mietintää töihin menosta vs. kotona olo. mielipiteet toivottuja.

tilanne tämä. olen nyt kotona lapsienkanssa,olen ollut jo yli kaksivuotta ja nuorimmaiseni on 6kk ikäinen.
olen saanut työtarjouksen ja työt alkaisivat jo ennen kun nuorin täyttäisi 9kk. oisko ollut muutamaa viikkoa ennen.
tää työ on juuri sellainen mistä olen haaveillut,jos ei olisi en edes miettisi töihin menoa. saisin vastuuta,hyvän työporukan ja hyvän palkan. jos nyt en mene,en saa välttämättä enää uutta tilaisuutta tai välttämättä työllisty ollenkaan pitkäänaikaan.
toisaalta taas lapst on pieniä. sydäntä särkee ajatuskin jättää ne jollekkin muulle hoitoon. voisinhan jäädä myöhemmin hetkeksi hoitovapaalle kun se on sallittua,jos siltä tuntuu.
tää on oikeesti vaikee juttu kun kyse ei oo vaan jostain työstä,vaan tätä oon odottanut. lapset on toki tärkeimpiä mutta miltä se jälkeenpäin tuntuu jos hylkään tuon työn sen yhden kotonaolo vuoden takia.
mä en oikeesti tiedä yhtään mitä mun pitäis tehdä.

 

Jos saat hyvän hoitopaikan lapsillesi, niin ota vaan työpaikka vastaan.

 

Yllätyksen pyllätys on se, etteivät ne lapset katoa, vaikka äiti olisi töissäkin. Näinä aikoina ottaisin etenkin sen unelmatyön, jos se eteen kävelisi. Maailmalla jättävät pariviikkoisiakin, kun töihin pakko palata. Alku voi olla kankeaa, mutta kyllä se siitä. Olet edelleen lastesi äiti, vaikka töissä kävisitkin. Jotkut suorastaan hehkuvat töissä käydessään ja jaksavat kotona paremmin.

 

no voihan sitä aina jäädä uudestaan kotiin jos siltä tuntuu. tällaisena aikana ei varmaan kannata jäädä odottelemaan, jos mieleisen työn löytää Tsemppiä!

 

Ottaisin vastaan unelmatyön.

 

Olisiko miehesi halukas jäämä lasten kanssa kotiin, hoitovapaalle? Muutamakin kuukausi olisi jo hyvä lykkäys hoiton aloittamiseen. Ja sinulla taas olisi ehkä stressitömämpää aloittaa työt, kun ei tarvisi samaan aikaan aloittaa hoitorumpaa yms.

T. työäiti, jolla mies ollut hoitivapaalla kohta 8kk

 

No jos työ oikeasti on sinun unelmatyö, ala joka on huonosti työllistävä, silloin voisin todella harkitakkin.
Meillä huushollissa vaan on tämmöinen todella vaha ajattelutapa lasten asioiden kohdalla, joten minä olen kotona ja varmaan täällä vielä jonkun aikaa pysynkin, mutta minä taas nautin tästä kotona olosta enemmän kuin mistään työstä, nyt voin mennä niinkuin parhaaksi näen ja rytmittää oman päiväni ihan itse, enkä todellakaan ole vielä kaivannut päästä 8-16 rytmiin. Sekin aika vilä koittaa, mutta ei vielä.
Sinä tietenkin teet niin kuin teille on parhainta, väilttämättä siitä mitä kommentteja muilta saat.

 

ymmärrän tuntemuksesi. mutta olisiko ajatuksena mahdoton että ottaisit työn vastaan ja katsoisit mahdollisen koeajan aikana miten asiat järjestyvät? jos lapsen hoito ei onnistu niin kuin pitäisi, jäisit taas kotiin kun sinulla siihen kuitenkin on mahdollisuus.
paljon varmaan kuitenkin riippuu siitä millaisen hoitopaikan saisit nuorimmalle...toivon että asiat järjestyvät kannaltanne parhaalla mahdollisella tavalla!

 

mies ei oikein pysty jäämään kotio. voinhan mä siitä koittaa keskustella mitä mieltä olis. miehet nyt ei kaikki kuitenkaan ymmärrä naisten hätää kun lapsi menee hoitoon. vaikka muuten ihana mies onkin ei tätä ymmärrä. rahallisesti tilanne muuttuu huomattavasti jos mies jää kotio ja menen vain minä töihin. miehellä on parempi palkka. vaikka saisinkin hyvän palkan ei se kumminkaan niin päätähuimaava ole..

 

Mä varmaan ottaisin sen unelmatyön vastaan ja jäisin sittemmin hoitovapaalle. Mun mielestä 9kk ikäinen on vielä todella pieni menemään kokopäiväiseen hoitoon.
Ainakin omani oli sen ikäisenä todella kiinni äidissä, neuvolan täti sanoikin että 6-12kk ikään suurinpiirtein osuu se ensimmäinen herkkyyskausi kun vauva huomaa olevansa oma yksilö ja kaipaa äitiä koko ajan. Tietty lapset on yksilöitä ja hyviä hoitajia löytyy.
Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin, pääasia että ratkaisu tuntuu sinusta oikealta. Luulisin että jos pakon edessä joutuu sinne töihin menemään ja viemään lapset hoitoon niin ei välttämättä pysty keskittymään työhönkään täysillä jos koko ajan ikävöi lapsia ja miettii pärjääkö ne yms.

 

oon mä miettiny myös hoitajaa kotio,mutta niistä ei voi koskaan olla varma saako hyvän hoitajan. kun sais mun siskoni,siihen voisin luottaa. mutta sillä ei ole ollenkaan kokemusta lapsista.

 

hoidon tarve ei muuten olisi kokopäiväinen. työhön kuuluu myös iltavuoro,viikonloppu vuorot sekä viikonlopun yöt. eli todennäköisesti vastuullisena saan useinkin noita vuoroja. sillon lasten ei tarvitse hoitoon mennä kun miehellä on säännöllinen päivätyö jolloin on kotona ennen iltavuoron alkua.
luulen että lasten hoidontarve on todella pieni,mutta varma en voi olla.

 

Mä en voisi laittaa IKINÄ tuon ikäistä hoitoon, mutta toki SINÄ teet kuten tykkäät.

 

oon mä miettiny myös hoitajaa kotio,mutta niistä ei voi koskaan olla varma saako hyvän hoitajan. kun sais mun siskoni,siihen voisin luottaa. mutta sillä ei ole ollenkaan kokemusta lapsista.

jos olet sitämieltä että siskosi on HYVÄ ja LUOTETTAVA, niin kyllä homma varmaan lutvutuisi

itse olen kuitenkin huomannut, että työelämässä yks menetetty mahdollisuus on poikinut jotain muuta hyvää!

 

Mun lapsi on ollut hoidossa 6kk asti. Ensin mummolassa ja 9kk vanhana sai aivan loistavalta perhepäivähoitajalta hoitopaikan. Lapsi ei oo koskaan jäänyt edes itkemään mun perään vaan tykkää mennä hoitoon kun siellä on leikkikaverikin. Nyt on ikää 1v 2kk. Onnea vaan työelämään.

 

Mä en voisi laittaa IKINÄ tuon ikäistä hoitoon, mutta toki SINÄ teet kuten tykkäät.

sulla varmaan on työ mihin palata?
mulla ei ole. jos jään kotio otan riskin etten saa enää työtä tai jotain mistä en pidä.
en tiä mitä tehdä.

 

Mä en voisi laittaa IKINÄ tuon ikäistä hoitoon, mutta toki SINÄ teet kuten tykkäät.

sulla varmaan on työ mihin palata?
mulla ei ole. jos jään kotio otan riskin etten saa enää työtä tai jotain mistä en pidä.
en tiä mitä tehdä.

En aio palata työhön vaan lähden opiskelemaan. Todennäköisesti. Mutta minä koen asian niin, ettei sellaista tilannetta ole olemassakaan jolloin laittaisin vauvan hoitoon. Tämä vain minun mielipiteeni. Niitähän tässä kysyttiin

 

Mä en voisi laittaa IKINÄ tuon ikäistä hoitoon, mutta toki SINÄ teet kuten tykkäät.

sulla varmaan on työ mihin palata?
mulla ei ole. jos jään kotio otan riskin etten saa enää työtä tai jotain mistä en pidä.
en tiä mitä tehdä.

