Mietiskelen tässä yksikseni alkoholistin läheisenä olemista

[LisaMarie]

Jaanpa mietteeni teidän kanssa, kun täällä ei ole ketään, jota suurilla ajatuksilla häiritä
Aina sanotaan, että alkoholisti sairastuttaa 6-12 ihmistä läheltään. Varmasti totta, mutta onko se koko totuus? Eikö se ole oma valinta, että jää alkoholistin lähipiiriin elämään mahdollistajana?
Ei se tietenkään ole niin yksinkertaista esim. pitkästä parisuhteesta lähteä tai lakata huolehtimasta lapsestaa, mutta lopulta, se on sittenkin oma valinta ja päätös jäädä lähelle.
Ainoa, joka todella ei asialle mitään voi, on pieni lapsi suhteessa vanhemman juomiseen, kaikki muut tekevät itse päätöksen "jäädä sairastumaan".
Ei se tietenkään noin yksinkertaista ole; asiat liukuu niin pikkuhiljaa huonoon jamaan, ettei sitä tajua missä mennään ennen kuin on myöhäistä ja on jo sairastunut itsekin. Mutta periaatteessa kun asian on huomannu, niin voiko enää syyttää muita kun itseään jos ei tee mitään asioille?

 

[kissamamma]

Alkoholismi on sairaus josta voi parantua kovalla työllä Kannattaa ainakin koettaa hakea apua. Itse olen alkoholistin lapsi ja tuntuu todella vaikealta kun isäni ei halua apua.

 

[LisaMarie]

Alkoholismi on sairaus josta voi parantua kovalla työllä Kannattaa ainakin koettaa hakea apua. Itse olen alkoholistin lapsi ja tuntuu todella vaikealta kun isäni ei halua apua.

Sepä se ja kun ei voi tehdä kuitenkaan lopulta muuta, kun varjella itseään sairastrumiselta. Vaikka kai se on niitä asioita, joita ei usko ennen kun on "liian myöhäistä" eli sitä sairastuttaa itsensä ennen kun on ihan pakko päästää irti, voimat loppuu kertakaikkiaan.

Mä elin 17 vuotta juovan alkoholistin kanssa (joka kyllä lopulta vuosi sitten raitistui) ja juuri siksi olen tätä tässä miettiny, että en mä loppujenlopuksi voi syyttää kun itseäni, jos katson sen takia sairastuneeni, ihan itse tilanteeseen jäin.
Muutenkin mä kyllä vähän kyseensalaistan tuota, miten hyväksyttyä on laittaa vastuu läheisen alkoholistin juomien piikkiin, jos oma elämä mättää. JOs haluaa lähteä sille linjalle, että vastuu on jonkun muun, niin kai se syy löytyy aina.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Niin, itse sitä päättää, miten asioihin suhtautuu.

Mulle on ollu tosi vaikeeta se rajan vetäminen suhteessa alkoholisti isään. Mun ratkasu oli, että raskaaksi tultuani päätin, että enää isän alkoholismi ei hallitse mun elämää, ja katkasin välit kokonaan. (Vaihdoin mm. sen takia puhelinnumeroa, uutta en isälleni antanut... )
Nykyään tavataan joskus, isä ollu melkein 2 vuotta selvinpäin, mut en oo turhan toiveikas, koska tää ei tod. oo sen eka kuiva kausi.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Ja ei sen lapsen tarvitse olla kovin pienikään, kuten aloituksessa mainitsit. Lapset on yleensä kuitenkin lähes loputtoman lojaaleja vanhempiaan kohtaan.
Alkoholismin aihettaumat ongelmat on kuitenki niin monisyisiä, että läheisen alkoholismin seurauksia omaan elämään ei ole välttämättä kovin helppo nähdä.

