, mikä lie hänen lapsuushistoriansa sitten.

 

[QUOTE="vieras";24485884]Päivät ovat silloin menneet siinä, kun koko päivän on tehty töitä. Vapaa-aikaa ei ole ollut. Toisaalta naiset ovat olleet kotona, joten kotihommia on tehty pitkin päivää. Nykyisin naiset ovat töissä ja kotityöt pitää tehdä lyhyemmässä ajassa. Lasten kanssa eivät vanhemmat ole leikkineet, lapset ovat olleet keskenään. Ehkä mummut ovat katsoneet perään. Lapset ovat jo pienestä pitäen opetettu töihin, jokaisella on ollut omat askareensa.[/QUOTE]

Älä viitti! Agraariyhteiskunnassa ollaan oltu työssä päivät pitkät. Paljonkohan niitä kaupunkilaisia on silloin ollutkaan? Vai kotona naiset, ehei..

 

Nooh, uskokaa tai älkää, meillä on ollut lapsuudessa tollasta. Äiti hoiti kodin ja navetan, isä kävi töissä kodin ulkopuolella ja teki metsätöitä vapaa-ajalla. Ja se vesikin piti kantaa sisään Minä vaan olin ainut lapsi. Kuljin äidin mukana töitä seuraamassa tai leikin sisällä itsekseni.

Eikä se nyt aina ole ennenkään mennyt niin, että 8 lasta. Toisilla isovanemmilla oli kaksi lasta. Sitä en tietysti tiedä onko yritystä ollut enempään. Toisilla oli vain 1 lapsi, jonka mummo hoisi yksinään. Tosin siinäkin tapauksessa koko suku oli apuna. Samassa talossa asuivat kaikki sisarukset ja heidän vanhempansa. Ennen ei tosiaan lapsia sen kummemmin kavatettu vaan kasvoivat siinä sivussa. Isommat sisarukset olivat sitä varten, että katsoivat pienempien perään.

Jos saman katon alla ei asunut kovin monta sukupolvea, suku asui kuitenkin naapurissa, jolloin töitä tehtiin yhdessä tyyliin ensin teidän heinät seipäälle ja sitten meidän. Samaa naapuriapua hyvässä ja pahassa tarjottiin tosin muillekin naapureile, olivat sukua tai ei.

Pyykkipäivät olivat tosiaan erikseen ja pesulla käytiin kerran viikossa saunassa. Kesällä, kun tuli hiki se saattoi lämmetä useamminkin ja uimaan pääsi. En väitä, että helppoa olisi ollut nykynäkökulmasta, mutta silloinpa ei paremmasta ollut väliä.

 

Mun isovanhemmilla oli 5 ja 7 lasta. Mummot olivat kotiäiteinä.
Elämä oli askeettisempaa, tavaraa vähemmin, samoin vaatetta. Uutta ostettiin harvoin eikä hukuttu turhaan roinaan. Lapset oli varmasti paljon keskenään, eipä tarvinnut pelätä pedofiilejä, naapurikyttäys toimi varokeinona. Isommat auttoi kotiaskareissa ja hoitivat pienempiä.
Mun äiti ja sen sisko lähtivät piikomaan 13- vuotiaina ja muuttivat ennen 15 vuotta kokonaan kotoaan työn perässä pois.

 

Lisään vielä, että nykyäänkin maatalousyrittäjillä on yksi etu: työt saa tehdä omassa tahdissa. Lehmät tietenkin pitää lypsää ajallaan joka ainoa päivä, samoin sato on korjattava silloin kun se on valmista jne. Lomaan ei juuri ole aikaa. Sen sijaan päivän mittaan kahvitauon voi pitää yhtenä päivänä klo 13 ja toisena klo 16, sen mukaan mitä töitä on ja miten ehtii. Välillä on niin kiire, että hyvä kun nukkumaan ehtii. Kun taas vaikka talviaikaan on hiljaisempaa ja jää aikaa harrastaakin. Mutta kukaan ulkopuolinen ei tule vaatimaan sinua töihin.

 

[QUOTE="hankey";24490664]Ovatkohan isovanhempamme joutuneet taistelemaan teinien kanssa ollenkaan? Murrosikä alkoi myöhemmin ja lapset lähtivät kotoa töihin jo 15v tai aiemminkin.[/QUOTE]

Teini-ikä keksittiin vasta myöhemmin Tosin entisaikaan sai helposti huonon tytön maineen. Seksiasioista ei kai puhuttu ja se oli pakkoavioliitto, jos tyttö tuli raskaaksi. Mun molemmat isovanhemmat on kyllä saaneet melko vanhoina vähät lapsensa.

 

[QUOTE="vieras";24491169]Lisään vielä, että nykyäänkin maatalousyrittäjillä on yksi etu: työt saa tehdä omassa tahdissa. Lehmät tietenkin pitää lypsää ajallaan joka ainoa päivä, samoin sato on korjattava silloin kun se on valmista jne. Lomaan ei juuri ole aikaa. Sen sijaan päivän mittaan kahvitauon voi pitää yhtenä päivänä klo 13 ja toisena klo 16, sen mukaan mitä töitä on ja miten ehtii. Välillä on niin kiire, että hyvä kun nukkumaan ehtii. Kun taas vaikka talviaikaan on hiljaisempaa ja jää aikaa harrastaakin. Mutta kukaan ulkopuolinen ei tule vaatimaan sinua töihin.[/QUOTE]

Mutta ajatteletko yritykseen tehtyjä tuntimääriä? Palkkatyöhön verrattuna, huh huh! Ihanaa kuitenkin että mietit sitä, mutta ei nyky-yrittäjillä ole hiljaisempaa aikaa.

 

Minun mummulla oli 11 lasta ja kaikki putkeen syntyneitä. Mökissä neliöitä 30. Ei ollut omaa lehmääkään mistä saada maitoa. Metsästä marjat ja sienet talteen ja koko ajan pelko ettei lapset huku kun mökki rannassa.
En selviäisi edes kahdesta lapsesta nykypäivänä.

 

[QUOTE="lellu";24485802]Molemmilla mummuillani on ollut kahdeksan lasta pienillä ikäeroilla, tyyliin ekat viisi vuoden ikäeroilla. Aviomiehet eivät ole juurikaan kotitöissä auttaneet ja muutenkin ovat sodan takia olleet aika raunioita. Vesi on pitänyt kantaa sisään ja lämmittää puuhellalla, lehmät lypsää jne. Välillä mietin että ovatko he olleet jotain eri ihmisrotua. Minä ja moni muukaan nykynainen ei kyllä selviäisi siitä rumbasta mikä heillä on ollut pyöritettävänä. Arvostan kyllä suuresti näitä entisajan vahvoja naisia...[/QUOTE]

Äläs nyt. Minäkin kannan veden sisään ja ulos ja kaivolle ihan kohtuullinen matka. Sauna vedet lämmitetään padassa muut vedet kattilassa. Puusavottaa tehdään keväästä syksyyn, perunat ym kasvatetaan itse ym.. Lapsia löytyy ja ihan onnellisia ollaan.