Mietin ollaanko menossa eroa kohti, olen ennenkin miettinyt samaa.....

[vaimo]

1.Mies haisee mielestäni pahalta, lähinnä hengitys, mutta toisinaan muutenkin.

2.Miehen kosketus ei tunnu hyvältä, jotenkin aina tuntuu olevan satuttamista se koskeminen, vaikka silittäisi.

3.Seksi ei kiinnosta ajatuksen tasolla, käytännössä sitten vähän enemmän, jos päästään siis toteutusasteelle.

4.En pidä miehen ajatuksista tai puheista yleensä.

5.En kunnioita miestä.

6.En ihan sadalla enää edes luota mieheen.

7.En pidä hänen suhtautumisestaan lapsiin, on liian epäsosiaalinen, vastailee miten sattuu lasten kysymyksiin/puheisiin.

Olemme siis joskus kauan sitten olleet tosi rakastuneita, palvoneet toistemme joka sanaa, halunneet olla vain kahdestaan, nyt siitä ei ole mitään jäljellä siksi epäilen suunnan olevan jo selvillä

 

[pohjantähdenalla]

Mä taas suosittelisin ensin mahdollisimman paljon kahdenkeskistä aikaa ja tehkää asioita mitä teitte kun tapasitte. Etsi miehestäsi se puoli johon aikoinasi rakastuit.

 

[ap]

Mä taas suosittelisin ensin mahdollisimman paljon kahdenkeskistä aikaa ja tehkää asioita mitä teitte kun tapasitte. Etsi miehestäsi se puoli johon aikoinasi rakastuit.

Ei ole ihan helpoin tehtävä kaiken jälkeen, mutta kyllä kai haluttaisiin onnistua tässä liitossa, vaikka huonoksi on mennyt.

 

[Dr Vanilja]

Juu, eihän tuo kovin lupaavalta kuulosta. Keksitkö mitään hyvää?

Nimittäin jollet mitään hyvää keksi (sellaista jota aidosti arvostat hänessä, esim. luotettavuus, kiva isänä, kivannäköinen, hauskoja juttuja, hoitaa hyvin arkea tms), niin kannattaakohan sitä sitten väkisin yrittää. En suosittelisi mitään äkkiratkaisuja, mutta toisaalta kannattaako noin vastenmielisen puolison kanssa jatkaa.

Meilläkin on välillä vaikeaa, mutta vaikeimmillakin hetkillä pystyn luettelemaan monta sellaista ominaisuutta, joista aidosti pidän ja arvostan.

 

[ap]

Juu, eihän tuo kovin lupaavalta kuulosta. Keksitkö mitään hyvää?

Nimittäin jollet mitään hyvää keksi (sellaista jota aidosti arvostat hänessä, esim. luotettavuus, kiva isänä, kivannäköinen, hauskoja juttuja, hoitaa hyvin arkea tms), niin kannattaakohan sitä sitten väkisin yrittää. En suosittelisi mitään äkkiratkaisuja, mutta toisaalta kannattaako noin vastenmielisen puolison kanssa jatkaa.

Meilläkin on välillä vaikeaa, mutta vaikeimmillakin hetkillä pystyn luettelemaan monta sellaista ominaisuutta, joista aidosti pidän ja arvostan.

En keksi ainakaan helposti, on hyvässä ammatissa, mutta se ei taida olla syy avioliiton jatkamiselle.

Sosiaalisilta taidoiltaan on todella huono.

 

[Tammihärkä]

Pitkälti samoilla linjoilla Vaniljatädin kanssa, kirjoittapa ylös myös ne hyvät ominaisuudet/puolet joita suhteessanne on, tosin myönnettäköön että nuo kohdat 5 ja 6 hieman tuikkasivat.

 

[Silmukka-]

Riippuu aina siitä millaiset ihmiset on kyseessä että mikä sopii lääkkeeksi väljähtäneeseen suhteeseen..tai sopiiko mikään.

Mulla oli joskus vuosia sitten samat fiilarit, mä en ole hyvä puhumaan ja analysoimaan tunteita ja tuntuu että mitä enemmmän puhuu sen enemmän tilanne mutkistuu ja molempien tunteet ahdistuu..
Tehtiin selväksi ettei aiota erota, pettää tms.. mutta otettiin enemmän aikaa itsellemme. Ei siis vietetty kahden keskistä aikaa kuten usein neuvotaan vaan tehtiin enempi juttuja itseksemme kavereitten kanssa tms. Mulla ei väkisin väännetyt romanttiset illaliset toimi alkuunkaan sitä vaan ärsyyntyy toisesta entistä enempi.

Ihan normaalisti oltiin yhdessä ei siis mikään breikki mutta molemmat kävivät vähän enempi hengähtämässä muissa ympyröissä; oli se sitten salilla tai kavereitten kanssa.
Ja sepä vasta herätti kuolleet tunteet kun oltiin enempi erossa eikä aina toistemme nenän alla ja ihan kuin olisi suhde uudelleen syntynyt ja sitä jatkuu yhä.
Joskus sitä näkee tärkeät asiat selkeämmin etäältä
:heart: