Totta kai mietin ennen alttarille menoa päätöstämme. Olin siitä varma hääkutsuja lähettäessämme, mutta pikkuhiljaa ongelmat alkoivat kasautua (ongelmien kasautuminen varmaan olisi tapahtunut ilman häitä jne.), ja ajatukseni avioliitosta mieheni kanssa alkoivat kärsiä. Huomasin vasta "viime metreillä" miehessäni sellaisia piirteitä, jotka yhtäkkiä raivostuttivatkin hirveästi. Huomasin, että mieheni rajoittaa elämääni todella paljon (ei siis käskyttämällä tai kieltämällä, vaan hänen olemassaolonsa ja erilaiset taustamme jne.). Ei siinä kuitenkaan viitsinyt alkaa perua hääjuhlaa, valitettavasti. Ehkä jos kyse olisi ollut jostain leffasta, niin silloin peruminenkin olisi tullut kuuloon. Mietin, että kokeillaan nyt sitten, ainahan voi erota. Aika heikko lähtökohta "loppuiän liitolle" siis.