Älä hukkaa tilaisuuttasi palata työelämään.. Mene edes kokeeksi ja lopeta se työ jos kaikki ei mee suunnitelmien mukaan.

 

Hoidon tarve jos olisi pieni ja sulla mahdollisuus vaikuttaa omiin työvuoroihin, niin kyllä lapset sen kestää hyvässä hoidossa.

 

Ota tyo vastaan!!! Lapset ovat KAIKEN a ja ö mutta taytyyhan aidinkin olla onnellinen eika "lopettaa" elamasta kun lapsia tulee!! Itse jouduin laittaa lapsenin 7 vkoisena hoitoon koskaa maassa jossa olin oli vain 6 vkon aitiysloma!! Onneksi palasin Suomeen ja sain sitten olla kokonaisen vuoden kotona!!! Mutta olen sen kannalla etta ota tyo jos se on sita mita olet ITSE toivonut ja odottanu!!! Ei ne lapset siihen kuole!!!

 

mies ei oikein pysty jäämään kotio. voinhan mä siitä koittaa keskustella mitä mieltä olis. miehet nyt ei kaikki kuitenkaan ymmärrä naisten hätää kun lapsi menee hoitoon. vaikka muuten ihana mies onkin ei tätä ymmärrä. rahallisesti tilanne muuttuu huomattavasti jos mies jää kotio ja menen vain minä töihin. miehellä on parempi palkka. vaikka saisinkin hyvän palkan ei se kumminkaan niin päätähuimaava ole..

Kyllä miehellekin saatta se hätää pienen lapsen hoitoon laittamisesta isekä, kokemusta on. Meillä oli alunperin sovittu, että mies on hoitovapaalla vuoden 2008 loppuun, jollon silloin 3v ja 1,5v poikaamme olisivat aloittaneet hoiton. Muutama kuukauden hoitovapaan jälkeen mieheni päätti kuitenkin, että kuopus on hoitoon laitettavaksi vielä aivan liian pieni ja hän jää vielä vuodeksi kotiin.

Ja tosta rahatilanteesta: mikäli sinun palkka riittää kaikkeen olelliseen (laskut ja ruokaa ja tarpeelliset vaatteet), niin kaikki muu on priorisointikysymys. Meilläkin mies tienaa enemmän, joten tulomme tippuivat, kun hän jäi kotiin ja minä palasin töihin. Hyvin olemme kuitenkin pärjännyt, jopa paremmin kun olin itse kuvitellut Etelänmatkat, terassinrakennus ja kotin sisustaminen saavat nyt odotella parempia aikoja, pojat saavat olla kotihoidossa.

Lisäksi mulle tuli tässä miteleen, että jos olet palamassa töihin kuopuksen ollessa alta 9kk, niin silloinhan on vielä vanheimpainvapaa. Isä vosi kenties viettää isäkuukauden, meidän työpaikassa sie on ihan palkallinen

 

Mies tottakai käyttämään kaiken ansiosidonnaisen mitä sulta jää (+ lisäviikot).

Normaalihommissa oleva mies _ei_ ole työssään niin korvaamaton, ettei perhettänsä voisi hoitaa. Tähän on testi: jos pistät sormesi vesilasiin, nostat sen pois ja siihen jää kuoppa, olet korvaamaton, muuten et.

 

Mies tottakai käyttämään kaiken ansiosidonnaisen mitä sulta jää (+ lisäviikot).

Normaalihommissa oleva mies _ei_ ole työssään niin korvaamaton, ettei perhettänsä voisi hoitaa. Tähän on testi: jos pistät sormesi vesilasiin, nostat sen pois ja siihen jää kuoppa, olet korvaamaton, muuten et.

no se on totta.
mun palkalla pystytään maksaan asuminen kokonaan. eli lainanlyhennys korkoineen ja vastike. kotiohoidontuki +lisät menis sit ruokaan. ylimääräisiä laskuja ei meillä oikein ole,mitänyt miehen puhelin lasku ja tietokoneen käyttö.
että periaatteessa se olisi mahdollista. helpottaishan se paljon jos vauva sais olla kotona vuodenikään asti ainakin.