 

[yks vaan]

Mä en osannu tehdä päätöstä lähteä pois isäni luota.. siis hän sairastui alkoholismiin mun ollessa 8-vuotias. Istuin yöt hänen kanssa autotallissa ja kuuntelin hänen itkuaan elämän vioista.. kun vanhempani erosivat minun ollessani 14-vuotias pääsin vähän eroon isästäni ja hänen hoivaamisestaan, kun minulla oli poikaystävä ja aika meni hänen kanssaan. Ja sitten muutin opiskelemaan kauemmas toiselle paikkakunnalle. Mutta opiskelut opiskeltuani löysin miehen isäni paikkakunnalta, lopulta muutin sinne ja helvetti alkoi taas. Kuskasin, siivosin, laitoin ruokaa. Lopulta kävin kahden lapsen kanssa siellä siivoamassa ym. En kuitenkaan vienyt lapsiani sinne isän ollessa kännissä.
Sitten lopulta päätin muuttaa pois isäni läheltä, kauan muualle. Vähän ehdin huokaista helpotuksesta mutta sitten isäni kuoli alkoholimyrkytykseen. Ja nyt vaikka kuinka tiedän ettei se ole minun vikani ja tuskin olisin voinut muuttaa asiaa vaikka olisin asunut lähellä ja käynyt usein, niin silti syytän itseäni.. tuntuu pahalta..

Minä siis sairastutin itseni, enkä toivo sitä kenellekkään muulle. Mutta en voinut olla erossa, hän oli kuitenkin kaikesta huolimatta rakas isäni..

 

[LisaMarie]

Alkoholismin aihettaumat ongelmat on kuitenki niin monisyisiä, että läheisen alkoholismin seurauksia omaan elämään ei ole välttämättä kovin helppo nähdä.

Tämäpä se ongelma kohta on. Kuten sanoin, tilanteen huomaa vasta liian myöhään, kun siihen kuitenkin luisutaan pikkuhiljaa. Ei kukaan aloita juomista "2x viikossa perseet"-tasolta

 

[vieras]

Tämä on niin kaksipiippuinen juttu. Jos jää alkoholistin elämään, sairastuu itsekkin. Mutta toisaalta, minusta se on aivan kohtuuton rangaistus alkoholistille, että menettää lapsensa ja vielä lapsenlapsensakkin...

 

[Kerttu-Kyllikki]

Alkoholismin aihettaumat ongelmat on kuitenki niin monisyisiä, että läheisen alkoholismin seurauksia omaan elämään ei ole välttämättä kovin helppo nähdä.

Tämäpä se ongelma kohta on. Kuten sanoin, tilanteen huomaa vasta liian myöhään, kun siihen kuitenkin luisutaan pikkuhiljaa. Ei kukaan aloita juomista "2x viikossa perseet"-tasolta

Niin, ei.
Ja jotenki omalla kohdalla asioiden selkeää tarkastelua vaikeutti se, että meidän isä on aina juonu aika paljon. Vaikka 10-vuotiaana sitä kyllä tietysti jo tajusi, ettei tää ihan normaalia ole.
Ja teini-iässä sitä vaan oli niin järjettömän onnellinen isän kuivista kausista. Jotenki aina uskoi, että nyt elämä muuttuu, ja isän kanssa voi olla oikeesti "normaalit" välit. Nykyään olen enemmän realisti.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Tämä on niin kaksipiippuinen juttu. Jos jää alkoholistin elämään, sairastuu itsekkin. Mutta toisaalta, minusta se on aivan kohtuuton rangaistus alkoholistille, että menettää lapsensa ja vielä lapsenlapsensakkin...

No, mun mielestä se ei oo mikään rangaistus, vaan mun oman elämän hallintaa. Itsehän valitsee juovansa.
Tai saa juodakin, mutta jos ei sovituista säännöistä pidä kiinni (ei soittele kännissä jne. ) niin itse vastaa myös seurauksista.

 

[äiti neljälle]

Alkoholismi itsessään sairaus kun se sille asteelle ajautuu. Väitän, että se alkaa jo siitä ensimmäisestä saunakaljasta, joka kotiin ostetaan ja muutaman vuoden päästä ostetaankin jo jokapäivä pari kaljaa ja määrä suurenee siitä asteittain, kunnes joku havahtuu eräänä päivänä huomaamaan, että kännissä aamusta iltaan tissutellen jne.
Eli piru vie koko käden ajan saatossa

 

[LisaMarie]

Tämä on niin kaksipiippuinen juttu. Jos jää alkoholistin elämään, sairastuu itsekkin. Mutta toisaalta, minusta se on aivan kohtuuton rangaistus alkoholistille, että menettää lapsensa ja vielä lapsenlapsensakkin...

Jos jää alkoholitin elämään, on mahdollistaja, joka tekee mahdottomaski alkoholitin nähdä oman tilansa ja tunnustaa että meininki ei ole normaalia, kun aina joku tulee ja pelastaa.
Ei niitä lapsia ja lapsenlapsia tarvi menettää, mutta on tehtävä selkeät säännöt, että humalassa ei saa pitää yhteyttä. Alkoholisti on kuin pieni lapsi; tiukat rajat on oltava ja niistä on pidettävä kiinni, yksikin lipsahdus niin raiteille pääsy uudelleen on tavattoman vaikeaa.
Mahdollistajat mahdollistavat juomisen ja estävät myös alkoholistin toipumisen samalla kun sairastuvat itse.

 

[LisaMarie]

Tämä on niin kaksipiippuinen juttu. Jos jää alkoholistin elämään, sairastuu itsekkin. Mutta toisaalta, minusta se on aivan kohtuuton rangaistus alkoholistille, että menettää lapsensa ja vielä lapsenlapsensakkin...

No, mun mielestä se ei oo mikään rangaistus, vaan mun oman elämän hallintaa. Itsehän valitsee juovansa.Tai saa juodakin, mutta jos ei sovituista säännöistä pidä kiinni (ei soittele kännissä jne. ) niin itse vastaa myös seurauksista.

Juurikin näin! Samaa mieltä myös noista säännöistä.

 

[äiti neljälle]

Mahdollistajana oleminen tarkoittaa myös että otetaan lapset yökylään, jotta pääsee tuulettumaan usein. Samoin mahdollistaja ostaa perheen lapsille tarvittavat vaatteet, harrastusvälineet yhtään ajattelematta että näin "säästyneet" rahat menevät juomisiin.
Mahdollistaja myös on niin lähellä perhettä, että uskoo kaiken minkä alkkis suustaan päästään, jotta saa rahaa/tilaisuuden juopumiseen.
Mahdollistaja kuuntelee murheet ja säälistä useinkin "auttaa" hyvää hyvyyttään, ymmärtämättä että saa vain lisää pahaa aikaiseksi. Alkkis saa vastuun puhumalla siirrettyä muille ja saa toiset tuntemaan syyllisyyttä

 

[LisaMarie]

Mahdollistajana oleminen tarkoittaa myös että otetaan lapset yökylään, jotta pääsee tuulettumaan usein. Samoin mahdollistaja ostaa perheen lapsille tarvittavat vaatteet, harrastusvälineet yhtään ajattelematta että näin "säästyneet" rahat menevät juomisiin.
Mahdollistaja myös on niin lähellä perhettä, että uskoo kaiken minkä alkkis suustaan päästään, jotta saa rahaa/tilaisuuden juopumiseen.
Mahdollistaja kuuntelee murheet ja säälistä useinkin "auttaa" hyvää hyvyyttään, ymmärtämättä että saa vain lisää pahaa aikaiseksi. Alkkis saa vastuun puhumalla siirrettyä muille ja saa toiset tuntemaan syyllisyyttä

Totta. Moni asia, joka tehdään hyvää hyvyyttään ja auttamis mielessä onkin mahdollistamista. Voisi sanoa, että kun toimii alkoholistia kohtaan yleisten kristillisten moraalisääntöjen mukaan oikein, tekeekin hänelle pahaa ja on mahdollistaja.
Vaikka tässä on taas se sama, tilanne luisuu niin pikkuhiljaa, että koska on aika alkaa rajojen veto? Ja toisaalta lasten yökyläilykin...Toisaalta pitää ajatella lapsia, ei vain sitä mahdollistaako nyt jonkun juomista, koska lapset taas sairastuvat pahemmin kun joutuvat sitä katsomaan.
Joillakin se alkaa siitä saunakaljasta ja toisista ei tule alkoholisteja vaikka kuinka joisivat.

 

[äiti neljälle]

Jos toinen tietää alkon olevan osa "ongelmaa" tai vain aavistelee, olisi jo siinä vaiheessa hyvä alkaa tukemaan koko perhettä takaisin normaaliin moraaliin ja alkaa itse täysraittiuden kannattajaksi.
Viinan ja kapakoiden sijaan voisi kutsua koko perheen yökylään ja viettääkin ihan tavallinen saunailta ilman kaljoja, juomisia, eikä jättää alkkista yksin vaan omalla esimerkillä näyttää että kotona voi olla ilman juomisia.
Viinaan menevä tarvitsee muuta tekemistä ja muita ajatuksia kuin sen mistä/milloin saa juomisia. Eli ei saa muistuttaa juomisen mahdollisuudesta
Asiat pitäisi tehdä niin, että mahdollistaakin vain sen raittiin elämän tavan hylkäämättä kuitenkaan perhettä

 

[LisaMarie]

Jos toinen tietää alkon olevan osa "ongelmaa" tai vain aavistelee, olisi jo siinä vaiheessa hyvä alkaa tukemaan koko perhettä takaisin normaaliin moraaliin ja alkaa itse täysraittiuden kannattajaksi.
Viinan ja kapakoiden sijaan voisi kutsua koko perheen yökylään ja viettääkin ihan tavallinen saunailta ilman kaljoja, juomisia, eikä jättää alkkista yksin vaan omalla esimerkillä näyttää että kotona voi olla ilman juomisia.
Viinaan menevä tarvitsee muuta tekemistä ja muita ajatuksia kuin sen mistä/milloin saa juomisia. Eli ei saa muistuttaa juomisen mahdollisuudesta
Asiat pitäisi tehdä niin, että mahdollistaakin vain sen raittiin elämän tavan hylkäämättä kuitenkaan perhettä

Se alkoholisti miettii elämänsä niin, että koska seuraavan alkoholi annoksen saa (ihan kuin mikä tahansa huumeiden käyttäjä). Se ei lähde yökylään paikkaan, jossa ei kehtaa ottaa saunakaljaa.
Kaunis ja idealistinen ajatus, mutta ei toimi =)

 

[coatrack]

Tästä ketjusta tuli mieleen että olikos täällä joku kerho alkoholistien lapsille?

 

[yks vaan]

Minä jätin mieheni kun ensin hän oli sitä mieltä ettei oteta ollenkaan arkisin, se sopi minulle että hän ottaa viikonloppuisin jos ottaa. Yhtäkkiä meni siihen että ti ja pe hän ottaa muutaman saunakaljan.. sitten se oli kuusi kaljaa saunailtaisin, sitten se oli 12kaljaa saunailtaisin sitten ostettiinkin jo kori saunailtaisin, kun toinenkin perhe siitä kuitekin juo.. tässä vaiheessa minä en enää jaksanut.. olin nähnyt liian läheltä isäni kanssa tämän jo..
eli ex-mieheni ei kai periaatteessa ollut vielä alkoholisti, mutta tilanne oli liian tuttu ja oli pakko päästä pois siitä...
välillä olen miettinyt olinko liian hätäinen tehdessäni päätöksen mikä vaikutti kuitenkin meidän kahteen lapseemmekin.. mutta toisaalta oliko sekään kiva kun äiti ja isä tappeli jatkuvasti ja isä oli iloinen vaan saadessaan ne muutaman saunakaljat..
mene ja tiedä, erossa ollaan oltu ja ex-mies tahollaan jo naimisissa, en haikaile perään, mullakin oma mies jo.. mutta välillä tulee mietittyä..

 

[LisaMarie]

Tästä ketjusta tuli mieleen että olikos täällä joku kerho alkoholistien lapsille?

Alkoholistien läheisille ainakin on kerho nimeltä "alkoholistien läheiset"

 

[ajankohtainen itselle]

Lähipiiri voi olla esim oma veli. Ei puoliso, vanhempi tms. Sukulaisuussuhde on ja pysyy. Ei sitä voi lakata välittämästä ja rakastamasta, vaikka se aiheuttaa surua ja huolta itselle.

 

[LisaMarie]

