Mietitkö koskaan miksi kolmekymppisellä kauan yhdessä olleella pariskunnalla ei ole lapsia?

Me olemme hieman päälle kolmekymppinen vielä lapseton aviopari. Emme hankkineet nuorempana lapsia, sillä halusimme odottaa elämän vakiintumista ja oikeaa halua perheenperustamiseen.

Nyt olemme toivoneet lasta jonkin aikaa, mutta meillä on ollut todella huonoa tuuria sen suhteen. Olen tullut suht helposti raskaaksi, ensimmäinen raskaus tärppäsi heti, mutta meni spontaanisti kesken parin viikon päästä plussasta. Toinen raskaus alkoi myös helposti, mutta oli kohdunulkoinen. Aikaa on kulunut, ja nytkin on vielä yrityskielto päällä kohdunulkoisen vuoksi. Syksyllä sitten taas yritystä kehiin, toivotaan että kolmas kerta toden sanoo.

Ihmetyttääkö sinua jos pitkään yhdessä olleella parilla ei ole lapsia? Tuttava- ja kaveripiirissämme olemme ihmetyksen kohde. Ihmiset ovat luulleet että meillä on raskaaksitulemisen kanssa ongelmia. Minun luullaan rakastavan työtäni niin paljon, ettemme halua sen vuoksi lapsia. Minua tökitään jatkuvasti vatsaan, että eikö siellä ole jo pullat uunissa ym. ym.

Olemmeko siis oikeasti jotenkin kummajaisia?

 

Mietin, mutta mietin myös että se on teidän asianne. En ryhtyisi kyselemään, enkä pitäisi kummajaisena. Ei kaikki edes tahdo lapsia.

 

En mieti, minua jotenki ei kiinnosta se että kenellä on ja kenellä ei lapsia. Enkä lähtis sitä utelemaan, ihmiset itse jos tahtovat voivat puhua asiasta. Ei minusta oo kummallista, nyt kun kysyit niin se että 30v ei oo lapsia.

 

En mieti ( ei kyllä ole tapana miettiä vieraiden asioita muutenkaan ) , koska läheisistä löytyy myös lapsettomuudesta kärsiviä.

 

Vaikka ihmettelisinkin niin en missään tapauksessa utelisi. Saatika tökkisi vatsaan. :kieh: Pari kertoo jos haluaa kertoa, ellei kerro niin se on heidän asiansa.

Mulla on kaksi vastaavaa pariskuntaa lähipiirissä. Toisesta tiedän etteivät vain halua lapsia, toisesta pariskunnasta en. Luulisin että nämä toiset haluavat, koska joskus on ollut sellaista juttua, mutta varma en ole. Joten pidän suuni kiinni ja annan ajan näyttää.

 

Mietin, onkohan niiden suhteessa jotain vikaa.

 

Itse asiassa joskus tulee sellaisia ajatuksia, että "ai niin, noillakin voisi olla lapsi, muttei ole", mutta en minä sellaisia kovin pitkään jää miettimään.

 

En mä sen kummemmin mieti, koska ite olin samanlainen, 12 vuotta yhdessä ennen lapsia. Ja nopeasti tärppäsi, olin varautunu hoitoihin tms.

Sen kyllä sanoisin, et jos yhtään olisin lähemmissä väleissä ja kuulisin vauvahaaveista, ni kehottaisin menemään aikaisessa vaiheessa lääkäriin, jos vauvaa ei kuulu. Ku ikää jo on, ei raskaaksi tule yhtä helposti ku ennen. Ja hoidoissa voi mennä vuosia.

 

Empä oikeestaan, kun asia ei miulle kuulu.

 

Se tuntuu oudolta jos on ollut pitkään yhdessä eikä ole lapsia, mutta samalla ajattelen jotenkin että onpa fiksu ja jalat maassa oleva pari, kun eivät tarvitse niitä. "Niillä ei ole mihinkään kiire" on ehkä se päällimmäinen ajatukseni. Toisena "Ne ei tykkää lapsista"

 

En mä sen kummemmin mieti, koska ite olin samanlainen, 12 vuotta yhdessä ennen lapsia. Ja nopeasti tärppäsi, olin varautunu hoitoihin tms.

Sen kyllä sanoisin, et jos yhtään olisin lähemmissä väleissä ja kuulisin vauvahaaveista, ni kehottaisin menemään aikaisessa vaiheessa lääkäriin, jos vauvaa ei kuulu. Ku ikää jo on, ei raskaaksi tule yhtä helposti ku ennen. Ja hoidoissa voi mennä vuosia.

Itsekin olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 15 vuotta, pääsin ylä-asteelta kun aloimme seurustelemaan. Olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Helppoa elämä ei ole ollut, mutta olemme onnellisia yhdessä

Toivon niin kovasti, että syksyllä onnistuisimme. Ainakin vielä raskaaksi tuleminen on onnistunut helposti, kunhan vain on ollut yritystä tarpeeksi oikeaan aikaan.
Jos sen suhteen tulisi ongelmia, olemme valmiita tutkimuksiin ja hoitoihin.

 

Kyllä mulla varmaan mielessä käy, että onkohan pari lapseton suunnitellusti vai tahattomasti. Ei sillä, että asia mulle kuuluisi tai että olisin esimerkiksi lapsettomuusvalinnasta "jotain mieltä".

 

Kyllä mulla varmaan mielessä käy, että onkohan pari lapseton suunnitellusti vai tahattomasti. Ei sillä, että asia mulle kuuluisi tai että olisin esimerkiksi lapsettomuusvalinnasta "jotain mieltä".

Samoin ajattelen minäkin. Varsinkin kun suurimmalla osalla n.3-kymppisistä kavereistani on jo perheet perustettuna. Ja varsinkin jos tiedän näiden kavereiden olevan lapsirakkaita.

 

Olen tuntenut itseni tähän saakka jotenkin "liian nuoreksi" saamaan lapsia, vaikka olenkin ollut parhaassa synnytysiässä. Hassua sinänsä, sillä kukaan minua tunteva ei voisi väittää minua lapselliseksi, vaan lähinnä päinvastoin, olen (liiankin) harkitseva ja jalat maassa -tyyppi... Olen myös pelännyt synnytystä todella paljon. Ajatuskin itsestäni synnyttämässä... totaalisen absurdia.

 

Minä ja mieheni olemme tällainen yli 30-vuotias pariskunta, joka on ollut yhdessä pitkään, mutta jolla ei ole lapsia. Me olemme olleet naimisissa 12 vuotta, mutta emme ole koskaan edes yrittäneet tulla raskaaksi, sillä emme kumpikaan ole erityisemmin halunneet lapsia. Pidämme tosin molemmat lapsista, omia vain ei ole koskaan kumpikaan kai tullut ajatelleeksi. En usko, että tässä iässä enää tuleekaan (mieheni on "jo" reilusti yli 40-vuotias, ja minäkin ihan reilusti yli 30).

 

Ihmettelin juu ja sain sit tietää ongelmista niin olenpa lakannut ihmettelemästä, asiahan ei mulle kuulu.

 

Mietin vain siinä tapauksessa, jos pari vaikuttaa sille että aika lapsille olisi kypsä. Yleensä siitä on sitten ollut vähintään jollain tasolla vihjailua. Lähipiirissä on useampia joille lapsensaanti onkin sitten yllättäen ollut hankalaa kun siihen on lopulta alettu.

 

Itse mietin aina lapsettomien pariskuntien kohdalla syytä lapsettomuuteen. Ehkä siksi asia kiinnostaa, että itse olen kuitenkin aina tiennyt haluavani "sitten joskus" lapsia.

 

saatan miettiä omassa päässäni mut en sitä julki tuo..:O ajattelen et jos ne ei halua tai ei saa..

 

Kyllä mä miettisin ja siltä kannalta, että onkohan kyseinen pari tahattomasti vai tahallisesti lapsettomia. Kumpiakin kun löytyy lähipiiristä. Miettiminen olisi lähinnä vain neutraalia. Ei sellaista että "kaikkienhan pitää nyt lapsia tehdä".

 

En varsinaisesti mieti, ehkä joskus itsekseni korkeintaan.
Tunnen pariskuntia jotka ovat lapsettomia omasta halustaan joten siinäkään ei ole outoa. Toki tunnen myös lapsettomuudesta kärsiviä...