Minä jätin mieheni kun ensin hän oli sitä mieltä ettei oteta ollenkaan arkisin, se sopi minulle että hän ottaa viikonloppuisin jos ottaa. Yhtäkkiä meni siihen että ti ja pe hän ottaa muutaman saunakaljan.. sitten se oli kuusi kaljaa saunailtaisin, sitten se oli 12kaljaa saunailtaisin sitten ostettiinkin jo kori saunailtaisin, kun toinenkin perhe siitä kuitekin juo.. tässä vaiheessa minä en enää jaksanut.. olin nähnyt liian läheltä isäni kanssa tämän jo..
eli ex-mieheni ei kai periaatteessa ollut vielä alkoholisti, mutta tilanne oli liian tuttu ja oli pakko päästä pois siitä...
välillä olen miettinyt olinko liian hätäinen tehdessäni päätöksen mikä vaikutti kuitenkin meidän kahteen lapseemmekin.. mutta toisaalta oliko sekään kiva kun äiti ja isä tappeli jatkuvasti ja isä oli iloinen vaan saadessaan ne muutaman saunakaljat..
mene ja tiedä, erossa ollaan oltu ja ex-mies tahollaan jo naimisissa, en haikaile perään, mullakin oma mies jo.. mutta välillä tulee mietittyä..

Alkoholismia ei mitata juodun etanolin määrällä vaan sillä miten pakko se on. Vaikka se ei olisi kun 2 pulloa olutta päivässä, jos se on pakko, kyseessä on alkoholismi. Se haittaa ihmisen omaa elämään ja muuttaa hänen persoonallisuuttaan. Aivan kjuin mikä tahansa huumeiden käyttäjä, alkoholisti käyttää alkoholia saadakseen normaalin olon, ei saadakseen jotain extra-fiboja.

 

[äiti neljälle]

Kyllä lahtee kun osaa markkinoida asiansa oikein ja perustella asian hienosti.
Kyllä jokainen haluaa tuntea olevansa arvokas ja hyvä, myös alkoholisti.
Siinähän se kierrekin piilee. Eli viinan himo yltynyt/keksitään syitä mikä oikeuttaa juomisen ja tehdään mitä vaan saadakseen sitä, sitten juopuneena on hyvä puolustella omaa juomista ja maailman vääryyttä itseä kohtaan ja sitten krapulassa parannetaan oloa ja otetaan lisää kun hävettää jne kohta on soppa valmis... Taloudelliset vaikeudet, työttömyys, työhaluttomuus koska saman rahan saa ilmaiseksikin jne.
Ei tarvitse kuin käyttää mielikuvitusta ja alkaa tukea perhettä raittiiseen elämän tyyliin ja työn tekemisen kannattavuuteen oli se sitten mikä tahansa työ, mielekäs ja arvokas toiminta koko perheen hyväksi.

 

[LisaMarie]

Kyllä lahtee kun osaa markkinoida asiansa oikein ja perustella asian hienosti.
Kyllä jokainen haluaa tuntea olevansa arvokas ja hyvä, myös alkoholisti.
Siinähän se kierrekin piilee. Eli viinan himo yltynyt/keksitään syitä mikä oikeuttaa juomisen ja tehdään mitä vaan saadakseen sitä, sitten juopuneena on hyvä puolustella omaa juomista ja maailman vääryyttä itseä kohtaan ja sitten krapulassa parannetaan oloa ja otetaan lisää kun hävettää jne kohta on soppa valmis... Taloudelliset vaikeudet, työttömyys, työhaluttomuus koska saman rahan saa ilmaiseksikin jne.
Ei tarvitse kuin käyttää mielikuvitusta ja alkaa tukea perhettä raittiiseen elämän tyyliin ja työn tekemisen kannattavuuteen oli se sitten mikä tahansa työ, mielekäs ja arvokas toiminta koko perheen hyväksi.

No pidä kantasi.
Mutta ei se alkoholisti lähde. Syyrkuluttaja voi lähteä.
Mikään mielikuvitus ei saa alkoholistia lähtemään paikkaan, jossa ei huumeannostaan saa. Tosin joku voi hoitaa sen salaa taskumatilla, moni hoitaakin.
Kyse ei ole mistään viinan himosta vaan samanlaisesta tarpeesta, kun on vaikka kakkahätä, sitä ei vaan voi estää, se tulee. Viinan tarve on fyysinen tarve, sitä ei voi estää, se on pakko tyydyttää.

 

[äiti neljälle]

Kun on pakko ostaa kaupasta/alkosta kaljaa/viinaa jonkun syyn takia eikä anna periksi kun ehdottaa että sitä ei ostettaisi niin silloin pitää kellojen soida ja kovaa, silloin ollaan jo pitkällä alkoholisoitumisessa!
Alkoholijuoma kun ei ole ihmiselle perustarve eli sitä ei tarvitse elääkseen. Vesi riittää sammuttamaan janon!